Aino Murtomaa-Niskala  

Toloset valitsivat lypsyaseman

Tolosen maatilayhtymä Puolangalla rakensi 150 lehmän pihaton pari vuotta sitten. Lypsytavan valinta ratkesi ennen kaikkea toiminnallisesta ja työn käytön näkökulmasta.

Jukka ja Kaija Tolonen perustivat 2006 maatilayhtymän tilan jatkamisesta kiinnostuneen Ville Tolosen kanssa. Samalla päätettiin laajentaa tuotantoa kolmen henkilön työpaikaksi. Parsinavettaa ei haluttu laajentaa, koska jo 70 lehmän hoito tuntui raskaalta. Uudessa pihatossa 154 lehmää hoituvat lähes samalla työmäärällä.

Lypsyasema joustaa

Tolosten mukaan pihaton suunnittelu vaati aikamoista pohdintaa, kun kokemusta oli pelkästään parsinavetasta. Sama koski lypsytavan valintaa.

Suunnitteluvaiheessa harkinnassa oli myös robottilypsy. ”Päädyimme kuitenkin asemalypsyyn, koska meitä on kolme lypsäjää ja tarvittaessa opiskeleva tytärkin tuuraa viikonloppuna. Kukaan ei ole lypsyaikoihin ehdottoman sidoksissa ja kaikki pidämme lypsytyöstä. Asemalypsy onnistuu vähän huonommallakin utarerakenteella ja samalla lypsäjä näkee ja tunnustelee jokaisen eläimen”, Kaija Tolonen perustelee.

Aseman valintaa puolsi myös tuotannon joustava lisäysmahdollisuus. Lehmäluku voi kasvaa vähitellen eikä lypsykapasiteetti rajoita. Lisäksi robotin edellyttämä jatkuva päivystys jää pois.

Hintavertailuja aseman ja robotin välillä ei liiemmälti tehty, kun muut seikat puolsivat asemalypsyä.

Tehokas takaalypsy

Takaalypsyasemaan Toloset tutustuivat

opintomatkalla Tanskassa, josta ovat peräisin myös pihaton selkeät ja suoraviivaiset ratkaisut. Lypsytyö on tehokasta 2 x 10 -paikkaisella, nousevalla lattialla ja nopealla poistumisella varustetulla asemalla.

”Riittävän tilava kokoomatila ja ajolaite ovat tässä kokoluokassa välttämättömät lypsyn sujumiseksi”, Kaija Tolonen sanoo. Kokoomatilassa ja asemalla on kumimatot, joilla lehmien on mukava astella ja jotka helpottavat puhtaanapitoa.

Pääsääntöisesti Kaija ja Ville vastaavat lypsystä. Vetimien puhdistus ja koneen kiinnitys tehdään kaksistaan. Kaija tarkkailee lypsyn etenemistä. Ville saattaa välillä hoitaa jonkin askareen navetassa. ”Tarvittaessa lypsystä selviää yksinkin”, Kaija Tolonen toteaa.

Tilatiedot
	Viljelijät: Jukka, Kaija ja Ville Tolonen
	Villen sisaruksista Kyösti toimii metsäkonealalla, Katri opiskelee
	Villen perhe: puoliso Emma, Amanda (1 v.) ja vauva
	Työvoima: kesäisin palkattu työntekijä
	Paikkakunta: Puolanka, Puokion kylä
	Karja: 154 lypsävää ja nuorkarja
	Keskituotos: 10 000 kg
	Ruokinta: seosrehu, jossa säilörehua, tuoresäilöttyä ohraa ja kauraa, rypsiä sekä kivennäiset, suolakivet pihatossa, tuorehiivaa annetaan etenkin, jos ilmenee ruokahaluttomuutta. Ummessaoleville ja hiehoille kortista säilörehua
	Viljely: 150 ha, ensi kesänä 50 ha lisää, koko ala säilörehuksi tarkkuussilppurilla siiloon
	Vilja: ostetaan lähialueelta ja tuoresäilötään litistettynä AIV:lla

Aamulla lypsy alkaa puoli viideltä, samoin iltapäivällä. Normaalisti lypsyyn ja pesuihin kuluu kahdelta lypsäjältä pari tuntia kerrallaan.

Pihaton malli Tanskasta

Pihaton suunnittelussa Kainuun rakennustiimistä ja opintomatkoista oli Tolosten mukaan paljon hyötyä. Toimivalta tuntuva pihaton malli löytyi Tanskasta ja lopullisen suunnitelman teki arkkitehti Jouni Pitkäranta.

Selkeä, nelirivinen ratkaisu mahdollistaa lypsävien ryhmittelyn tuotantokauden mukaan kahteen. Umpilehmät ovat lisäksi omana ryhmänään. ”Verhoseiniä emme näin pohjoisessa halunneet, vaan rakensimme betonielementeistä.” Luonnollinen ilmanvaihto harjan kautta oli itsestään selvä valinta. Isot ikkunat ja harja päästävät runsaasti luonnonvaloa navettaan.

Raappa vetää lantaritilän alla olevan matalan kourun puhtaaksi kaksi kertaa päivässä. Kiskoruokkija jakaa seosrehun, joka valmistetaan kiinteässä sekoittimessa. Kaikki lypsyssä olevat saavat samaa seosta. Kioskeja tai lisäruokintaa lypsyasemalla ei ole.

Tolosten mukaan tavoitteet helppohoitoisuudesta ja työn yksinkertaistamisesta ovat toteutuneet. ”Jos rakentaisimme uudestaan, voisimme rehunjakoon harkita leveää ruokintapöytää ja apevaunua tai mattoruokkijaa.”

Vasikat kuivikepohjalla

Vasikkaosasto on eristetty lehmähallista ja varustettu koneellisella ilmanvaihdolla. Kolmessa karsinassa on paksut olkiturvekuivikepohjat, jotka puhdistetaan traktorilla. Pikkuvasikat saavat juoman automaatista.

Nuorkarja ja hiehot, noin 70 päätä, ovat vanhassa, remontoidussa parsinavetassa. ”Uusi hiehopihatto tulee rakennettavaksi jossakin vaiheessa”, Toloset sanovat. Kaikki kasvatettavat hiehot käytetään uusintaan. Reilu kolmannes lehmistä siemennetään lihakarjalla.

Lypsyn lisäksi Kaija tarkkailee kiimat ja siementää, Ville valvoo poikimiset ja hoitaa vasikat sekä hiehonavetan. Miehet vastaavat yhdessä rehustuksesta. Jukka Tolonen valmistaa seosrehun, jota lypsäville tarvitaan 8 500 kiloa päivässä. Maitotilaneuvoja koostaa seoksen säilörehuanalyysiin perustuen. Umpilehmille jaetaan kortista säilörehua 1 100 kiloa ja hiehonavettaan lähes saman verran.