Anna-Maija Heikkilä, Leena Vanninen  

Robotti
avuksi tuloksentekoon?

Lypsyrobotti vähentää selvästi lehmäkohtaista työtuntien määrää. Investoinnin kannattavuuteen vaikuttaa se, miten nopeasti robotin kapasiteetti on käytössä. Tilan kannattavuus ei kuitenkaan ole lypsyjärjestelmästä kiinni. Tasapainoinen kokonaisuus ja keskituotos ratkaisevat.

Automaattiset lypsyjärjestelmät ovat yleistyneet Suomessa nopeasti ja tilakohtaista seuranta-aineistoa alkaa olla tutkijoiden käytettävissä. Robottia ja perinteistä asemalypsyä on verrattu muun muassa MTT:n ja ProAgrian yhteistutkimuksessa, jossa tarkasteltiin lypsyjärjestelmän vaikutusta etenkin maidontuotannon taloudelliseen tulokseen.

Tutkimusaineiston muodostivat kannattavuuskirjanpitotilojen tulokset vuosilta 2005–2007. Otokseen valittiin kaikki robottitilat ja vertailuryhmäksi suurimmat maitotilat, joilla oli lypsyasema. Tutkimustilojen määrä ja keskilehmäluku on esitetty taulukossa.

Kustannus ja kannattavuus

Oheinen kuvio esittää tuotetun maitomäärän suhteen mallinnetun tuotantokustannuksen eri lypsyjärjestelmillä vuonna 2007.

Vuosien 2005 ja 2006 tuloksissa järjestelmien väliset erot olivat suuremmat. Niistä näkyi, että vajaakäytössä ollut robotti nosti maidon tuotantokustannuksen selvästi korkeammaksi kuin oli vastaavan kokoisen lypsyaseman tuotantokustannus. Suurimmilla tiloilla, joilla tuotosmäärät vastasivat suunnilleen yhden robotin maksimikapasiteettia, eri lypsyjärjestelmien tuotantokustannukset olivat kutakuinkin samalla tasolla (ks. kuvio).

Yhtenäkään tutkimusvuonna ei tuotantokustannuksissa ollut tilastollisesti merkitsevää eroa tutkittujen lypsyjärjestelmien välillä, vaikka robottitilojen kustannusten keskiarvo oli suurempi kuin asematilojen. Se oli kahdeksan snt/kg suurempi vuonna 2005 ja viisi snt/kg suurempi vuonna 2006. Vuonna 2007 tuotantokustannuksen keskiarvo oli tutkimusryhmissä sama, 52 snt/kg.

Koko tutkimusaineistossa oli vain muutama tila, jotka pystyivät tuottamaan maidon pienemmällä tuotantokustannuksella kuin oli maidosta vuonna 2007 maksettu keskihinta, 38 snt/kg.

Vuosina 2005 ja 2006 robottitilojen kannattavuus oli varsin heikko lypsyasematiloihin verrattuna. Ero kaventui vuonna 2007, jolloin kannattavuuskerroin oli robottitiloilla keskimäärin 0,42 ja lypsyasematiloilla 0,75. Vaikka keskiarvojen ero oli edelleen kohtalaisen suuri, lypsyjärjestelmän vaikutus kannattavuuskertoimeen ei enää 2007 ollut tilastollisesti merkitsevä.

Pääomakustannukset

Pääomakustannukset – korot ja poistot – ovat keskeisiä taloudellista tulosta selittäviä tekijöitä. Kustannukset kytkeytyvät tilan elinkaaren vaiheeseen ja ovat luonnollisesti isojen investointien jälkeisinä vuosina suurimmillaan.

Koska kaikki automaattiset lypsyjärjestelmät ovat Suomessa melko uusia, erityisesti korkeat konepoistot ja maksetut korot heikensivät robottitilojen tulosta. Rakennuspoistoissa lypsyjärjestelmien välinen ero oli pienempi. Useimmat lypsyasematilat olivat myös investoineet navettaansa 2000-luvulla, mutta investointimenot olivat pienempiä kuin robottitiloilla.

Tutkimustiloista 16 kuului kaikkina kolmena vuonna robottitilojen ryhmään. Niiden tuloskehityksen tarkastelu osoitti, ettei tulos vielä tuona aikana parantunut pienentyneiden pääomakulujen takia. Esimerkiksi rakennuspoistojen määrä oli tilakohtaisesti koko ajan kasvussa, mikä kertoo rakentamisen jatkuneen robotin käyttöönoton jälkeenkin.

Tilojen keskilehmäluku sen sijaan kasvoi 58 lehmästä 76 lehmään ja tuotettu maitomäärä 491 500 litrasta 663 800 litraan. Parantuneen tuotoksen ansiosta rakennuspoistot pysyivät yksikköä kohti laskettuna kurissa. Sen sijaan maksettujen korkojen määrä kasvoi niin paljon, että tuotosnoususta huolimatta kasvu näkyi myös tuotannon yksikkökustannuksessa.

Työn määrä ja järjestelmä

Automaattilypsyn etuina perinteiseen lypsyyn verrattuna esitetään usein työn keveneminen ja työaikojen joustavuus. Myös tutkimustilojen seuranta osoitti työajan säästöä, sillä automaattilypsy vähensi tarvittavan kotieläintyön määrää keskimäärin lähes 30 prosentilla. Vuonna 2007 lehmää kohti tehdyn kotieläintyön määrä oli lypsyasematiloilla 103 tuntia ja robottitiloilla 74 tuntia. Edellisvuonna vastaavat luvut olivat 107 tuntia ja 76 tuntia.

Työkustannuksen lasku kompensoi osaksi pääomakustannusten kasvun, jonka robotti ja siihen liittyneet rakennusinvestoinnit aiheuttivat. Työn määrässä tilojen välinen vaihtelu oli kuitenkin varsin suuri lypsyjärjestelmästä riippumatta, eikä kannattavuuden ja kotieläintyön määrän välillä ollut yhtä selkeää negatiivista yhteyttä kuin oli kannattavuuden ja pääomakustannusten välillä.

Tuotostaso heijastuu tulokseen

Osa tiloista antoi tutkimusta varten luvan yhdistää kannattavuuskirjanpidon ja ProAgrian hallinnoimien tietokantojen tiedot. Siten voitiin tarkastella lehmäkohtaisten tietojen ja hoitokäytäntöjen yhteyttä maidontuotannon kannattavuuteen sekä eroja erilaisten lypsytapojen välillä.

Yhdistetyn aineiston tarkastelu osoitti, ettei tilan taloudelliseen tulokseen löydy selkeää selitystä yksittäisistä lehmäominaisuuksista tai olosuhdetekijöistä, vaikka ne osaltaan kerryttävät tulosta joko huonompaan tai parempaan suuntaan. Poikkeuksen tekee keskituotos, joka myös kirjanpitoaineiston perusteella korreloi positiivisesti tilan kannattavuuskertoimen kanssa. Keskituotos oli ensimmäisinä tutkimusvuosina hieman parempi lypsyasematiloilla kuin robottitiloilla, viimeisenä vuonna suhde kääntyi toisin päin.

Siirtymävaihe tärkeä

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei tuotannon kannattavuus ole lypsyjärjestelmästä kiinni – kunhan järjestelmän mitoitus ja tuotettu maitomäärä ovat oikeassa suhteessa. Etenkin kalliin robotti-investoinnin kohdalla on syytä korostaa huolellista siirtymävaiheen suunnittelua, jotta arvokkaan investoinnin koko kapasiteetti saadaan mahdollisimman nopeasti käyttöön.

Hyvään suunnitteluun ja realistisiin kannattavuuslaskelmiin on syytä paneutua huolella, vaikka suunnitelmissa olisi edullisemman lypsyaseman rakentaminen. Investointimenot ovat joka tapauksessa suuret tilan liikevaihtoon nähden, ja niiden vaikutus näkyy pitkään tilan tuloksessa.

Suurtuotannon edut näkyvät maidon tuotantokustannuksessa lypsyjärjestelmästä riippumatta. Yrityskoon kasvattamisen tulee kuitenkin perustua tarkkaan arviointiin siitä, mihin tilan omat resurssit riittävät, miten saa palkkatyövoimaa ja millaisia mahdollisuuksia on esimerkiksi ulkoistaa rehuntuotantoa. Tasapainoinen tilakokonaisuus – minkä kokoinen hyvänsä – on yksi keino, jolla maidontuottaja voi lieventää epäedullisista hintasuhteista aiheutuvia kannattavuusongelmia.

Kirjoittajat työskentelevät tutkijoina
MTT:n Taloustutkimuksessa.