Raila Aaltonen  

Uudet seinät ovat vasta
alku

Eläinmäärän kolminkertaistaminen on valtava haaste navetan rakentajalle. Kivelän tilalla eläinten hankintasuunnitelma tehtiin jo ennen rakennustöiden aloittamista, ja ostoissa pidettiin rima korkealla.

Sysmäläiset maidontuottajat Sisko ja Tuomo Kivelä alkoivat suunnitella laajennusinvestointiaan 2003, ja tuolloin alettiin myös pohjustaa eläinten hankintaa. Tavoitteeksi otettiin navetan käyttöönotto marraskuussa 2004. Jalostusagronomi Anne-Mari Niemi sai tehtäväkseen täyttää navetan 120 lehmäpaikkaa hyvillä eläimillä mahdollisimman nopeasti.

Omasta karjasta uuteen navettaan muutti 36 lehmää. Omien, kasvamassa olleiden hiehojen lisäksi Kivelät ostivat kahdessa vuodessa 60 nuorta eläintä eri tiloilta. Ensimmäisen toimintavuoden päättyessä uudessa navetassa oli 90 lypsävää.

”Suuri osa vasikoista ostettiin alle vuoden vanhoina. Osa oli omassa, osa vuokratussa navetassa, osa ulkopuolisella kasvattajalla.

Ensimmäiset poikimiset tähdättiin tammikuulle 2005, jolloin otettiin käyttöön navetan toinen lypsyrobotti. Sitä ennen opettelimme uutta tekniikkaa yhden robotin kanssa pari kuukautta”, kertoo Sisko Kivelä.

”Poikivia hiehoja ostimme aina, kun sopivia sai. Niitä tuli muutaman eläimen erissä yhteensä parikymmentä. Ne pantiin ensin umpiryhmään. Kun sitten poikimisen jälkeen lehmien joukkoon tuli isompi eläinryhmä kerrallaan, parsinavetoistakin ostetut eläimet sopeutuivat laumaan.”

Viimeiset eläinostot Kivelät tekivät kesällä 2007. Nyt karjan koko on tavoitteessa ja lehmiä on päästy jo karsimaankin.

Hyvä alkukiihdytys

”Alkuun panostettiin paljon, että saatiin eläimiä sisään ja tuotanto käyntiin. Hyvän alun jälkeen vauhti hiipui, ja käyttöasteen viimeiset kymmenen prosenttia olivat aika tiukassa”, arvioi Tuomo Kivelä.

Viime vuoden elokuusta lehmämäärä kasvoi kymmenellä, ja nyt navetta on täynnä. Osaltaan hidas kehitys johtui työvoimatilanteesta. Kesällä 2007 Kivelät työskentelivät navetassa pääasiassa kahdestaan. Karjanhoitaja Sanna Kuusimäen työpanos navetassa helpottaa ratkaisevasti tuotannon pyörittämistä.

”Monesta muusta olisin valmis luopumaan ennen kuin työntekijästä. Nyt riittää aikaa peltotöillekin. Sesonkiavut löytyvät naapuriyhteistyöstä, ja oma nuoriso auttaa viikonloppuisin”, isäntä tuumaa.

Pitovasikat vain parhaista

Anne-Mari Niemen laatimassa jalostussuunnitelmassa on nuoret hiehot mukaan lukien 200 eläintä.

”Jos kaikki siemennykset tehtäisiin pitoeläintä tavoitellen, uusia hiehoja tulisi lypsyyn joka vuosi 70–80”, neuvoja huomauttaa.

Kolmasosa lehmistä siemennetään liharodulla. Tilan omassa typpisäiliössä on parinkymmenen nuor- ja valiosonnin lisäksi aina myös limousine- ja charolaissiementä.

”Huonoista lehmistä ei haluta vasikoita tuotantoon. Risteytysvasikat tulee aina laitettua pois ja ne myös kelpaavat hyvin loppukasvattajille”, emäntä sanoo.

Hallitun uudistusstrategian ansiosta nuorta karjaa on koko ajan kasvamassa satakunta päätä, ja poikimisia on vuodessa 50. Vanhan navetan tilat ja nykyinen työvoima riittävät. Kivelät ovat harkinneet myös hiehojen kasvatuksen ulkoistamista, mutta laskelmien valossa toiminta ei silloin näyttänyt kannattavalta.

Kestävä karja kehittyy

Ihannetilanteessa karjan uudistusprosentti olisi noin 25. Silloin jalostuksessa päästään emiä valitsemalla nopeasti eteenpäin, tiivistää Anne-Mari Niemi.

Kivelässä jalostuksessa on edistytty mukavasti karjan lisäämisestä huolimatta. Utarerakenteen suhteen lehmiä on valittu ankarasti, ja ominaisuutta kuvaava indeksiluku on kiskaistu kuudessa vuodessa alle 90:stä sadan paremmalle puolelle.

Ostoeläimiltäkin vaadittiin tasoa. Niiden emien utarerakenneindeksin piti olla vähintään 95 ja valkuaisprosenttia kuvaavan indeksin yli 100. Niemi tutki myös tarkoin hiehojen sukulaisten utareterveysindeksit ennen kuin kysyi ostoluvan Kivelöiltä.

”Kaikkea ei voi saada kerralla. Me haimme aluksi utare- ja jalkaindeksiä, nyt on varaa kiinnittää enemmän huomiota myös vedinten sijaintiin ja lypsettävyyteen”, selvittää Sisko Kivelä.

Karjan vanhin lehmä on poikinut kuusi kertaa, ja neljästi poikineita alkaa olla useita. Keskipoikimakerta pyritään nostamaan nopeasti ohi tarkkailukarjojen keskiarvon, joka on 2,3.

Kestävyyttä Kivelät pyrkivät rakentamaan vasikoiden huolellisella alkuhoidolla ja puuttumalla mahdollisimman nopeasti lehmien poikkeavaan käyttäytymiseen. Syönnin tai maitomäärän äkillisen vähenemisen syy selvitetään heti, eikä jäädä odottamaan tilanteen korjautumista itsestään.

Navetta harkitusti täyteen Eläinten hankintasuunnitelma on navetan laajennuksessa yhtä tärkeä kuin rakennuspiirustukset, korostaa jalostusagronomi Anne-Mari Niemi Faba Jalostuksesta. Laajentajan haaste on saada tuotantorakennus täyteen mahdollisimman nopeasti. Rakentaja ei voi luottaa siihen, että markkinoilta löytyy hyviä eläimiä halvalla sitten, kun navetta on valmis. Niemi ei suosittele hidasta karjan lisäämistä omista vasikoista. Ilman eläinostoja kallis investointi on vajaakäytössä useita vuosia. Eläimiä on ostettava ja kauppoja sovittava hyvissä ajoin. Kaikkia ostohiehoja ei pidä tiineyttää samaan aikaan. Jos poikimiset tapahtuvat lyhyen ajan sisällä ja navetan valmistuminen jostain syystä viivästyy, on katastrofi käsillä. Anne-Mari Niemi käy Kivelässä kahdesti vuodessa tekemässä rakennearvostelut ensikoille. Hiehoja poikii vuosittain noin 50. Vanhemmista lehmistä arvostellaan vielä kertaalleen ne, joista saattaisi olla sonninemiksi. Kestävä lehmä säilyttää rakenteensa kolmen poikimisen jälkeenkin. Kuva Kimmo Haimi ”Laske uuden navetan eläintarve etukäteen ja pyri ainakin 80 prosentin täyttöasteeseen ensimmäisen vuoden loppuun mennessä. Eläinten hankintasuunnitelman on katettava navetan valmistumisen jälkeiset kaksi vuotta”, Niemi painottaa. Hän ottaa esimerkin 25 lehmän karjasta, joka laajentaa 60:een. Omista parsilehmistä uuteen navettaan päätyy 12–20 eläintä. Montako hiehoa on itsellä kasvamassa? Paljonko tarvitaan lisää? Ostotarve on tällaisessa tapauksessa usein 30 eläintä. ”Ostettavista eläimistä on tehtävä kirjallinen sopimus, josta ilmenevät poikima-ajat. Suulliseen sopimukseen ei pidä näin isossa investoinnissa luottaa.” Vältä hiehotulvaa Kun tuotanto vakiintuu uudessa navetassa, suunnitelmallisesta uudistusstrategiasta on edelleen hyötyä. Ihannetapauksessa hiehoja on kasvamassa vain oman tarpeen verran ja vain niistä lehmistä, joista todella halutaan pitoeläimiä. ”70 lehmän karjassa on 95 poikimista vuodessa. Jos kaikki hiehot pidetään, joka vuosi tulee keskimäärin 45 uutta. Voi kysyä, jääkö hommasta mitään käteen, kun ensimmäinen tuotosvuosi menee kasvatuskulujen peittämiseen”, Niemi havainnollistaa. Hiehotulvan sijasta kannattaa miettiä, montako vasikkaa uudistukseen todella tarvitaan, ja siementää heikoimmat lehmät liharodulla. Jos karjan perinnöllinen taso on korkea ja tilat ja työvoima antavat periksi, hiehoja voi toki kasvattaa myös myyntiin. Entä miten uudistuksen käy, jos lehmävasikoita ei synnykään moneen kuukauteen? ”Sitten kysytään jalostusneuvojalta sopivan ikäisiä ostovasikoita”, Niemi sanoo. ”Vasikan osto on turvallisempaa kuin kantavan hiehon, ja 3–6 kuukauden ikäisistä näkee jo tulevan rakenteen.” Loppuvuoden vasikkatilanne on hyvä katsoa jo keväällä. Ylimääräiset myydään ajoissa pois ja ostetaan täydennystä niille kuukausille, joille poikimisia on tulossa vähän. Ei se sen monimutkaisempaa ole, Anne-Mari Niemi kannustaa.