Navettarakentaminen 1 / 2009 Jani Kivilahden kiinnostus karjan- jalostukseen näkyy navetassa. Kanadalaista alkuperää oleva Fairlane on punainen holstein, joita Suomessa on vain muutamia. Kuvat Jaakko Helminen  Kuivikepohjainen poikimakarsina on tarvittaessa jaettavissa kahteen.. |
Aino Murtomaa-Niskala Jani avasi
pihaton Jani Kivilahti on tuttu mies Maajussille morsian -ohjelmaa seuranneille. Ohjelman tarjoamaan haasteeseen hän tarttui yhtä ennakkoluulottomasti kuin maitotilansa kehittämiseen. Uusi pihatto, hyvin hoidettu karja ja ammatistaan innostunut isäntä edustavat komeasti maidontuotantoa. Kuoreveteläiselle Jani Kivilahdelle oli selvää, että kotitilan isännyyden siirtyessä hänelle maidontuotanto jatkuu, mutta uusissa puitteissa. Automaattilypsypihaton ja karjakoon nelinkertaistamisen jälkeen isännällä ovat tähtäimessä uudet tavoitteet. ”Haastavinta on kokonaisuuden hanskaaminen”, sanoo nyt neljä vuotta maitotilaa isännöinyt Jani Kivilahti. ”Maidon tuottaminen on monipuolista ja palkitsevaa työtä. Kättensä jäljen näkee suoraan tuloksesta.” ”Vanhempien asenne vaikuttaa paljon maidontuotannon jatkumiseen tilalla”, Jani pohtii. ”Omaa työtä pitää arvostaa ja muistaa tuoda myös ammatin hyviä puolia esiin. Nuoret isännät ovat . |
|
usein kiinnostuneempia koneista kuin lehmistä ja monella tilalla eläimet helposti lähtevät sukupolvenvaihdoksessa.” Tehokas pihatto Toimivaa pihattomallia Jani tutkiskeli useilla navettareissuilla. Perusvaatimuksia olivat ilmava, valoisa, automatisoitu, väljät käytävät ja mukavat parret. Lopputulos on pitkälti hänen omien näkemystensä mukainen. Rakentaminen on kova projekti, mutta tosissaan tuottajasta otetaan mittaa, kun navetta on valmis ja tuotanto pitää saada tehokkaasti pyörimään, Jani Kivilahti toteaa. Hän selaa tietokonetta navetan mukavassa toimistossa. Robotti tussauttaa ikkunan takana desinfiointihöyryt. Seuraava lypsettävä odottaa jo vuoroaan. Keskimäärin lypsyllä käyntejä kertyy 2,7 vuorokaudessa, Jani lukee tuotantotietoja. Automaattilypsy oli itsestään selvä valinta, koska Jani vastaa pääsääntöisesti yksin navetan toiminnasta. Robotin käyttöönotto sujui helposti. Lypsettäviä oli ensi alkuun kolmisenkymmentä ja apuna käytännön kokemusta robottilypsystä omaava viljelijä. ”Sittemmin on kyllä painittu ongelmienkin kanssa”, Jani toteaa lypsystä. Seosrehun jakaa mattoruokkija. Isäntä tekee joka toinen päivä kaksi seosta, yhden lypsyssä oleville, toisen nuorkarjalle ja umpilehmille. Lypsävien seos koostuu säilörehusta, murskeviljasta, mäskistä, rypsistä, perunarehusta ja tuoreleikkeestä. Ilma vaihtuu verhoseinien ja harjalla olevien hormien kautta. Ilmanvaihtolaitteiden ujellusta ei ole kaivattu, isäntä sanoo. Verhojen nosto ja lasku toimii käsipelillä. Tähän kohtaan hän pitää automatiikkaa turhana ja kalliina. Poistohormien säätö vaikuttaa lämpötilaan verhoja enemmän, hän toteaa.
Sukupolvenvaihdosta tehtäessä vanhassa navetassa oli 16 lypsävää, joiden mukana uuteen pihattoon 2006 siirtyi myös satatonnariksi yltänyt Lila. Jani on lisännyt karjaa valikoidulla eläinaineksella. Kotimaan lisäksi siementä, eläimiä ja alkioita on hankittu muun muassa Ruotsista ja Kanadasta. Isännän mielenkiinto karjanjalostukseen myös näkyy navetassa. Holsteinien ja ayrshiren joukossa käyskentelevät jerseykaunotar ja suomenkarjan lehmä. Uudet tavoitteet Seuraava tavoite on nostaa vuotuinen meijerimaitomäärä nykyisestä 600 000 kilosta yli 700 000 kiloon. Resursseja on 800 000 kiloon, kunhan kaikki sujuu hyvin. Tuotanto on ollut vielä hieman vajaata, sillä muun muassa poikimarytmin tasaamiseen kuluu aikaa. ”Poikimarytmiin tulevien rakentajien kannattaa kiinnittää hyvissä ajoin huomiota”, Jani toteaa. Hänen mukaansa ajoittamalla poikimiset tasaisesti, robotin kapasiteetti riittää 75 lehmälle tai ylikin. Lypsävien osasto voisi olla 65 lehmää ja umpilehmiä 10–15 päälle. Karjanjalostuksen tuloksia on tarkoitus tulevaisuudessa hyödyntää kasvattamalla jalostuseläimiä myyntiin. Lisää tilaa nuoren karjan kasvatukseen saadaan vanhaan navettaan pienellä remontilla. Tämän vuoden projektina on säilörehun laakasiilojen rakentaminen. Siiloon on tulevaisuudessa tarkoitus säilöä 2/3 sadosta. Kauimmaiset lohkot korjataan paalaamalla jatkossakin. Nuoria tuottajia koolle Navettatöiden vastapainoksi Jani reissaa sekä ammatillisesti että lomalla, vaikka poissaolo työmaalta vaatiikin järjestelyä. ”Reissun päälle kasautuu väistämättä kiireitä siitä huolimatta, että lomittaja hoitaa todella hyvin hommansa ja vanhemmat auttavat mahdollisuuksien mukaan.” Nytkin vastikään Kanadan matkalta kotiutunut isäntä joutuu toppuuttelemaan tuon tuostakin soivaa puhelinta. ”Elokuvissa, jääkiekkomatseissa ja vastaavissa tapahtumissa ehtii hyvin käymään lypsyrobotin ansiosta”, hän toteaa. ”Vastuuta pitäisi voida jakaa. Monella laajentaneella tilalla olisi tarvetta luottohenkilölle, ’oikealle kädelle’, joka tarvittaessa pystyisi vastamaan tuotannon pyörittämisestä, jos esimerkiksi sattuu jokin tapaturma tai muu poikkeava tilanne.” Osuuskunta Länsi-Maidon tuottajana Jani toivoo osuuskunnalta nuoria tuottajia yhteen kokoavaa toimintaa. Navettaretkillä tutustuu samassa tilanteessa oleviin kavereihin. Verkostoitumisesta on suuri hyöty tietojen ja kokemusten vaihtona sekä aivan konkreettisena yhteistyönä ja apuna. Televisiosta tuttu ”Maajussille morsian -ohjelmaan kutsu tuli kaverin ilmoituksen perusteella”, Jani kertoo ja vihjaa kalavelkojen tulevan tältä osin vielä maksuun. Kutsun käydessä hän tarttui haasteeseen. Pokka ei tältä isännältä lopu ihan ensimmäiseksi. ”Ohjelman tekeminen oli hauskaa ja se toi mukanaan monia mukavia tuttavuuksia”, hän toteaa. Jani Kivilahti pitää ohjelmaa myös yhtenä tapana esitellä ihmisille maataloutta ja maaseudun elämää. ”Aika harvalla on enää suoria yhteyksiä tai yleensäkään käsitystä maanviljelystä.”
|
||||||||||||||||||||||
 |
Navettarakentaminen 1/2009 | Maito ja Me | Toimitus |
