Matti Viinikainen, Sari Isotalus  

Yksinkertaiset ratkaisut
ovat edullisia

Me Kanadan maidontuotantoon tutustuneet valiolaiset ja ProAgrian toimihenkilöt vierailimme tiloilla, joiden lehmämäärä vaihteli 70:stä 400:ään lehmään. Määrän vaihtelusta huolimatta lähes kaikki navetat olivat samanlaisia: yksinkertaisia, puurakenteisia ja verhoseinäisiä makuuparsipihattoja.

Kanadalaiset ovat vuosien varrella hioneet navetan pohjaratkaisusta ja rakenteesta selkeän ja toimivan. Ja kanadalaiset maidontuottajat rakentavat navettansa selvästi halvemmalla kuin suomalaiset.

Sikäläinen eläinmäärä antaa myös mahdollisuuden yksinkertaiseen aperuokintaan. Navetan koneistuskin on puristettu minimiin: lypsyasema, lantakone ja puhaltimia viilentämään kesän kuumuutta. Varmaan kustannusjahtiin vaikuttaa sekin, että Kanadassa ei saa investointitukea kotieläinrakentamiseen.

Rakentaminen tehokasta

Yksi retkikohteista oli 250 lehmälle rakennettava pihatto. Sen puurunkoiset ulkoseinät olivat toteutettu 2,4 metrin tolppavälillä. Kaikki betonivalut oli tehty paikan päällä, ja naulalevyristikoin tehtyä kattorakennetta kannatteli rakennuksen sisällä kaksi terästolppalinjaa. Rakennuksen kustannusarvio oli noin 900 000 euroa. Arvioon sisältyivät navetta koneineen, lantavarasto ja rehusiilot.

Sikäläistä kustannustehokkuutta edusti myös vasta valmistunut 156 lypsylehmän pihatto. Rakennusala on 30 x 90 metriä ja lypsyasema oli 2 x 10 paikan takalypsyasema. Navetan rakennuskustannuksiksi kerrottiin vajaat 900 000 euroa.

Työ sujuvaa

Suomalaisryhmä seurasi yhdellä tilalla päivälypsyä ja muiden töiden sujuvuutta. Tilan työntekijä lypsi yksin noin sata lehmää puolessatoista tunnissa. Kokonaisuudessaan rehustus, parsien ja lantakäytävien puhdistus, lypsy ja aseman pesu kesti kahdelta työntekijältä noin kaksi tuntia lypsykertaa kohden.

Suomalaisryhmän vierailemilla tiloilla oli peltoa 100–800 hehtaaria, kaikilla sekä omaa että vuokrapeltoa. Hehtaarihinta Ontarion seudulla on

noin 10 000 euroa, vuokrahehtaarin hinta noin 50–150 euroa. Yleensä viljelyalat sijaitsevat lähellä tilakeskusta.

Ontarion alue sijaitsee Keski-Euroopan leveysasteella, siellä onnistuu maissin ja soijan viljely. Tällä on suuri merkitys rehukustannuksessa tuotettua maitokiloa kohti. Ostoväkirehuja tilat käyttävätkin maltillisesti.

Kotoiset navetat kalliita

Vertailu kotoisten navetoiden ja Kanadassa nähtyjen rakennusten välillä sai pohtimaan, rakennammeko me Suomessa lämpimiä navetoita vain ihmisiä varten? Lehmä viihtyy parhaiten viileässä, noin neljän asteen lämpötilassa. Vierailukohteissa vasikatkin näyttivät viihtyvän viileässä, jopa kylmässä, kuivassa ja hyvin ilmastoidussa tilassa. Ovatko meillä pikkuvasikoiden lämpimät, kosteat ja huonosti ilmastoidut tilat parhaat mahdolliset?

Meillä rakentajat eivät halua joutua niin sanotusti kahden navetan loukkuun. Mutta tungetaanko eri eläinryhmät väkisin samaan rakennukseen, vaikka niiden olosuhdevaatimukset olisivatkin erilaiset? Ja pilataanko näin seuraavan vaiheen laajennusmahdollisuus ja hankaloitetaan ruokinta- ja hoitotyötä?

Suomessa navettarakentajan suuri ongelma on ensimmäisen laajennuksen kalleus. Kun karjakoko kasvaa 20–30 lehmästä 60- 80 lehmään, on hyppäys raju. Useimmiten tarvitaan myös täysin uudet rehuja lantalatilat. Lehmäpaikan hinta nousee jopa yli 15 000 euroon ja viljelijän velkaantuneisuus usein riskirajoille. Tuotannollisiin riskeihin ei jää pelivaraa. Kanadassa vanhat rakennukset ovat aina hyötykäytössä. Pitäisikö meidänkin tinkiä vaatimuksistamme ja nykyistä useammin miettiä vanhan navetan käyttöä esimerkiksi vasikoiden kasvatustilana?

Vähän tekniikkaa – vähän häiriöitä

Olisiko meillä varaa tinkiä rakennusmateriaaleista? Maksaako suomalaisviljelijä liian kovan hinnan varmuuden maksimoinnista? Muovi on hyvin suosittu pintamateriaali Kanadassa. Maitohuoneissa on aina väliseinällä erotettu puhdas puoli ja tekninen tila; näin maitohuoneen neliöt saadaan tehokkaaseen käyttöön.

Työskentelyn helppouteen ja työn sujuvuuteen olisi suomalaissuunnittelussa panostettava nykyistä enemmän. Työn tehokkuutta voidaan parantaa muutenkin kuin lisäämällä automaatiota. Vähän tekniikkaa tarkoittaa myös vähän häiriöitä.

Kirjoittajista Viinikainen on yritysneuvoja
ProAgriasta Keski-Suomesta,
Isotalus ProAgrian piiriagrologi Oulusta.