Lypsypaikkakohtaiset käsisuihkut tai koko lypsyaseman alueelle ulottuva ”pistooliletku”
on tarkoitettu likaantuneiden lypsimien ja lypsypaikan huuhteluun. Rutiininomaista
kaikkien lehmien vetimien pesua juoksevalla vedellä ei suositella. Siinä on vaarana lanta-
veden kulkeutuminen vedinkanavaan ja
maidon joukkoon, vaikka vetimet kuivattaisiin huolella. Lisäksi pesu ja kuivaus voivat
venyttää esikäsittelyaikaa, jonka keskiarvo vaihteli työntutkimustiloilla alle minuutista
yli kuuteen minuuttiin.
Kuvat Janne Karttunen

Esikäsittelyyn kuuluva vedinten kosketusaika muodostuu vedinten ja utareen alaosan pyyhinnästä yhdellä tai kahdella lypsyliinalla sekä suihkemukiin otettavien reilujen alkusuihkeiden otosta. Kosketusajan tulisi suositusten mukaan kestää korkea-
tuottoisillakin lehmillä vähintään 10–20
sekuntia. Lypsin tulee kiinnittää jo minuutin kuluttua esikäsittelyn alusta, kun utareen täyttöaste on korkea. Tuotosvaiheen loppupuolella utareen täyttöaste on
tyypillisesti alhainen. Tällöin lypsin tulee kiinnittää viimeistään kahden minuutin
kuluttua esikäsittelyn alusta.

Janne Karttunen  

Pihaton toimivuus tehostaa navettatyötä

Maidontuottajan työolosuhteiden ja työnkäytön suunnittelussa on parantamisen varaa useassa pihatossa. Työntekijän kannalta suurimmat työnkäytölliset ongelmat ovat pihattotiloilla lypsyssä ja sen heikosti sujuvassa lehmäliikenteessä. Uusimpien suositusten mukaisen lypsyrutiinin käyttöönotto edistäisi sekä työntekijöiden että eläinten hyvinvointia ja samalla tehostaisi työnkäyttöä karjanhoitotöissä.

Lypsykarjarakennusten toiminnalliset vaihtoehdot -yhteishankkeessa Työtehoseuran (TTS) maatalousosasto selvitti päivittäisten karjanhoitotöiden työmäärää ja työmenetelmiä lämminpihatoissa. Tavoitteena oli selvittää, mitkä mm. töiden organisointiin liittyvät tekijät selittävät tilojen välisiä huomattavia eroja työnmenekissä.Tarkastelu perustuu hankkeen yhteiseen, sadalta tilalta kerättyyn kyselyaineistoon. Lisäksi keväällä 2006 TTS teki 12 pihattotilalla arjanhoitotöiden työntutkimuksia ja haastatteli isäntäväkeä.

Karjamäärä ei yksin selitä työnmenekkiä

Tiloille tehdyssä kyselyssä maidontuottajat ilmoittivat noin 60 lypsylehmän ja nuorkarjan päivittäisiin karjanhoitotöihin kuluvan keskimäärin 12,5 minuuttia lehmää kohti. Tämä tekee 12,5 henkilötyötuntia päivässä, joka on puolentoista hengen kohtuullinen päivätyö. Tavanomaista lypsyasemaa käyttävillä tiloilla ilmoitettu työnmenekki vaihteli kyseisen karjamäärän hoidossa selvästi alle kymmenestä minuutista – noin seitsemästä henkilötyötunnista päivässä – kahteenkymmeneen minuuttiin lehmää kohti päivässä. Viimeksi mainittu tekee 20 henkilötyötuntia päivässä, joka on kahden ja puolen hengen päivätyö.

Myös työntutkimustiloilla mitattiin edellä mainitun suuruisia hajontoja samankokoisen karjamäärän hoitotöihin kuluneessa työajassa. Kahdella

kolmasosalla työntutkimustiloista mitattu työnmenekki oli linjassa ilmoitetun työnmenekin kanssa. Kolmasosalla mitattu työnmenekki oli vain 55–65 prosenttia kyselyssä ilmoitetusta.

TTS:n tilastotarkastelun mukaan karjanhoitotöiden työnmenekkiä selittävät sekä työmenetelmät, töiden organisointi että pihaton mitoitukseen liittyvät tekijät. Kahdeksan eri muuttujan avulla voidaan selittää päivittäisen ilmoitetun työnmenekin vaihtelusta yli kaksi kolmasosaa. Mielenkiintoista on, että eläinmäärä ei jää tarkasteluun selittäväksi tekijäksi; eläinmäärä vaikuttaa vasta välillisesti karjamäärän kasvun myötä käyttöön otettavien tehokkaampien työmenetelmien ja töiden organisoinnin kautta.

Päivittäiseen karjanhoidon työmäärään vaikuttavat mm. lypsyaseman malli, lypsäjien lukumäärä, lehmäliikenteen sujuvuus ja makuuparsien mitoitus sekä parsien päivittäisten lannanpoisto- ja puhdistuskertojen lukumäärä.

Maidontuottajien ilmoittama karjanhoitotöiden työnmenekki lämminpihatoissa (n=91) lypsylehmää ja vuorokautta kohti. Työnmenekissä on mukana myös nuorkarjan hoitotyöt. Sininen käyrä on ennuste eläinten hoidon päivittäiselle työmäärälle, kun eläinmäärä tunnetaan. Tilojen välinen ero ilmoitetussa ja myös mitatussa työnmenekissä samankokoisen karjamäärän hoidossa pihatoissa, joissa on samantyyppinen lypsyasema, on suurimmillaan yli kaksinkertainen.

Kalanruotoasemaa käyttävillä tiloilla karjanhoitotöihin kuluu lehmää kohti keskimäärin hieman vähemmän aikaa kuin autotandemtiloilla. Lypsyn automatisoinneilla tiloilla karjanhoitotyöt sujuvat keskimäärin selvästi nopeimmin. Tiloilla, joilla yksi lypsää, karjanhoitotöihin kuluu vähiten aikaa. Näillä tiloilla toinen työntekijä tekee muut navettatyöt toisen keskittyessä lypsämään.

Lypsyrobotti ei ole oikotie onneen

Myös lypsyn automatisoinneilla tiloilla on suurta vaihtelua ilmoitetussa karjanhoitotöiden työnmenekissä. Lehmää ja päivää kohti työnmenekki vaihtelee useimmilla yhden lypsyrobotin tiloilla noin 5–10 minuutin välissä. Tämä merkitsee noin 60 lehmän tilalla viidestä kymmeneen työtuntia päivässä.

Samansuuruinen vaihtelu ilmoitettiin myös kahdella kahden lypsyrobotin tilalla. Jos tämä ero pitää viimeksi mainittujen tilojen kohdalla paikkansa, selvitään toisella tilalla päivittäisistä karjanhoitotöistä yhden päätoimisen karjanhoitajan voimin, kun toisella tilalla tarvitaan lähes kolmen hengen työpanos.

Kotimaisten selvitysten sekä mm. ruotsalaisten uusien työntutkimusten mukaan lypsyn automatisoinnin voi keskimäärin odottaa alentavan laadukkaassa karjanhoidossa työnmenekkiä noin 3–8 henkilötyötuntia päivässä. Lopputulos riippuu töiden organisoinnista ja karjanhoidossa käytettävistä koneista ja laitteista, eläinmäärästä ja eläinaineksen laadusta ennen ja jälkeen muutoksen.

Säästyvä työaika kannattaa jakaa tarkkaan harkiten oman vapaa-ajan lisäämisen, eläinten hyvinvoinnin edistämisen ja eläinmäärän kasvattamisen kesken.

Lypsyn venyminen lisää tyytymättömyyttä

Työntekijöiden tyytyväisyyttä pihaton toimivuuteen, työoloihin ja työmäärään selittivät tilastollisen tarkastelun perusteella vain kaksi muuttujaa: niska- hartiavaivat ja lypsytyön kokonaiskesto.

Säryistä kärsivien tyytymättömyyden riski on noin 20-kertainen verrattuna niihin, joilla ei esiinny särkyä. Vastaajista lähes kolmannes ilmoitti niskahartiavaivoja esiintyvän usein tai lähes jatkuvasti. Vain vajaa viidennes ei kärsinyt kyseisistä vaivoista koskaan.

Lypsyn keston venyminen ja lehmien lypsylle ajon tarve ilmentävät ongelmia työn kulussa, ja niska-hartiavaivat puolestaan kertovat lypsyn toistotyön haitoista.

Työntutkimus osoitti monella tilalla olevan lypsyrutiineissa korjattavaa, jos niitä verrataan lypsytekniikan ammattilaisten ja eläinlääkäreiden laatimiin uusimpiin suosituksiin. Muutamia keskeisiä suosituksia MTT Maitokoneet -yksikön uudesta oppaasta on oheisten kuvien kuvateksteissä. Rutiinien muutos edistää sekä työntekijöiden että tuotantoeläinten hyvinvointia ja tehostaa samalla työnkäyttöä.

Työntekijöiden lukumäärän karjanhoitotöiden työnmenekkiä lisäävä vaikutus johtunee pääasiassa siitä, että tarkastelussa olleilla, keskimäärin 45–70 lehmän karjoilla lypsy ei suositusten mukaan tehtynä työllistä kunnolla kahta henkilöä, jolloin toisen lypsäjän työ jää tehottomaksi. Lypsy päivittäisenä eniten aikaa vaativana työnä on avainasemassa kokonaistyömäärää tarkasteltaessa.

Työn tehostamisessa monia hyötynäkökohtia

Maitotiloilla on hyvät mahdollisuudet tehostaa karjanhoidon työnkäyttöä ja alentaa tuotantokustannuksia. Parhaimmillaan tähän päästään pelkästään harkituilla muutoksilla työrutiineissa ja ?menetelmissa ilman merkittäviä rakennus- tai koneinvestointeja.

Monilla maitotiloilla akuutein ongelma on kuitenkin liiallinen työtaakka. Työpäivät venyvät pitkiksi ja työ on sekä fyysisesti että henkisesti kuormittavaa. Tällöin tuotantokustannusten alentamista tärkeämpää on työtaakkaa vähentämällä edistää koko yrittäjäperheen jaksamista. Tarkoituksenmukaiset työtavat vähentävät fyysistä kuormitusta sekä altistumista työtapaturmille ja ammattitaudeille. Oikeaoppiset työrutiinit erityisesti lypsyllä parantavat lisäksi eläinten hyvinvointia, millä on suora vaikutus karjan tuotokseen ja tilan kannattavuuteen.

Vuosina 2007-2008 TTS:n "Tehotilat" -hankkeessa kehitetään vapaaehtoisilla lypsykarjatiloilla karjanhoitotöitä edellä mainituista näkökulmista. Hanke rahoitetaan Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen työturvallisuusapurahalla.

Kirjoittaja on tutkija Työtehoseurassa.

Lisätietoa:
Karttunen, J. & Tuure, V–M. 2006. Maidontuotanto suurissa pihatoissa – Karjanhoitotöiden organisointi. Työtehoseuran maataloustiedote (586) 1/2006. 8 s.

Manninen, E., Nyman, K., Laitinen, K., Murto, I. & Hovinen, M. 2006. Lypsyllä parressa ja pihatossa. MTT Maitokoneetyksikkö. 58 s.

Sorsa, A., Seppänen, J., Heinonen, M. & Dregde, K. 2006. Lehmän hyvinvointiin vaikuttavat seikat pihatossa – Kirjallisuuskatsaus. Helsingin yliopisto. 48 s.

Keväällä 2007 ilmestyy MTT:n, HY/Eltdk:n, TTS:n ja Valion yhteishankkeen loppuraportti MTT:n selvityksiä -sarjassa sekä Työtehoseuran työn- ja menetelmätutkimusten tulokset TTS:n maataloustiedotteita -sarjassa.