Karjaa on lisätty koko remontin ajan. Isot
hiehot pärjäsivät hyvin ulkona viime talven,
Mika ja Mirja Ollikainen selvittävät Maitomestarit-hankkeen vetäjälle, Tapani Ylisiurualle. Jos uudesta navetasta jotakin huomautettavaa hakee, niin vasikkatilaa voisi
olla vieläkin enemmän, he sanovat.
Kuvat Aino Murtomaa-Niskala


Remontilla navetasta saatiin selkeä ja toimiva. Kahdeksan lypsimen ”liikkuvalla lypsy-
asemalla” kaksi lypsäjää selviää lypsystä vajaassa tunnissa. Rehunjako hoituu koneilla.

Kaikkiaan sadan metrin mittaisessa rakennuksessa eri rakennusvaiheet
yhdistyvät onnistuneesti mukavan näköiseksi kokonaisuudeksi. Työliikennettä varten rakennettiin avara tuotantopiha. Pallomainen, liiketunnistimella varustettu, 360 astetta
kiertyvä kamera välittää jatkuvaa tilannekuvaa sisälle sekä nauhoittaa. Toinen kamera on navetassa.

Ritilät ajetaan kahdesti päivässä puhtaaksi.
Kone itsessään on melko raskas, mutta
helposti ajettava.

Aino Murtomaa-Niskala 

Tilaa ja toimivuutta parsinavettaan

Tilaa ja toimivuutta navettaan oli Mika ja Mirja Ollikaisen remontin tavoitteena. Laajennuksella saatiin kymmenen lisäpaikkaa lehmille, asialliset nuorkarjatilat ja työpaikka, jonne on mukava mennä töihin.

Mika ja Mirja Ollikaisen parsinavetan laajennus valmistui syyskuun lopussa 2006. -Kaksi vuotta peräkkäin on rakennettu. Ensi kesänä siivotaan paikkoja, agrologipariskunta toteaa.

Sukupolvenvaihdos tehtiin 2004. Mirja Ollikainen työskenteli tuolloin TE-keskuksen palveluksessa ja Mikan äiti jatkoi työntekijänä navetassa.

Laajennusta alettiin suunnitella heti tilakauppojen jälkeen. 30 lehmäpaikan navetta oli hyväkuntoinen ja koneistettu, mutta nuorkarjatilat olivat puutteelliset.

Käytettävissä oleva 40 ha peltoala ei houkutellut uuden rakentamiseen. Investointia ei voi tehdä lyhytaikaisten vuokrasopimusten ja ostorehun varaan, Mika Ollikainen perustelee.

Selkeä navetta

Isäntäväellä oli itsellään selkeä käsitys rakennustarpeesta. Suunnitelmaa viimeisteltiin ProAgrian asiantuntijoiden kanssa. Navetan itäpääty ja päädyssä ollut säilörehusiilo purettiin ja uusi osa rakennettiin kiinni aiempaan konehalliin, josta tuli rehuvarasto.

Lehmäparret ovat navetan vanhassa osassa ruokintapöydän molemmin puolin ja uudisosan yhdellä puolella. Toisella puolella ovat nuorkarjakarsinat.

Laipiota nostettiin ilmatilan lisäämiseksi. Raitisilma tulee sisään keskeltä ja poistuu lietekuilujen kautta viidellä poistopuhaltimella.

Navetta on mahdollista muuttaa myös pihatoksi, Mika Ollikainen sanoo. Parsimatot, lypsykone ja väkirehusukkula uusittiin. Vasikoille hankittiin juottoautomaatti, hiehopuolelle lantakone.

Kaksoisjuomakupit takaavat riittävän veden saannin jokaiselle eläimelle. Juomavesi lämpiää maidosta talteenotetulla lämmöllä.

Kiskoilla kulkevat kahdeksan irrottimilla varustettua lypsintä mahdollistavat tehokkaan lypsyn. Isäntä valmistelee lehmät ja toinen lypsäjä tulee perässä kiinnittäen lypsimet.

Väkirehusukkula kiertää rehunjaossa kuusi kertaa vuorokaudessa. Säilörehu ajetaan ruokintapöydälle pienkuormaajalla.

Uudet laakasiilot rakennettiin sopivan matkan päähän navetasta. Lisäksi rakennettiin uusi lietesäiliö ja imeytyskenttä pesuvesille. Jaloittelualuetta varten valettiin pohja ja kaivot. Työliikennettä varten perustettiin avara tuotantopiha.

Pitäkää puolenne hankinnoissa

Laajennusremontin budjetti, alv:n kanssa 250 000 euroa, piti, kun omaa työtä ei lasketa. Hintaan kuuluvat laakasiilo, lietesäiliöt, imeytyskenttä, tuotantopiha ja navetan laajennus koneineen ja töineen. Imeytyskentän, laakasiilon, lietekaivon, LVI- ja sähkötyöt Ollikaiset teettivät kokonaisurakoina.

Navetan rankensi paikallinen kirvesmiesporukka. Isäntä johti rakennusprojektia, hankki tarvikkeet, tekijät, laitteet ja koneet, valvoi ja valmisteli työvaiheita sekä pyöritti samaan aikaan tuotantoa.

Pääosan rakennustarvikkeista hän hankki jo edellisen talven aikana varastoon. Se osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Hintoja pystyi tinkimään ja eikä viivästyvät toimitukset haitanneet töiden etenemistä.

Kilpailuttaminen kannattaa. Esimerkiksi noin 15 000 euroa maksaneen imeytyskentän urakkatarjouksissa oli usean tuhannen euron eroja.

Tavarantoimittajien kanssa on pidettävä puolensa, Mika Ollikainen tähdentää. Luvatut aikataulut pettävät aivan liian usein. Kannattaa tehdä tarkat, kirjalliset sopimukset hintoineen, aikatauluineen ja viivästysseuraamuksineen.

Pelto on kaiken perusta

Keskituotos on vajaa 10 000 kiloa vuodessa. Se on tarkoitus nostaa kymppitonniin mm. satsaamalla säilörehun kevätsadon laatuun. Tila on tarkkailussa, mutta isäntä tekee itse ruokintasuunnitelman MÄRE-ohjelmalla.

Ollikaiset laskevat kannattavan maidontuotannon rajaksi 9 000 kilon keskituotoksen. Sen mukaan lasketaan LIKVI varautuen myös nykyistä alempaan maidon hintaan.

Investoinnin rahoitus oli tarkoin suunniteltu, mutta samaan aikaan tehtyyn maakauppaan ja salaojitukseen tarvittiin lisärahoitusta. –Pellolla on tällä seudulla kova kysyntä ja ostomahdollisuus on käytettävä, sopii se tilanteeseen tai ei, Mika Ollikainen sanoo.

Lisäpeltoa on myös raivattu ja vuokrattu, äskettäin jopa 15 vuoden vuokrasopimuksella, hän kiittelee.

Eläimet viihtyvät

Rakentamista harkitsevia Ollikaiset kehottavat miettimään jaksamisen rajoja. Kaikkea ei välttämättä ehdi eikä tarvitse tehdä itse. Kiireimmillään tekemistä riittää vuorokauden ympäri. Navetan valmistuttua oli nukkumaankin opeteltava uudestaan, Mika Ollikainen sanoo.
Viimeiseen asti ei kannata kiristää. Liika työ ja velkataakka stressaa. Rakentamisen jälkeen on jaksettava tehdä työtä ja pystyttävä ylläpitoinvestointeihin.

Ollikaiset sanovat saaneensa, mitä tavoittelivat. Navettaan on mukava mennä töihin ja parasta on, että eläimetkin tuntuvat viihtyvän.