Raila Aaltonen 

Navettoja nousee yhä kiivaasti

Lypsykarjanavettojen rakentamisvauhti jatkuu tasaisena. Investointitukea on saanut vuosittain 400-500 hanketta. Maa- ja metsätalousministeriön huolena on suunnittelijoiden ja rakentajien ammattitaidon riittävyys yhä vaativimmissa rakennuskohteissa.

Maa- ja metsätalousministeriön viime keväänä teettämä selvitys osoitti, että vaikka maidontuottajien suunnitelmien mukaan luopuminen kiihtyy ja rakennekehitys nopeutuu, jatkamishalukkuus oli vahvistunut edellisvuodesta koko maassa ja myös pienemmillä tiloilla. 

Navettainvestointeja oli suunnitteilla 2 900 maitotilalla seuraavan viiden vuoden aikana.

-Tämä merkitsisi investointivauhdin säilymistä suunnilleen ennallaan, vahvistaa yliarkkitehti Raija Seppänen MMM:n maaseutu- ja luonnonvaraosaston maanmittaus- ja rakentamisyksiköstä.

Navettainvestointien mittaluokka on kasvanut nopeasti. Tukea saaneiden hankkeiden suuruus viisi vuotta sitten oli keskimäärin 123 000 euroa, vuonna 2005 jo 196 000 euroa.

Tilastoja viime vuodelta ei vielä ole käytössä, mutta Raija Seppänen arvioi kasvun jatkuvan.

Tilastot osoittavat myös rakentamisen kallistuneen. Keskikustannus lehmää kohti pysytteli 2000-luvun alkuvuodet 3 500 euron tuntumassa, mutta vuonna 2005 se loikkasi yli 4 500 euroon.

Viime vuoden kehitys ei lupaa tilanteeseen muutosta. Rakennuskustannukset nousivat keskimäärin kolme prosenttia, tuotantorakentamisen kustannukset neljä ja energia yli neljä prosenttia. Raija Seppänen arvioi rakennusalan yleisen korkeasuhdanteen pitävän kustannukset korkeina. Hänen suurin huolensa liittyy kuitenkin työvoimaan.

-Ammattitaitoisen työvoiman puute pahenee. Rakentajia ei riitä, ja osaavista suunnittelijoista on pulaa jo nyt.

Yhteistyötä suunnitteluun

Rakentamisyksikössä on havaittu, että aina rakentaja ei löydä vaativaan hankkeeseensa parasta mahdollista osaamista.

-Tämä käy ilmi tukihakemusten rakennusasiakirjoista ja samaa sanovat TE-keskusten asiantuntijat ja kuntien rakennusvalvonta. MMM on myös tutkituttanut erikseen uusien, suurten maatalousrakennusten rakenteellista turvallisuutta. Selvityksen mukaan puutteita löytyy koko ketjussa, suunnittelussa, työmaavalvonnassa ja itse rakentamisessa, Seppänen kertoo.

Hänen mukaansa rakennusten koko ja vaativuus ovat kasvaneet nopeammin kuin ammattitaitoisen suunnittelun tarjonta. Viranomaiset pyrkivät varmistamaan, että yhteiskunnan myöntämillä tuilla ei rahoiteta huonoa rakentamista, vaan että eurot käytetään mahdollisimman kestävästi.

Selvityksen tuloksena saadaan rakennuttavan viljelijän tueksi myös tarkastusohje. Sen avulla rakennuttaja voi itse kontrolloida tiettyjen kriittisten rakennuskohteiden, kuten kattorakenteiden mahdollisia vaurioita.

Raija Seppänen kehottaa etsimään vaativaan tuotantorakennushankkeeseen pätevyysvaatimukset täyttävät suunnittelijat, ja työmaalle hyvän ja kokeneen vastaavan mestarin sekä tuotantorakennuksia aiemminkin rakentaneen työporukan.

Seppäsen mukaan realistisille laskelmille pohjautuvat hankkeet, joissa on käytetty tiukentuneiden pätevyysvaatimusten mukaisia ammattisuunnittelijoita, ja joissa hankinnat on kilpailutettu huolella, toteutuvat usein kustannusarvion mukaisina tai jopa alle sen. Aiempi kokemus tuotantorakennusinvestoinneista suojaa rakentajaa ikäviltä yllätyksiltä.

Hallinnon tukiperusteena käyttämiä rakentamisen yksikkökustannuksia on viimeksi tarkistettu keväällä 2006. Kustannuskehityksen vuoksi järjestelmää ollaan tarkistamassa tulevalle tukikaudelle, Raija Seppänen kertoo.

-Kustannuskehitystä seurataan jatkuvasti. Lehmäpaikan hinta on Suomessa kuitenkin varsin korkea. Rakentamisen tekniikoissa ja tuotannon automaatiossa pitää löytää ratkaisuja, joiden avulla hintaa saadaan alemmas heikentämättä kuitenkaan eläinten hyvinvointia, työolosuhteita ja navettarakentamisen yleistä laatua.