Navetan rakentaminen 2 / 2006


Pekka Hokkanen päätyi rakentamaan uuden parsinavetan, koska hoitaa navettatyöt pääasiassa yksin. Lehmäluku lisääntyi 
entisestä vain reilun kolmanneksen, mutta olosuhteet paranivat.
Kuvat Ilkka Pietarinen


Vilma auttaa ritilöiden puhdistamisessa. 
Lypsyyn menee kuudella kiskoilla kulkevalla, irrottimella varustetulla lypsimellä puolitoista tuntia.


Väkirehun jakaa automaatti ja säilörehun 
isäntä jakaa ajettavalla Varmo Lift -vaunulla.


Uusi 50 lehmän parsinavetta on mitoiltaan 
44 x 17 metriä.

Leena Pakarinen 

Parsinavetan hoitaa helposti yksinkin

Hulikan tilan suomenkarja Kangasniemellä sai viime kesänä uuden 50-paikkaisen parsinavetan, koska nuori isäntä Pekka Hokkanen halusi rakentaa helposti yksinhoidettavan navetan. Avajaisissa lokakuussa oli 350 kävijää.

-Jos eläintöissä olisi koko ajan kaksi ihmistä, olisin ehkä valinnut pihaton. Mutta minä vastaan täällä yksin karjasta. Isä auttaa vointinsa mukaan, sanoo Pekka Hokkanen. Lisäksi tilalla on palkattu työntekijä, joka tekee peltotöitä ja siirtelee rehuja.

Pekka Hokkanen kiersi 40 navettaa kerätäkseen näkemyksiä ja lopulta suunnitteli itse navettansa. Maaseutukeskus piirsi navetan puhtaaksi. 

-Sen verran olen tehnyt navettatöitä, että tiedän, mitä haluan omalta navetaltani, hän sanoo.

Robottilypsy ei kiehtonut ja myös rakentamiskustannukset puolsivat parsia. Pihattona nyt 44 x 17 metrisen navetan olisi pitänyt olla viisi metriä leveämpi, eli samalle eläinmäärälle tarvittaisiin1/3 enemmän neliöitä.

Rakentamiseen Hokkanen alkoi valmistautua jo 20-vuotiaana sukupolvenvaihdoksessa, joka allekirjoitettiin komeasti tämän vuosituhannen ensimmäisenä päivänä. Viime huhtikuussa alkanut navettatyömaa edistyi tavoiteaikataulua nopeammin niin, että eläimet pääsivät hännät vastakkain sijoitettuihin parsiin 23. syyskuuta 2005.

Muutos vanhasta sokkeloisesta navetasta uuteen oli valtava. 34 lehmän ja kahdessa eri rakennuksessa olleen nuorkarjan hoito käsipelissä vei päivässä 9-10 tuntia.

-Rakentamisen päätarkoituksena ei ollut laajentaminen, vaan eläinten saaminen parempiin tiloihin. Ja pidemmän päälle myös työssä jaksaminen. Nyt saa aamuisin nukkua kuuteen asti, isäntä nauraa.

50 lehmän lypsy ja kaikkiaan 95-päisen karjan hoitaminen sujuu nyt noin seitsemässä tunnissa. 


Rakennusteema
2/2006

Maito ja Me

Edelliset numerot

Toimitus

Lypsyyn kiskoilla kulkevilla kuudella yksiköllä irrottajineen menee puolitoista tuntia. Yhden tuplayksikön lisääminen voisi tiivistää lypsyajan tuntiin.

Väkirehun lehmät saavat automaatista ja säilörehun isäntä jakaa ajettavalla Varmo Lift-vaunulla. Sitä lukuun ottamatta kalusteet ja laitteet ovat Pellonpajalta. 

Hyvä oivallus 64-metriseen ruokintapöytään oli viemäröinti viiden metrin välein. Pöydän saa helposti kuivaksi pesun tai vaikka juomakuppivuodon jälkeen. 

Nuorkarjalla on
mainiot olot

Navetta maksoi lietesäiliöineen ja rehuvarastoineen 354 000 euroa, josta parsipaikan hinnaksi saa 7000 euroa. Kilpailuttaminen toi 50 000 euron säästön. Kustannuksia nosti nuorkarjapuoli, johon Hokkanen erityisesti halusi panostaa entisen ahtauden jälkeen.

Vasikat ovat ensimmäiset päivänsä yksilökarsinoissa lämpölampun alla ja siirtyvät sieltä viihtyisiin kuivikepohjakarsinoihin, joiden idean isäntä sai emolehmätilalta. 35 neliömetrin turve-olkialueen pohja on puoli metriä ruokintapöytää alempana.

Palamisen päästyä alkuun pinnalle lisätään vain olkea pehmeäksi patjaksi, jonka tyhjentäminen pari kertaa vuodessa sujuu helposti Avant-catilla. Vasikoilla on hapanjuotto.

Isommat vasikat asuvat 5-6 eläimen karsinoissa, joista 210 cm on ritiläpalkkia ja 190 cm parsimatolla pehmustettua, kiinteäpohjaista makuupartta. Parrenerottimia voi säätää leveyssuunnassa eläinten koon mukaan.

Siemennysikäisillä on itselukittuva ruokinta-aita. TE-keskus suhtautui nuivasti hoitokäytävään, mutta ilman sitä seminologi joutuisi kulkemaan hiehokarsinoihin epähygieenisesti ruokintapöydältä. Hokkaset tekivät itse aitaan käyntiportit. 

Hyvät eläinolot ovat osaltaan käyntikorttina eläinten ostajille. Suomenkarjan jalostuskuvioista tutulta tilalta on lähtenyt keinosiemennyksen 11 sonnia, joista kaksi on noussut valioksi. Jatkossa tähtäimessä on myös siitoshiehojen myynti.

Hulikan tilan parhaiden lypsäjien tuotos on 13 000 kg ja pitoisuudet - keskivalkuainen 3,5 % - parantavat maitotiliä. Suomenkarjalehmä saa lisäksi 250 euron alkuperäistuen. 

Karjan todellinen timantti on keväällä 12. kerran poikiva satatonnari Helle, joka pressukankaalle printattuna julistekuvana tervehtii tulijoita navetan päädyssä. Hellen kymmenen vuoden keskituotos on 10 005 kg ja vain neljä kertaa koko uransa aikana se on tarvinnut eläinlääkäriä.

-Nyt tavoitteena on nostaa keskituotos 9000 kiloon ja parantaa utarerakennetta, kertoo Pekka Hokkanen. Lehmien tiinehtymisen varmistaa kantakirjattu tilasonni, joka pääsee töihin toisen siemennyskerran jälkeen.

Talousasiat
hyvin hallussa

Lehmänkellojen ääni ei katoa Hulikan kesästä eläinmäärän lisäännyttyäkään, sillä pihapiirin 25 hehtaaria pysyvät laitumena. Niin isä kuin poikakin ovat kolminkertaistaneet peltoalansa alkaen Paavo Hokkasen kahdeksasta hehtaarista. Vuokrapellot ovat yhdeksältä tilalta ja peruslohkoja on yhteensä 46.
Pyöröpaaliurakoitsija on vastannut rehusta jo 11 vuotta. Isäntä pystyy keskittymään lypsyyn ja ehtii työntekijän kanssa levittämään lietelannan heti sängelle. Ennätys oli, kun urakoitsija pyyhkäisi 37 hehtaarin kevätrehun puoleentoista päivään.

Aggregaattia lukuun ottamatta kaikki uudet traktorikoneet ovat yhteiskoneita. Nuori viljelijä onkin miettinyt talousasiat tarkasti. Hulikka on puhdas maataloustila, joten rakentamiseen ei ollut metsätuloja. 

-Kannattavuuskerroin ennen rakentamista oli parhaimmillaan 1,4. Nyt velkaa on vain liikevaihdon verran. Jos sen saisi viidessä vuodessa puolitettua ja kymmenessä poistettua, niin sen jälkeen on vielä aikaa vaikka mihin. Viljelijänä oleminen on loistohommaa, toteaa selvästi oman alansa löytänyt Pekka Hokkanen.

Rakentamisessa hän tekisi muutaman asian toisin.

-Jättäisin rakennuskesältä suosiolla peltotyöt toisille. Pahimmillaan minulle tuli sadan työtunnin viikkoja. Ja kahta puolta käytettävä ruokintapöytä saisi olla 3,5 -metrinen. 2,5 metriä riittää yksipuoliseen pöytään.

 

 
 alkuun Rakennusteema 2/2006 | Maito ja Me | Toimitus