Navetan rakentaminen 2 / 2006
Navetan rakentaminen 2 / 2006
 Uusi pihatto tuli poikittain vanhan navetan päätyyn. Vasemmalla näkyvää vanhaa navettaa kunnostetaan parhaillaan vasikkatiloiksi. Kuvat Paavo Tuovinen  Navetan valoisuus näkyy kuvassa hyvin. Valokatetta Suokannas pitää hyvänä ratkaisuna, vaikka katteen lämmöneristys- kyky onkin heikko. Kuvasta näkyy myös, miten pihaton oikeasta reunasta puuttuu lehmien siirtoihin tarvittava käytävä.  Rehuseos tuodaan pöydälle JF:n yleisperävaunulla ja levitetään pienkuormaajalla.  Kalanruotoasema 2 x 6 on ollut yksin lypsettäessä hyvä ratkaisu. Vielä parempi se olisi ylös nostettuna, jolloin lypsäjä liikkuisi jatkuvasti navetan tasossa eikä joutuisi kapuamaan portaita ylös ja alas. Lehmä- kohtaiset näytöt ovat olleet Suokannaksen mukaan hankkimisen arvoisia. Kaksin lypsettäessä asema saisi olla hiukan suurempi. |
Paavo Tuovinen Pentti
Suokannas arvioi vuoden 2001 pihattoinvestointia Pentti ja Pia Suokannas rakensivat valokatteisen ja avattavaharjaisen, mutta lämpimän 75 lehmäpaikan pihaton vuonna 2001. Pihatossa on nyt 80 lehmää ja maitoa lähtee meijeriin vuodessa noin 700 000 litraa. -Tavoitteet ovat toteutuneet, Pentti Suokannas arvioi tilannetta reilun neljän vuoden kokemuksella. |
|
sekoitettua apetta, vaan se tehdään vaunuun kerroksittain. Lehmät eivät ole pihatossa ryhmissä, niiden ruokintaa säädellään kioskien väkirehuannoksilla. Ruokinnan ongelma on umpeen laitettavien lehmien ruokinta. Osa lehmistä on pakko ottaa sairaskarsinaan heinäruokinnalle, jotta ne saadaan umpeen. Väkirehun annon lopettaminen ei riitä, kun lehmät saavat ruokintapöydältä vapaasti säilörehua. Sairas- ja hoitokarsinoita navetassa on vain kolme ja se on Suokannaksen mukaan liian vähän. Alkujaan niitä oli viisi, mutta kaksi niistä jouduttiin ottamaan hiehoille ja ummessa oleville. Suokannas on erittäin tyytyväinen navetan kattoratkaisuun. Kolmasosa katosta on valokatetta, joten sisällä on valoisaa. -Halusimme paljon valoa ja sitä saatiin, hän sanoo. Lisävaloa tuovat vielä navetan pihanpuoleisen päädyn isot ikkunat. Katteen lämmöneristyskyky on heikompi kuin eristetyn katon, mutta tämä ei Suokannaksen mukaan ole ongelma. Kateosa huurtuu kovilla pakkasilla, ja navetan lämpötila saattaa painua pariin asteeseen, mutta tällaisia pakkasia on vuodessa enintään viikon verran. Ilmastointi on luonnonmukainen, harjan luukuilla säädettävä ilmastointi. -Täällä on erittäin hyvä ilma. Kesällä sisällä päästään parempiin olosuhteisiin kuin ulkona. Valinta olisi edelleen samanlainen ilmastointi, tosin joitain pieniä asioita tehtäisiin toisin, Suokannas sanoo. Kun laidunta on navetan läheisyydessä vähän, eläimet saavat valita, ovatko ne kesällä sisällä vai ulkona. Lehmät kuitenkin ruokitaan sisälle eikä laitumelle myöskään tarjota vettä, jotta lehmät muistavat käydä syömässä. Lypsyasema saisi Suokannaksen mukaan olla hiukan suurempi kuin nykyinen 2 x 6 kalanruotoasema. Yksin lypsettäessä aseman koko riittää, mutta kahdelle lypsäjälle sopisi paremmin isompi asema. Kalanruotoa sinänsä hän pitää hyvänä ratkaisuna. Yksi selvä rakenteellinen puute pihatossa on. Hiehojen puolella ei ole käytävää. Eläimiä joudutaan siirtämään karsinoiden läpi ja se on hankalaa. Käytävä olisi toki lisännyt jonkin verran navetan kustannusta, mutta olisi varmasti ollut sen väärti. Tuotos parani pihattoon siirryttäessä Uusi navetta pyritään yleensä tekemään olosuhteiltaan paremmaksi kuin vanha. Tavoitteena on parantaa eläinten terveyttä ja tuotoksia. Näin Suokannastenkin kohdalla. -Pihattoon tultaessa tuotokset paranivat. Sen jälkeen ne ovat pysyneet suunnilleen samoina, Suokannas sanoo. Parhaana vuonna keskituotos on ollut 9 200 kiloa, huonoimpana hiukan alle 9 000 kiloa. Pihatto, erityisesti sen märät lantakäytävät asettavat lehmien sorkat lujille. -Huonojalkaiset karsiutuivat heti pihattoon tultaessa, Suokannas sanoo. Nyt lehmiä käytetään ulkona talvellakin, jotta sorkat puhdistuisivat. Sorkat hoidetaan kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Lantakäytävillä on piirrettyä syvemmät urat. Näin käytävät eivät ole liukkaat, mutta märät ne ovat aina. Pohdittavana on nyt kumitelojen laittaminen raappoihin, jotta käytävät puhdistuisivat nykyistä paremmin. Utaretulehdus leviää pihatossa herkästi. Siitäkin Suokannas on saanut kokemusta. Nyt utareterveys on erittäin hyvä. Kiimojen seuraaminen on Suokannaksen mukaan helpottunut pihatossa. -Kiimojen havaitseminen on erilaista, mutta helpompaa, hän sanoo. Helsingin yliopiston Saaren klinikan eläinlääkäri käy pihatossa noin viiden viikon välein ja tarkastaa lehmien tiineyden ja poikimisten jälkeisen palautumisen. Suokannas pitää tätä hyvänä ratkaisuna. Jos joku lehmä ei esimerkiksi tule tiineeksi, syy siihen selviää nopeasti. Uusin huolen aihe on lintuinfluenssa. Millaisen riskin pihattoon pääsevät pikkulinnut aiheuttavat? Pitäisikö avattava harja tukkia verkoilla? Linnut pääsevät helposti pihattoon harjan kautta. Työhuiput erilaisia kuin ennen Kokonaiseläinmäärän kasvu yli kahdensadan on lisännyt tilan töitä huomattavasti. Vastaavasti eläintä kohti navetassa tehty työ on vähentynyt selvästi. Suokannas varoittaa yksiköiden laajentajia kuvittelemasta, että isossa pihatossa pääsee helpolla. Vanhaan parsinavettaan verrattuna työn luonne on muuttunut perusteellisesti ja työhuiput ovat erilaisia. Puhdistustyö väheni selvästi, mutta suunnittelua, valvontaa, siemennyksiä, poikimisia ja muuta eläinmäärään liittyvää työtä on aikaisempaa enemmän. -Kaikki lehmät eivät voi enää poikia syksyllä. Kausihinnoittelun vuoksi siinä häviää pikkuisen hinnassa. Se on ollut pakko hyväksyä, Suokannas sanoo. Pihaton rakentaminen ei lopettanut rakentamista tilalla. Muihin rakennusinvestointeihin on mennyt rahaakin jo saman verran kuin pihattoon. Vaihtoon menee myös tilatankki. -Kun pihattoa lähdettiin rakentamaan, kustannus tuntui isolta. Enää se ei tunnu siltä. Säilörehusiilojen laajentaminen ja vanhan navetan uusiminen maksavat lähes yhtä paljon, Suokannas sanoo. Pihatto lietesäiliöineen maksoi noin 350 000 euroa. Hyväksytty kustannusarvio oli noin 235 000 euroa. Investointituet olivat silloin hyväksytystä kustannusarvioista 40 prosenttia, toteutuneesta noin 27 prosenttia. Tilan investointeja voi suhteuttaa 700 000 litran maitomäärään tai 400 000 euron liikevaihtoon. Suokannaksen aloittaessa vuonna 1988 liikevaihto oli noin 125 000 euroa. -Maidon halpeneminen on heikentänyt kannattavuutta verrattuna volyymin kasvuun, Suokannas sanoo. Plussapuolella on ollut joidenkin tuotantopanosten halpeneminen. Peltopuolella Suokannas tekee yhteistyötä sekä viljan että nurmen viljelyssä. Tilalla on omaa ja vuokrattua peltoa yhteensä noin 110 hehtaaria. Muokkaus- ja kylvökalusto on puoliksi naapurin kanssa, puinti ja kuivatus ostetaan ulkopuolelta. Vilja-alaa on kummallakin osapuolella 50 hehtaaria. -Hyvä ratkaisu, Suokannas sanoo. Nurmiala on 60 hehtaaria. Nurmen viljelyssä kalusto on itsellä, mutta samalla kalustolla ajetaan myös naapurin rehut. Näin työporukkaa saadaan kasvatettua 1-2 hengellä ja traktorilla. Seuraava vaihe saattaa olla robotti Laakereilleen lepäämään Pentti Suokannas ei aio jäädä. Pohdittavana on jo seuraava askel, josta päätökset saattavat syntyä vuonna 2007 nykyisten investointitukien ollessa vielä voimassa. -Haistellaan nyt, mihin EU-päätökset menevät. -Pikkuisen takaraivossa kummittelee, että eläinmäärää lisätään. Vaihtoehtoina ovat joko päätyseinän siirtäminen halvalla tai robottiin siirtyminen. Robottien ongelma on, että eläinmäärä on niissä aina kerrannainen, hän sanoo. Edessä on ilmeisesti tutustuminen robottitilojen kokemuksiin. Suokannaksen mukaan robottitiloilta tehdyt lehtijutut kertovat usein tilanteesta, jolloin navetta on vielä vajaatäytöllä. Todellinen tilanne selviää hänen mukaansa vasta, kun kapasiteetti on täyskäytössä. -Vuosi, kaksi kannattaa matkusteluun sijoittaa ennen rakentamista, Suokannas suosittaa. Kokemuksensa pohjalta hän harmittelee, että tutustumiskäynneillä ei tule katsotuksi pieniä yksityiskohtia. Ehkä siellä pitäisi käyttää kameraa, hän sanoo.
|
 |
Rakennusteema 2/2006 | Maito ja Me | Toimitus |