Navetan rakentaminen 2 / 2006


Mari ja Markku Parkkari valitsivat elin-
keinokseen maidon. Tuotannon laajen-
taminen takaa työpaikan molemmille.
Kuvat Jussi Knuuttila


Eläinhalli on valoisa 2+2 rivinen makuuparsipihatto. Tila on käytetty tarkkaan, 
eikä turhia neliöitä ole.


Parkkarien uusi navetta on silmään sopiva
rakennus.



Ilmanvaihto hoidetaan suuriman osan 
vuodesta avaamalla molemmilla sivuseinillä 
olevia luukkuja ja harjaluukkuja tarpeen 
mukaan. Säätö on helppo, eikä sitä tarvitse 
tehdä kovin usein. Kylmimmillä ilmoilla ilmanvaihto hoidetaan koneellisesti. 
Lämpötila pidetään aina plussan puolella jo 
siitä syystä, että vesijohdot pysyvät sulina.


Tunnin ja vartin välein kulkevat raapat 
pitävät avokourut puhtaina ja kuivina. Pasture-mat parsipedit ja turvekuivike 
auttavat osaltaan eläinten puhtaana 
pysymistä.


Lypsyasema on Westfalia Surgen 2 x 8
kalanruoto, johon on helposti asennettavissa neljä lisäpaikkaa.


Kokoomatilaan mahtuu noin 50 eläintä kerralla. Ajolaitteena toimii Bordercollie Choco.

Jussi Knuuttila 

Kokonaishinta ratkaisi rakennustavan

Mari ja Markku Parkkari Jalasjärven Sikakylästä rakensivat sadan parsipaikan makuuparsipihaton tavoitteenaan kokonaisedullinen ratkaisu.

Parkkarit tekivät sukupolvenvaihdoksen 2003 alussa. Tuossa vaiheessa Markku Parkkarilla oli takanaan viiden vuoden työrupeama TE-keskuksen tarkastajana. Mari Parkkari puolestaan on koulutukseltaan lähihoitaja. Tilalla oli noin 30 lehmän parsinavetta, jossa majaili kohtalaisen korkeatuottoinen karja.

Parkkarit näkivät edessään kaksi vaihtoehtoa tilanpidon jatkamiseksi. Yksi vaihtoehto olisi ollut jatkaa maidontuotantoa sukupolvenvaihdostilanteen laajuudessa. Se olisi edellyttänyt jommankumman puolison täysipäiväistä työntekoa tilan ulkopuolella. Luultavimmin isäntä olisi jatkanut TE-keskuksessa.

Toisena vaihtoehtona oli keskittyä täysillä maidontuotantoon. Tämä vaihtoehto valittiin. Siihen kannusti Mari Parkkarin mukaan aika tavalla se, että isäntä oli kasvattanut monikymmenpäisen lauman hiehoja.

Pariskunta kävi myös Tanskassa tilavierailuilla. Sieltä saatiin uskoa siihen, että ison karjan hoitaminen ei välttämättä ole sen työläämpää kuin pienenkään. 

Kun Likvi-laskelmat näyttivät pärjäämisen mahdollisuuksia olevan, syntyi päätös karjankoon kasvattamisesta ja uuden parsipihaton rakentamisesta. 

Projekti käynnistyi nopeasti. Uuden navetan suunnitteli Jouni Pitkäranta. 

Nopea pystytys

Navetan rakentaminen alkoi toukokuussa 2003. Hiehot pääsivät sen suojiin lokakuun lopulla. Lehmät lypsettiin uudessa navetassa ensimmäisen kerran helmikuun 20. päivänä 2004. Saman vuoden syksyllä valmistuivat laakasiilot ja lietesäiliöt. Vasikkakasvattamo, konesuoja ja pihojen asfaltointi tehtiin 2005. Vanha navetta muunneltiin poikiville lehmille ja siemennysikäisille hiehoille soveltuvaksi tilaksi.

500 000 euron kustannusarvio alittui. Sillä saatiin nykyaikainen sadan parsipaikan makuuparsipihatto tarpeellisine tiloineen ja toimintoineen. Isännän mukaan tavoitteena oli nopea pystytys, jossa palkkatyön osuus oli minimoitu. Rakennustarvikkeet saivat maksaa vähän tavanomaista enemmän, jos ne tarjosivat työn säästöä pystytyksessä. Näin uskottiin saatavan kokonaistaloudellisin lopputulos. 

Nyt kun navetta on valmis, isäntäpari vaikuttaa tyytyväiseltä. Tavoitteeseen on päästy. Silti he sanovat, että jollekin muulle voi hyvin sopia toisenlainen rakentamistapa. Tämä sopi heille.

Sopivat materiaalit

Nopean ja työtä säästävän rakentamisen mahdollistavat onnistuneet materiaalivalinnat. Parkkarien navettatyömaalla käytettiin vain pumppubetonia. Lähes kaikki valut tehtiin avotaivaan alla, ennen rungon pystytystä. Kumpikin nopeuttaa valuja ja säästää työtä.

Käytävät ovat avomalliset ja lanta poistetaan raapoilla. Joka käytävällä on oma raappalinjansa. Isännän mukaan raapat tulivat halvemmaksi kuin ritiläpalkit. Avokourujen valaminen on yksinkertaista ja nopeaa. Lisäksi hän arvelee, että raapat olisi tarvittu ritiläpalkkien asentamisesta huolimatta.

Rakennuksen runko on liimapuinen kolminivelkehikko, 3,60 metriä


Rakennusteema
2/2006

Maito ja Me

Edelliset numerot

Toimitus

 keskeltä keskelle. Se pystytettiin pitkän työpäivän kuluessa. Sekä katossa että seinissä on Thermisolin elementit. Ne ovat keveitä, riittävän jäykkiä ja siten erittäin nopeita asentaa. Kattoa asennettiin lape päivässä. Kattopellin alla on lappeen suuntaiset juoksut ja niiden päällä poikkijuoksut, joihin kattopelti on ruuvattu. 

Isäntä kiittää kirvesmiehiään onnistuneesta rakentamisvaiheesta. Pätevät ja aikaansaavat miehet säästivät paljon rahaa. Asioita tunteville kertonee jotakin se, että rakennuksella oli töissä koko ajan vain kaksi palkattua kirvesmiestä.

Aina työmaalla jotakin oppiikin. Isäntä sanoo, että kurottajan hankkiminen jo ennen rakennusvaihetta olisi ollut viisasta. Siitä on valtava apu rakennustyömaalla. Hankittavaksi se tulee joka tapauksessa, kun maidontuotanto lähtee tosissaan käyntiin.

Parsipedit ja turve

Navetan mitat ovat 22 x 40 metriä. Eläintä kohti on tilaa noin 8,8 neliömetriä. Se ei ole paljoa, mutta riittävästi, kun otetaan huomioon, että visiirimalliset ruokintapöydät ovat oikeastaan rakennuslinjan ulkopuolella. Tilan käyttö on erittäin taloudellista. 

Jos jotakin pitäisi moittia, niin ehkä juottoaltaiden sijoitus ruokintakäytävälle on hieman ahdas ratkaisu. Toisaalta aratkin lehmät uskaltautuvat juomaan, kun pomolehmät ovat syömässä. Lisäksi liimapuupalkit lokeroivat syömässä olevat lehmät 3,6 metrin osastoihin. Ne eivät näe sieltä kovinkaan kauas sivuilleen. Tämäkin rauhoittaa liikennettä ruokintakäytävällä ja juottoaltaiden tienoilla.

Eläinten puhtaus on työnkäytön, etenkin lypsyn kannalta oleellinen asia. Pasture-mat parsipedit ja turvekuivike toimivat hyvin. Lanta kolataan parsista kahdesti päivässä. Turvetta lisätään parsiin joka toinen viikko noin neljä kuutiometriä kerralla. Kurottajassa on erikoiskauha. Kauhassa on kuljetin ja levityssiivikko, joka heittää turpeen parsiin.

Käytävien on pysyttävä kuivina, muuten sorkat kuljettavat lantaa parsiin. Lisäksi kuivat sorkat ovat sorkkaterveyden kannalta oleellinen asia. Parkkarien raapat toimivat erinomaisesti. Ne asennettiin alkuun putsaamaan käytävät kymmenen kertaa vuorokaudessa. Se ei kuitenkaan riittänyt. Nyt ne kolaavat käytävät tunnin ja vartin välein. Tämä tiheys on riittävä, eivätkä lehmät piittaa jatkuvasta kolien kulkemisesta tuon taivaallista.

Asemalla laajennusvara

Lypsy hoituu Westfalian 2 x 8 kalanruotoasemalla. Bordercollie Choco toimii ajolaitteena ja ajaa lehmät kokoomatilaan. Tämä säästää paljon askelia. Lypsyryhmiä on kaksi. Lypsy kestää sivutöineen puolitoista - kaksi tuntia kerralla. Yleensä lypsäjiä on kaksi, mutta yksinkin asemalla pärjää.

Westfalian lypsimissä on irrottimet. Lisäksi niissä on maidon määrän ja johtoluvun mittaus, kiiman ja eläinten tunnistus sekä hierovat tykyttimet. Isäntäväki kehuu kilvan lypsinpäätteen lehmäkohtaista utarekarttaa. Siitä näkee heti, jos vuorossa on esimerkiksi kolmevetiminen lehmä. Tämä on etenkin lomittajalle erinomainen apu, vaikka nilkkatarrojakin käytetään.

Dairy Plan valvontaohjelma antaa runsaasti arvokasta tietoa karjan tilasta ja hälyttää poikkeuksista, jotka vaativat erityistoimia. Tulevaisuuteenkin on varauduttu. Lypsyasemalle on helppo asentaa neljä lypsypaikkaa lisää, jos sellainen tarve tulee.

Kätevä visiiripöytä

Isäntä kiittelee visiiripöytää. Se vähentää työtä tosi paljon. Rehua ei koskaan tarvitse pukkia eläinten ulottuville. Visiirin tyhjentämisestä hän sanoo, että se ei ole työ eikä mikään. Tarvetta siihen tulee parin kuukauden välein. Tällöin poistetaan muutama hatullinen kiviä, noukkimen piikkejä ja muuta syötäväksi kelpaamatonta. n tietenkin selvää, että seosrehuun ei pidä sotkea pilaantunutta tavaraa. Sen pitäisi kyllä olla selvä asia, olipa järjestelmä mikä hyvänsä.

Talvella visiiripöydän voi ladata aivan täyteen, eikä pilaantumisesta ole mitään vaaraa. Kesällä on oltava varovaisempi ja täyttö on hyvä tehdä kerran päivässä. Parkkarit tavallisesti odottavat, että pöytä on tyhjä, ennen kuin uutta rehua tarjotaan. Pöytä ei kuitenkaan saa olla tyhjänä kovin kauan, tai se näkyy maitomäärässä.

Peltotöitä ostetaan

Parkkarit sanovat, että normaaliin rutiiniin kuuluva työmäärä on pysynyt suunnilleen samana verrattuna entiseen 30 lehmän parsinavettaan. Työn fyysinen kuormittavuus on vähentynyt selvästi. Tietyt asiat kuten siemennykset, poikimaavut ja eläinten tarkkailun tarve yleensä ovat tietenkin lisääntyneet.

Lomittajia työllistetään lain sallima määrä. Alle kolmevuotiaan lapsen vanhemmat saavat sijaisapua. Äitiyslomitus kuuluu tietenkin asiaan. Tilan lomittajana on toiminut jo pitkään Terttu Ala-Nisula. Isoäiti Terttu auttelee vointinsa mukaan myös. Parkkarit välttävät kuormittamasta itseään niin paljon, että työstä katoaa ilo. Töiden ja talouden suunnittelulle pitää jäädä riittävästi aikaa.

Myös peltopuolen töitä on siirretty muille mahdollisuuksien mukaan. Säilörehun haravoi ja silputtaa urakoitsija ajosilppurilla. Rehun ajo siiloihin on vielä itsellä. Kylvön tekee urakoitsija, samoin puinnit. Osa lietelannan ajostakin on urakoitsijan työtä. Murskevilja säilötään kolmen tilan yhteisellä murskemyllyllä.

Kasvu hallinnassa

Rakennusponnistus oli sen verran kireä juttu, että karjan tuotostaso putosi 10 000 kilon tuntumasta noin 8 600 kiloon. Keskipoikimakertojen määrä on tippunut huolestuttavasti tyydyttävästä 2,9 arvosta arvoon 2,2. Näitä selittää tietenkin se, että karjaan on jouduttu ostamaan lähes 50 eläintä navetan valmistumisesta lähtien.

Parkkarit sanovat olevansa vasta nyt tilanteessa, jossa päästään hiljalleen karsimaan eläinainesta. Tähän asti on pidetty kaikki kynnelle kykenevät lehmät karjassa. Keskituotoksen odotetaan nousevan piakkoin 9 000 kiloon. 

Sellainen tuntuma vierailijalle talosta jäi, että maidontuotannon laajuus ei Parkkarien tilalla nykyiseen tasoon pysähdy. Navetan suunnittelussa on laajentamisen vara otettu huomioon. Kasvu on hallinnassa nyt ja varmasti tulevaisuudessakin.

 

 

 alkuun Rakennusteema 2/2006 | Maito ja Me | Toimitus