Navetan rakentaminen 2 / 2006
Navetan rakentaminen 2 / 2006
 Uusi navetta on yläkerran toimiston terasseineen ja päädyn suurine ikkunoineen nätti rakennus. Kuvat Paavo Tuovinen 
Herrasten navetassa oli vuoden alussa 110 lehmää, keväällä määrä kasvaa lähes 140:een. Keskellä navettaa pylväiden välissä näkyy ruokintamatto, joka jakaa säilörehun kahden samanlaisen osaston välissä olevalle kapealle ruokintapöydälle. Väkirehuautomaatit näkyvät punaisina osastojen makuuparsi- rivien keskellä. 
Minna ja Kari Herranen palkittiin Vuoden Nuori Maaseutuyrittäjä -kilpailussa tieto- tekniikan hyväksikäytöstä ja yrityksen systemaattisesta kehittämisestä. Yläkerran toimistosta näkee hyvin koko navettaan. Tietokoneiden lisäksi toimistossa on keittiö, kahvipöytä ja pääsy ulos parvekkeelle. Alakerrassa on toinen toimisto, josta kuljetaan suoraan navettaan. 
Pesupaikka saappaiden pesua varten alakerran toimiston oven vieressä.  Sähkönsaanti navetassa on pakko varmistaa omalla aggregaatilla. Ensimmäisen syksyn aikana mittariin ehti kertyä käyntiaikaa seitsemän tuntia. 
Säilörehu jaetaan ruokintapöydälle ruokintamatolla. Ruokintapöydän tilanne näkyy kännykässä ja rehun jaon voi käynnistää tekstiviestillä.  Vasikoiden juottoautomatti on tietokone- ohjattu. Vasikkakarsinat ovat navetan vieressä erillisilmastoidussa osastossa. |
Paavo Tuovinen Navetta täynnä automatiikkaa Monen on vaikea uskoa, että lypsy, säilörehun ja väkirehun jako, vasikoiden juotto sekä ilmastointi ja pääosa lannanpoistosta tulevat myös suomalaisissa navetoissa olemaan automaattisia. Kannattaa tutustua Minna ja Kari Herrasen navettaan Kiuruvedellä. Siellä kaikki tämä on jo arkipäivää. |
|
Hiehoja kasvamaan Haapavedelle Herrasilla on ollut jo vuodesta 2000 lähtien nuorta karjaa kasvamassa myös vuokranavetassa. Näin lehmämäärää päästiin kasvattamaan jo vanhassa navetassa. Kun päätös uudesta navetasta varmistui 2002, kahdellekymmenelle hieholle hankittiin kasvatuspaikka Haapavedeltä. -Poikivia hiehoja on ostettu lähes neljäkymmentä. Kaikki on hankittu NautaNetin kautta yhteistyössä jalostusneuvoja Anita Hyvösen kanssa. Pääkriteereinä ovat olleet hyvä rakenne ja hyvä utareterveys, Minna Herranen sanoo. Ostot on pyritty tekemään huolella. Valinta on aloitettu isosta joukosta, josta ensin karsittiin pois heikot ja lopuista ostettiin varmat tapaukset. Loppuja sitten harkittiin ja karsittiin, kunnes tulos tyydytti. Osa ostetuista poiki syksyllä, osa poikii keväällä. Kaikilla ostetuilla on salmonella- ja BVD-todistukset kunnossa. -Ostot onnistuivat. Tauteja ei ole tullut, ei yskää, ei ripuleita, Minna Herranen sanoo. Huolellinen valmistelu kantaa nyt hedelmää. Navetta on täyttynyt nopeasti. Tammikuun puolivälissä lypsettäviä oli jo yli sata. Lehmät saivat tutustua uuteen navettaan Lehmät siirrettiin uuteen navettaan totuttamalla. Lypsy jatkui vanhassa navetassa lypsyasemalla viikonlopun ajan, vaikka asuinpaikka olikin jo uudessa navetassa. Lehmät oppivat tietämään, missä säilörehu syödään ja missä ovat väkirehukioskit. Ja vesialtaiden paikat piti tietysti selvittää myös. Lypsyrobotit jököttivät paikallaan, mutta vielä niihin ei päässyt sisälle. Arki koitti maanantaina. Lypsyrobotin portti oli auki. Ja sinne oli mentävä, pelotti tai ei. Kummalle lie ollut vaikeampaa, lehmille vai hoitajille. Emäntä oli toisella robotilla, isäntä toisella ja neuvoja siinä vierellä. Kahden vuorokauden ajan robottien luona oli aina joku. -Isompi opettaminen oli opettaa lehmät parsinavetasta vanhaan pihattoon kuin opettaa ne tänne. Minusta lehmät tottuivat lypsyrobottiinkin yllättävän hyvin, Minna Herranen sanoo. No, ihan suit sait lehmät eivät robottiin kävelleet. Kyllä ne piti opastaa yksitellen uusille tavoille. Ensimmäisellä kerralla vetimet pestiin käsin ja robotille annettiin jokaisen lehmän vedinten koordinaatit. Robotti oppi tuntemaan jokaisen lehmän kertalaakista, lehmien oppimiskyvyssä sen sijaan oli eroja. Nopeimmat tulivat itse lypsylle jo toisella kerralla, osa totutteli robotille menoon parikin viikkoa. Kahdelle lehmälle pitää auttaa lypsimet paikalleen. Nämä ovat oppineet, että robotille ei kannata vaivautua ennen hoitajan tuloa navettaan, mutta hoitajan tullessa paikalle ovat tyrkyllä viivana. -Kyllä aluksi oli ajettavia, mutta sellaisia, jotka eivät olisi sopeutuneet robottiiin, ei ollut yhtään. Jos robotista olisi ollut kokemusta, olisi osannut paremmin. Kyllä niitä turhan pian haettiin lypsylle, Kari Herranen sanoo. Kameravalvontaa ja tekstiviestiohjausta Perinteisesti navetassa on ollut kolme raskasta työtä; rehujen jako, lypsy ja lannan poisto. Herrasilla kaikki nämä toimivat pitkälti automatisoituina, kameralla valvottuna ja tietokoneella tai tarvittaessa myös tekstiviesteillä ohjattuna. Navetassa on NK-tuotteen kehittelemä ohjaus- ja valvontajärjestelmä. Se valvoo ilmastointia, oman veden painetta, aggregaattia, spiraaleja ja täyttöpöytää sekä mattoruokkijaa. Tietokoneohjaus onnistuu yhtä lailla navetan toimistoista tai sisältä asuinrakennuksesta. Kattoon laitettu pallokamera näyttää paitsi hyvää yleiskuvaa navetasta myös lähikuvaa siitä, onko pöydällä rehua tai mikä on tilanne robotilla. Luonnollisesti kameralla voi seurata myös poikimakarsinoiden tilannetta. Kuvan saa myös matkapuhelimeen ja sekä robotin että ruokinta- ja juoma-automaattien ohjaus onnistuu tekstiviesteillä vaikka ulkomailta. Kari Herranen näyttää, miten navetan kamerasta saa kännykkään kuvan robotilta, ja miten robotin toimintoja voi ohjata kännykällä. Yhtä lailla kännykästä näkee, onko ruokintapöydällä rehua. Mattoruokkija käynnistyy ajastimella, mutta sen voi tarvittaessa käynnistää myös tekstiviestillä. Lannan poistoa varten ritilöiden päällä on raapat. Makuuparsien puhdistus toki on edelleen käsityötä, automaattisesti puhdistuvia parsia ei taida vielä olla missään ulkomaillakaan. Palohälytyksiä varten navetassa on Elotekin järjestelmä, joka haistelee savua. Hälytys tulee myös kännykkään. Työ ei vähene, mutta työn luonne muuttuu Kun navetassa käyskentelee 140 lehmää, yrittäjän ei kannata elätellä toiveita helposta elämästä. -Tässä on tosi helppoja päiviä, sitten on taas tosi kiireisiä. Yhtenä päivänä piti lähteä kauppareissulle, mutta ensin poiki yksi hieho, sitten viisi lisää, Minna Herranen sanoo. Kauppareissun saa silloin kyllä unohtaa, vaikka ostoslistalla olisi mitä. Lehmämäärän kasvu lisää vääjäämättä monia töitä. Eläinten hoito, siemennykset, poi'itukset, sorkkahoidot, jalostusvalinnat, ruokinnan suunnittelu, ostot, myynnit ja monet muut työt lisääntyvät eläinmäärän mukana. Laitteiden säädöt ja huollot teettävät työtä nekin. -Työn luonne on muuttunut. Se muuttui ehkä vielä enemmän kuin luultiin. Ja robottinavetta vaatii vielä parempaa karjasilmää kuin lypsyasemanavetta, kun lehmät eivät enää käy lypsyasemalla hoitajan silmien alla, Minna Herranen arvioi.
|
 |
Rakennusteema 2/2006 | Maito ja Me | Toimitus |