Sami Myyrä  
Pekka Pihamaa  

Vaikuttaako alueellinen peltojen vuokrataso nautojen ruokintastrategiaan?

Suomalaisten nautojen ruokinta perustuu vahvasti säilörehuun. Kun hintasuhteet EUjäsenyyden myötä ovat muuttuneet viljan eduksi, keskustelu mahdollisesta ruokinnan väkirehuvaltaistumisen merkityksestä on käynyt vilkkaana. Toisaalta pelätään, että nautoja aletaan ruokkia kuin sikoja, toisaalta etsitään väkirehuruokinnan rajoja taloudellisen tuloksen maksimoimiseksi. 

Taloudellisten ruokintamallien etsintä on liiankin usein keskittynyt kysymykseen, kuinka suuri osa säilörehusta voidaan korvata edullisemmalla väkirehulla. Mahdollisuudet alentaa itse säilörehun hintaa ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Ruokintakeskustelua on käyty myös liiaksi yleistäen; on etsitty yleispäteviä ratkaisuja, vaikka nautakarjatilojen tuotanto-olosuhteissa voi olla huomattavia eroja.

Ruokinnan suunnittelun tulisi olla nykyistä kokonaisvaltaisempaa ja tilakohtaisempaa. Siinä tulisi kytkeä toisiinsa pellon hinta, toimintojen ulkoistamisen mahdollisuudet ja varsinainen ruokinnan suunnittelu tilakohtaisten olosuhteiden mukaan. Säilörehu voi olla varsin kilpailukykyinen rehu väkirehuun verrattuna, jos esimerkiksi pellon kysyntä alueella on heikkoa ja siten pellon vuokrahinnat alhaiset. Lisäksi tietysti perusedellytys rehun edulliselle tuottamiselle on peltoviljelyn järjestäminen rationaalisesti ja laadukkaan lopputuotteen aikaansaaminen. 

ProAgria Maaseutukeskusten Liiton keräämään maidontuotannon tulosseurantaan kuuluvien lypsylehmien rehunkulutuslukujen mukaan vuonna 2003 nurmisäilörehusta saatiin hieman yli 41 % koko rehuyksikkötarpeesta. Kaikista karkearehuista saatiin noin 55 % lypsylehmien rehuyksiköistä. Siten säilörehun hinta on keskeinen tekijä ruokinnan suunnittelussa. Usein säilörehun tuotantokustannusta laskettaessa tarkastellaan vain rehuntuotannon muuttuvia kustannuksia. Seuraavassa tarkastellaan, mikä merkitys pellon vuokrahinnalla on säilörehun hintaan ja siten nautakarjan ruokintaan. 

Pellosta syntyvä
kustannus

Tilojen toimintaympäristö, erityisesti lisäpellon vuokrataso ja ostohinta, on erilainen eri osissa maata. Pellon maakunnittainen mediaanihinta vaihtelee Varsinais-Suomen ja Satakunnan yli 6 000 euron tasosta Lapin ja Kainuun alle 1 500 euroon. Samalla tavalla myös peltojen vuokrataso vaihtelee Varsinais-Suomen ja Satakunnan pitkälti yli 200 euron tasosta Lapin noin 50 euroon hehtaarilta. Vuokratason alueellisen vaihtelun lisäksi vuokrataso vaihtelee myös alueiden sisällä (Taulukko 1).

Säilörehun
tuotantokustannus

Säilörehun korkeaa tuotantokustannusta on suomalaisissa olosuhteissa pidetty yhtenä keskeisenä ongelmana. Yleensä ei ole esitetty laskelmia, joissa tuotannolle saatava tuki olisi otettu huomioon tuotantokustannusta laskettaessa. Siihen on olemassa mm. seuraavia syitä:
laskelmissa on haluttu esittää tuotot tuottoina ja kustannukset kustannuksina
pinta-ala perusteiset tuet eivät vaikuta panoskäyttöön viljeltyä hehtaaria kohden
tämän tyyppisissä laskelmissa myös kaikkien muiden kasvien tuet tulisi ottaa huomioon eli myös esimerkiksi viljan.

Tukien huomioon ottaminen säilörehun tuotantokustannusta laskettaessa on kuitenkin perusteltua, sillä säilörehun hintaa verrataan ostoväkirehun (ostoviljan) hintaan. Tätä artikkelia kirjoitettaessa laskettiin säilörehun tuotantokustannus ProAgria Maaseutukeskusten Liiton Tuottopehtoori -laskentaohjelmalla¹. Tuottopehtoori -ohjelmassa oli valmiiksi määritelty satotaso ja sadon tuottamiseen tarvittavat panokset. Laskelman pohjaksi valittiin keskimmäisen satotason (17 900 tuore kiloa/ha) tuottava panoskäyttö. Tuottopehtooriin kuitenkin päivitettiin tiedot pellonvuokrista (Taulukko 1) ja tämän hetkiset tiedot vuoden 2005 tukitasoista (Taulukko 2).

Tässä artikkelissa esitetty säilörehun tuotantokustannuslaskelma on esimerkinomainen yksinkertaistus ja jokaisen viljelijän pitäisi itse arvioida sen soveltuvuus omalle tilalleen ottaen huomioon tilakohtaiset ja paikkakuntakohtaiset tekijät. Myös esimerkiksi vuoden 2005 tukitasoihin liittyy epävarmuustekijöitä. Säilörehun ja rehuviljan rehuyksikköä kohti laskettua hintaa vertailtaessa tulee ottaa myös huomioon, että säilörehusta ja rehuviljasta saatavilla rehuyksiköillä saattaa olla hieman erilainen tuotosvaikutus. 

Säilörehun
tuotantokustannuksen vaihtelu

Laskelmassa vertailtiin säilörehun tuotantokustannusta A- ja C2 -tukialueen välillä ja selvitettiin erilaisten tukialueen sisäisten vuokratasojen vaikutusta säilörehun hintaan. Korkeita ja matalia vuokrahintoja (esitetty taulukossa 1) sijoitettiin Maaseutukeskusten Liiton Tuottopehtoori ohjelmaan pellosta syntyväksi kustannukseksi.

Säilörehun hinta² näyttää vaihtelevan maan eri osissa. A- alueella rehun hinnaksi muodostuu 12,6-15,6 snt / ry pellon vuokratasosta riippuen. Kalliilla ja halvalla vuokrapellolla tuotetun säilörehun välinen hintaero oli siis noin 3 snt/ry. Tukialueella C2 säilörehun hinta on hieman pienempi kuin A -tukialueella eli 11,9-13,3 snt/ry. Kalliilla ja halvalla vuokrapellolla tuotetun säilörehun välinen hintaero oli C2 alueella noin 1,5 snt/ry.

Lehmää kohden 3 snt/ry säilörehun hinnassa merkitsee noin 72 euroa vuodessa. Ruokinnan väki- ja karkearehun välistä suhdetta suunniteltaessa pellon vuokrataso tilan toiminta- alueella tulisikin ottaa huomioon. Säilörehun tuotantokustannus rehuyksikköä kohti näyttää kuitenkin ylittävän hieman ostoviljan rehuyksikkö hinnan. Näin ollen normaalioloissa nykyinen käsitys säilörehun kalleudesta pitää jossain määrin paikkansa. Säilörehun tuotantokustannusta voidaan kuitenkin alentaa tehdyn laskelman tasosta esimerkiksi viljelemällä apilanurmia, käyttämällä urakoitsijaa, tehostamalla tilojen välistä yhteistyötä ja suorittamalla nurmen uusimisen suorakylvönä "nurmesta nurmeen". Myös säilörehun tuottaminen luomuna voi, tuet huomioon ottaen, olla taloudellisesti edullista.

Tulokset paljastavat, että säilörehun tuettu tuotantokustannus on mahdollista painaa lähelle ostoviljan rehuyksikköhintaa. Tämä saattaa onnistua erityisesti alueilla, joilla pellon kysyntä on heikkoa ja ostoviljan hintaan on lisättävä huomattava rahti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos onnistuu vuokraamaan peltoa edullisesti ja toimimaan erittäin kustannustehokkaasti, ei nautojen ruokinnassa ole välttämättä suuria paineita ruokinnan muuttamiseksi väkirehuvaltaisemmaksi. Laskelma havainnollistaa kuinka kokonaisvaltaista ruokinnan suunnittelu on. Esimerkiksi pellonvuokramarkkinoiden kehitys vaikuttaa ruokinnan suunnitteluun.

¹ Saatavilla maksullisena palveluna osoitteessa: 
http://www.agronet.fi/cgi-bin/mkl/julkaisut.cgi?details=60. Tiedot on myös Pro Agria Maaseutukeskusten Liiton julkaisemissa mallilaskelmissa.
² Tuotantokustannuksiin on lisätty pellon vuokra ja vähennetty tuet.

Kirjoittajat ovat tutkijoita MTT:n Taloustutkimuksessa.