Navetan rakentaminen 2 / 2005


Isot ikkunat tuovat valoa navettaan. 255 
senttiä leveälle ruokintapöydälle säilörehu tuodaan pienkuormaajalla. Parret ovat 130 
senttiä leveitä, ja niitä peittävät kolme-
senttiset kumimatot. Niskapuomi on 90 
sentin korkeudessa. Lietekuilun leveys 
on 90 senttiä ja ritilän 70 senttiä. Ritilässä 
on molemmin puolin kaksi 10 sentin 
säätöpalkkia.



Ruokintapöydällä ei kuljeta likaisin 
saappain, Hannu Viitanen toteaa. 
Navetassa on viisi saappaiden 
pesupaikkaa.


Seija Viitanen tunnetaan jalostu-
sihmisenä. Nyt hän panostaa
rakennejalostukseen.


Kattoon on sijoitettu muun muassa 
eläinlääkäriä ajatellen pistorasioita sopivin 
välein. Ilmanvaihto on toteutettu 
onnistuneesti. Tuloilma tulee keltaisista 
luukuista ja ohjautuu niiden alla roikkuviin lämmittimiin.

Saara Liespuu 

Kaikki eivät halua pihattoa
Viitaset rakensivat helppohoitoisen parsinavetan

Uusi navetta voi olla myös parsinavetta. Lammilaiset Viitaset rakensivat avaran ja valoisan hännät vastakkain -navetan.

Parsinavetan rakentajat saavat melkein kyllästymiseen asti perustella, että miksi nimenomaan parsinavetta, miksei pihatto. Seija ja Hannu Viitasella on ratkaisulleen useita syytä: -Minä tykkään lypsää, Seija sanoo ensimmäiseksi. Uusi navetta on rakennettu itselle. Viitasilla on kaksi poikaa, mutta heitä ei haluta sitoa tilanpitoon. Jos jompikumpi joskus haluaa jatkaa maidontuotantoa, se sopii, mutta isoa investointia ei tehdä päättämään asiaa poikien puolesta. 

Isoa osaa näyttelee tietenkin siis raha. -Pihatto olisi ollut kaksin- tai kolminkertainen investointi tähän verrattuna. 

Jotta pihaton saa maksettua kohtuullisessa ajassa, pitää sen myös tuottaa. Karjakokoa olisi joutunut kasvattamaan huomattavasti, mikä olisi tiennyt työmäärän lisääntymistä myös muualla kuin navetassa. Peltoalan riittävyys lannanlevitykseen olisi tullut vastaan.

-Tuntuu, että poikimisia on nytkin harva se viikko. Tietty prosentti eläimistä sairastaa aina,
isommassa karjassa se tarkoittaisi useampia sairastapauksia, Seija-emäntä toteaa.

-Emme halua tappaa itseämme työllä. Haluamme tehdä muutakin kuin katsella lehmiä, Hannu Viitanen jatkaa.

Lehmät kasvoivat ulos
vanhasta navetasta

Viitasten vanhassa navetassa oli 28 lehmää. Navetta oli rakennettu vuonna 1966. Sen jälkeen sitä on remontoitu, viimeksi kymmenen vuotta sitten. Remontoinnin tie oli kuljettu loppuun. Nuorikarja oli työläs hoidettava, koska se oli eri rakennuksessa. 
-Lehmän kasvoivat ulos vanhasta navetasta. Vedinpolkemia oli turhan usein, Viitaset kertovat.

Ajatus uudesta navetasta kyti mielessä pitkään. Viitaset päätyivät uudisosan rakentamiseen vanhan navetan yhteyteen. Rakentaminen alkoi viime vuoden toukokuussa. Tiiviin viiden kuukauden jakson jälkeen lehmät otettiin uudelle puolelle 20. lokakuuta. Sen jälkeen vanha puoli remontoitiin ja hiehot pääsivät vanhalle puolelle. Navetan avajaisia vietettiin joulukuun alussa.

Uudessa osassa on 42 lehmäpaikkaa. Uuden navetan parsipaikat haluttiin heti tuottamaan. Tilanteeseen valmistauduttiin kasvattamalla hiehoja.

Viitasilla on navetan lähistöllä paljon sellaisia peltolohkoja, jotka sopivat vain laitumeksi. 


Rakennussivut
2/2005

Maito ja Me

Edelliset numerot

Toimitus

Jos olisi rakennettu robottinavetta, näitä lohkoja ei voisi hyödyntää laitumena, kovin kaukaa kun lehmä ei robotille tule.

Avara ja valoisa
navetta

Ensimmäisenä navettaan astuessaan huomion kiinnittää raikkaaseen ilmaan. Viitasten navetassa tuoksuu säilörehu, ei lanta. Ilmavaihto on toteutettu onnistuneesti. Silmiin pistävää on myös valoisuus ja avaruus. Kun ruokintapöydät ovat ulkoseinillä, itään ja länteen avautuvat näkymät on saatu esille lukuisista isoista ikkunoista. Seinät ja ikkunat myös pysyvät puhtaina, sontaläikät eivät niitä täplitä. 

Yksi huoltokäytävä keskellä säästää lukuisia askeleita. Lypsy ja koneen pesuun laitto sujuu kuudella yksiköllä ja irrottimilla tunnissa. Viitaset tunnustavat nukkuvansa aamulla mielellään pitkään. Tavaksi onkin tullut, että vuoroaamuina nukutaan, toinen pystyy hoitamaan navetan yksinään.

-Kiimantarkkailu on tässä naurettavan helppoa, samoin eläinten siirrot. 

Viitaset kertovat lehmien heittävän mielellään makuulle heti lypsyn jälkeen. - Näkee, että täällä niillä on hyvä olla. Lehmien hyvinvointi onkin ollut uuden navetan suunnittelussa ykkösjuttu. 

Viitaset päätyivät Suomessa harvinaisiin niskapuomiparsiin. Ne tuntuvat sopivan sekä eläimille että lypsäjille. 

-Myyntimiehet myisivät mieluummin enemmän rautaa kuin näin edullisia ratkaisuja, Viitaset toteavat. He toivat niskapuomit Tanskasta.

Saappaat pestään
joka välissä

Vanhasta navetasta säästettiin mitä voitiin. Yksi sellainen asia ovat lypsimet ja irrottimet. Kun lehmille ei tullut stressiä uusista lypsimistä, muutosvaiheessa säästyttiin utareongelmilta. 

Yksi oleellisen tärkeä asia parsinavetan valintaan on tilalla kymmenen vuotta sitten koettu salmonella. -Olen lantakauhuinen. En halua kävellä sonnassa, Seija toteaa selkeästi.

Navettaan on rakennettu viisi saappaidenpesupistettä niihin paikkoihin, joissa ruokintapöydän ja huoltokäytävän kulkureitit risteävät. Ruokintapöydällä ei kuljeta sontaisin saappain.

Nyt panostetaan
rakennejalostukseen

Viitaset laskevat rakentamisen maksaneen verottomin hinnoin vajaat 260 000 euroa. -TE-keskus antaa tukea 45 prosenttia hyväksytystä kustannusarvioista. Meillä kustannusarvio oli 220 000 euroa, mutta TE-keskus hyväksyi 189 000 euron kustannusarvion. Minusta ero todellisen ja hyväksytyn arvion välillä on aivan liian iso. Ohjekustannukset laahaavat monta vuotta jäljessä, Hannu Viitanen sanoo.

Siihen hän kertoo varautuneensa, että lopullinen summa on noin 1,3-kertainen kustannusarvioon verrattuna.

-Ymmärrän kyllä, että TEkeskus ei yllytä rahan haaskuun, vaan laittaa kilpailuttamaan tavarantoimittajia. Mutta silti ero on iso. 

Viitaset ovat vaativia asiakkaita. Heille sopivaa yhden merkin ratkaisua ei löytynyt, joten ratkaisuja on otettu monesta paikasta. -Siinä kärsii palvelussa, kun ei ole kenellekään "hyvä asiakas". Mutta lopputulos on myös sellainen kuin itse haluaa, ei sellainen mitä myyntimies haluaa. 

Viitasten karjan keskituotos on 10 500 kilon luokkaa. Investoinnin maksu perustuu samaan tuotokseen.

-Viitisensataa kiloa tuotosta voisi ehkä nostaa, mutta me satsaamme lehmien kestävyyteen ja rakennejalostukseen. Tavoitteena on, että voimme myydä hiehoja. Kun tuotos ei nouse, pyrimme pienentämään kuluja.

Seija Viitanen onkin tunnettu jalostusihmisenä. Siksi hän tykkää, kun parsinavetassa sukutaulut näkyvät lehmien kohdalla. Pihatossa se ei onnistu. 

Asioita pitää 
kyseenalaistaa

Viitaset eivät ole ainoita parsinavetan rakentajia, vaikka pihatot saavat enemmän huomiota. He antavatkin vähän kritiikkiä neuvonnalle ja myyntimiehille. 

-Nyt ajetaan aika yksisilmäisesti isoja yksikkökokoja. Silti toimiva ja kannattava ratkaisu voi olla muutakin. Itse lopulta kuitenkin kantaa vastuun omista ratkaisuistaan, ei myyntimies enää soittele perään, kun rauta on pihassa.

Seija Viitanen kyseenalaistaa asioita. Valmiisiin sapluunoihin ei ole pakko mennä mukaan, voi ajatella myös itse. -Tosin se ei ole itselle aina helppoa, hän hymähtää.

-Rakentamisessa tulee aina asioita, jotka eivät onnistu täydellisesti. Meillä perusratkaisut onnistuivat. Kokemuksesta tiesimme, millainen parsinavetan pitää olla. Pihatosta meillä ei olisi ollut kokemusta, sen rakentaminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa.

Navettarakentamisen osaavia ammattilaisia on tarjolla vähän. Eri ratkaisujen yhteensovittaminen jää helposti isäntäväen huoleksi. 

Viitaset ovat tyytyväisiä vastaavaan mestariinsa. Insinööritoimisto Paavo Vuori pyysi osan tarjouksista. Toimistolla pidettiin joka toinen tiistai kokous, jonne tavarantoimittajia pyydettiin tarvittaessa mukaan. Kotona myyntimiehiä ei kahviteltu. 

-Siinä säästyi aikaa. Vastaavan mestarin painoarvo oli suuri myös ongelmatapauksissa, esimerkiksi silloin, kun putkimiehiä ei kuulunut eivätkä he vastanneet meidän puheluihin. Alalla toimivan ihmisen soittoon he vastasivat, Viitaset kertovat.

He ihmettelevät monien tavarantoimittajien moraalia.

-Eniten rakentamisessa stressaa se, etteivät he pidä sanojaan, aikataulua tai vastaa soittopyyntöihin.

Kummallisia asioitakin rakentamisessa sattuu. Viitasella asentajat eivät olleet testanneet lannanpoistokonetta. Lehmät olivat jo parsissa, kun huomattiin, ettei kone toimi. Lehmiä jouduttiin siirtämään ja koko kone purkamaan osiin.

-Sellainen harmittaa, kun tulee aivan ylimääräistä turhaa työtä. Joka paikassa ei pysty itse olemaan valvomassa ja sanomassa, että testatkaa nyt, kuljettaako raappa vaikka rukkasen seuraavalle raapalle.

 

 
 alkuun Rakennussivut 2/2005 | Maito ja Me | Toimitus