Mervi Yli-Hynnilä  

Hyvät vasikkatilat täyttävät vasikoiden perimmäiset tarpeet

Nauta on erittäin sopeutuvainen eläin. Se pysyy sitkeästi hengissä, kohtuullisen terveenä ja voi jopa kasvaa, vaikka olosuhteet ovat kaukana optimista - toisin kuin muut tuotantoeläinlajit. Vasikoita ja nuorkarjaa on kasvatettu ja kasvatetaan hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Kestävän ja pitkäikäisen lypsykarjan saavuttamiseksi on perehdyttävä vasikan perimmäisiin tarpeisiin ja luotava optimaaliset olosuhteet, jotka muistuttavat mahdollisimman paljon tulevia lehmän olosuhteita.

Vasikka viettää päivänsä nukkumalla, leikkimällä ja ruokailemalla. Erona aikuisen naudan käyttäytymiseen on suurempi unen ja leikkitilan tarve sekä ravinnon nauttiminen imemällä ensimmäisen kahden kuukauden aikana. Lämmöntuotto on vasikalla aikuista lehmää vähäisempi. 

Paikka syntyä

Synnyttävä lehmä hakeutuu eroon laumasta suojaisaan paikkaan. Vasikka syntyy vailla vastustuskykyä ja energiavarastoja emän lämpimästä kohdusta kylmään maailmaan. Elämän ensimmäiset tarpeet ovat lämpö, kuivuminen ja energian saanti. Energian ja vastaaineet se saa ternimaidosta, kuivatuksen ja lämmityksen emä hoitaa nuolemalla.

Suomalaisessa tautitilanteessa vierihoito ei ole riski tartuntojen suhteen. Poikivan eläimen tilat tulisi olla helposti puhtaana pidettävät ja eläimen 

Ovi aidassa tai pienet pujahtamisraot helpottavat kulkua. Likaiselta alueelta poistumisessa tarvitaan saappaiden pesupaikka.

Makuulla olo

Nauta viettää makuulla suurimman osan vuorokaudesta. Makuulla olo vapauttaa pienet ja pehmeähköt sorkkapohjat suuresta painorasituksesta sekä lannan ja kosteuden haitoista. Toisaalta naudan ruoansulatustoiminnat tapahtuvat makuulla ja makuuasento helpottaa myös tiineen lehmän kohdun verenkiertoa. 

Aikuinen nauta viettää aikaansa makuuasennossa yli puolet vuorokaudesta, unessa se on vain neljä tuntia vuorokaudesta. Vasikat viettävät myös yli puolet vuorokaudesta makuulla, mutta nukkuvat noin 6 tuntia vuorokaudesta jaettuna noin 20 minuutin jaksoihin ympäri vuorokauden. Nukkuva vasikka varaa energiaa elimistöönsä. Nukkuessa kasvuhormonin eritys on runsaimmillaan, mikä parantaa vasikan kasvua ja vastustuskykyä.

Leikki-ikäinen vasikka nukkuu paljon REM-unta, jossa sillä on lämmön säätely "pois päältä". Vasikalle makuualustan laadussa onkin tärkeintä lämpö - pehmeyden merkitys lisääntyy painon kasvaessa. Tavallisin nukkuma-asento on rinnan päällä, kyljellään ne makaavat puolisen tuntia vuorokaudesta. Makuuasentoon vaikuttaa ainakin ympäristön lämpötila: kylmässä vasikka nukkuu sykkyrällä ihon lämpöä haihduttavaa pintaa piilotellen. Ritilälattiakarsinoissa vasikoiden on todettu nukkuvan vähemmän kyljellään kuin olkipohjaisissa karsinoissa. 

Hyvä makuupaikka tarjoaa siis vasikalle lämpimän alustan ja mahdollisuuden rikkoutumattomaan uneen. Tarvitaan riittävästi tilaa (lakivaatimus 1,5 m2, tarpeen mukainen suositus 2 m2 pienimmille) sekä kuivitettu ja lämmin makuualusta. Käytännössä toimivia ovat päivittäin kuivitettavat matot ja pedit sekä kestokuivikepohjaiset makuuosastot. Muutaman kuukauden - puolen vuoden iästä makuualue voidaan jakaa makuuparsiin kuten lehmällä pihatossa. Makaamisen häiriintymistä tavataan leveissä karsinoissa, joissa syömässä olevat eläimet tallovat makaavia. Toisaalta liian syvissä karsinoissa saattaa olla pulaa ruokintatilasta.

Ruokintatilat

Ravitsemuksen laatu vaihtelee iän ja kehitysvaiheen mukaan. Ensimmäisellä kuukaudella ravinnonsaanti pohjautuu imemällä nautittuun maitoravintoon, toisella kuukaudella vasikka käyttää myös väki- ja karkearehuja. Toisen elinkuukauden päättyessä se voidaan vierottaa maitoravinnosta. Imemisen tarpeen tyydyttämiseksi käytetään vapaata hapanjuottoa tai juotto-automaattia. Karsinoiden väliset yhteiset tutit levittävät tartuntoja ryhmien välillä. Vettä nautaeläin juo mieluiten avoimesta vesilähteestä. Vesikuppi on parempi kuin nippa, mutta kupin sijoittelussa tulee varmistaa helppo pesumahdollisuus.

Väki- ja karkearehujen tulee olla helposti vasikan ulottuvilla, mutta niin, etteivät ne pääse kosketuksiin lannan kanssa. Rehujen tulisi olla myös hoitajalle helposti huollettavissa. Perinteiset, ruokintapöydälle sijoitetut ruokintakourut toimivat hyvin, kunhan syöntitaso on vasikan seisontatasoa korkeammalla ja kouru estää rehujen pakenemisen. 

Hiehon tilat

13-16 kuukauden iästä alkaa hiehon tiinehdyttäminen. Kiimantarkkailun helpottamiseksi hoitajan liikkuminen eläinten seassa tulee olla helppoa. Siemennyksen ja tiineystarkastuksen mahdollistamiseksi lukittava etuaita on tarpeen koko karsinassa, jotta sen käyttö opitaan ja lukkiutumisesta on enemmän myönteisiä kuin kielteisiä kokemuksia. 

Ulkoilu

Laiduntaminen tai mahdollisuus ulkoiluun on terveyttä edistävää kaikenikäisille lypsykarjatilan eläimille. Jos nuorkarjaa ei voida siirtää kesäksi laitumelle, olisi terveyttä edistävää järjestää niille jaloittelualue karsinasta ulos. Uloskulkualueen pohja tulee olla kiinteä. 

Vasikan hyvät olosuhteet Makuupaikka pehmeä, lämmin, kiinteäpohjainen (ei ritilä) ja kuivitettu Lannasta vapaa seisonta-alusta, joka ei vaurioita vasikkaa Tilaa 2 neliötä / vasikka, Ryhmäkoko 6 - 10, mutta riippuu tilan koosta sekä juotto- ja ruokintapaikkojen määrästä Lämpötila: ainakin 15 astetta, makuupohjan lämpötila ratkaisee vasikan tunteman lämpötilan Kuivaa, 60-80 % suhteellinen kosteus Vedoton, 0,1 m/s talvella, kesällä 0,2 m/s Raitis hengitysilma  - ei toisten eläinten hengittämää  - ilmatilaa 6-7 kuutiota / vasikka

Kirjoittaja on terveydenhuoltoeläinlääkäri ProAgria Etelä-Pohjanmaan Maaseutukeskuksessa.