Navetan rakentaminen 2 / 2005
Navetan rakentaminen 2 / 2005
 Tutteja varataan 3-5 kpl kymmentä vasikkaa kohti. Ne sijoitetaan noin 85 cm korkeuteen hieman alaviistoon. Tuttien kestävyydellä lisäävät niiden sivuille asennetut purentasuojat. Kuvat Marko Jokinen
|
Marko Jokinen Ratkaisuja vasikkatiloihin Navettaa tai peruskorjausta suunniteltaessa tulisi paneutua entistä paremmin vasikoiden ja nuorkarjan hyvinvoinnin kehittämiseen. Puutteelliset olosuhteet voivat pitkällä aikavälillä merkittävästi heikentää tilojen tuottavuutta. |
|
Vapaa tai rajoitettu hapanjuotto Päävaihtoehtoina vasikoiden juomarehujen jakoon ovat rajoitettu- tai vapaa hapanjuotto. Kummastakin on monia toteutustapoja, mutta pääsääntöisesti käytettäessä rajoitettua juottoa maitojuoma tarjotaan vasikoille tuttisangoista tai automaatin välityksellä. Vapaassa hapanjuotossa juottokarsinaan rakennetaan tuttibaari, josta useampi vasikka voi käydä imemässä vapaasti haluamansa määrän juomaa. Vapaaseen juottoon tarvitaan maitojuomalle varastosäiliö, jonka sijoittaminen voi olla ongelma vasikkaosastossa. Säiliö voidaan kuitenkin sijoittaa kauemmaksi juottokarsinoista ja johtaa juoma putkilinjastoa myöden tuteille. Tilavuutta juomasäiliölle tarvitaan 10 litraa jokaista vuorokautta ja vasikkaa kohden. Tutteja varataan 3 - 5 kpl kymmentä vasikkaa kohti ja ne sijoitetaan noin 85 cm korkeuteen hieman alaviistoon. Tuttien kestävyyttä käytössä lisäävät niiden sivuille asennetut purentasuojat. Juottoautomaatteja käytettäessä tulisi kullakin vasikkaryhmällä olla oma juomapaikka eli juottoparsi. Tällä tavoin vähennetään tarttuvien tautien leviämistä eri vasikkaryhmien välillä. Automaatin puhtaana pysymiseen, toimintavarmuuteen ja käyttöikään vaikuttaa sen sijoittelu. Automaatti tulisi sijoittaa pois navettailmasta tai ainakin suojata laitetta ylenmääräiseltä kosteudelta. Vesi lähelle väkirehua Vesi on vasikalle tärkeää eikä maitojuoma korvaa puhtaan veden merkitystä vasikan ruuansulatuselimistön kehittymisessä. Juomarehun paikka on vasikalla juoksutusmahassa ja veden pötsissä. Riittävän määrän vettä vasikka saa juodessaan vapaasti esimerkiksi juomakupeista tai altaista. Veden ohella pötsin kehittymiselle tärkeää on laadukas väkirehu. Väkirehun jakoa ryhmäkarsinoihin helpotetaan esim. käyttämällä vapaaruokinta- automaatteja, joista vasikat saavat käydä syömässä tarpeensa mukaan väkirehua. Tällaisen automaatin voi rakentaa itse tai ostaa markkinoilla olevista erilaisista malleista. Väkirehupaikan sijoittamisessa on oleellista ottaa huomioon vasikan lyhyt muisti, joka yltää vain muutaman metrin päähän. Veden saannin tiedetään lisäävän väkirehun syöntiä, joten vesi ja väkirehu kannattaa sijoittaa lähelle toisiaan. Karkearehun ruokintaan voidaan käyttää heinähäkkejä, jos varisevista korsista ei aiheudu haittaa lannanpoistolle ja karsinan siistinä pysymiselle. Esikuivattua säilörehua kannattaa tarjota ruokintapöydältä ja käyttää ruokintakourua, jotta rehu pysyisi hygieenisempänä eikä karkaisi vasikoiden ulottumattomiin. Karsinoiden pohjaratkaisut Karsinoiden pohjaratkaisut riippuvat lannanpoistojärjestelmästä. On kokonaisuuden kannalta hyvä, jos tilalla muodostuisi vain yhdenlaista lantaa, oli se sitten liete- tai kuivalantaa. Vasikan kannalta olisi hyvä käyttää ritilää ruokinta-alueella ja kokokuivikepohjaa makuualueella. Tällaisella ratkaisulla saadaan makuualue kuivikkeilla pehmustettuna vasikalle miellyttäväksi ja ruokinta- alue pysymään aina kuivana. Makuualueen säännöllisen kuivituksen ja puhdistuksen pitää olla vaivatonta, jotta se tulee tehtyä riittävän usein. Silloin, kun ei haluta kokokuivikepohjaista makuualuetta on parsipedillä pehmustettu viisto makuualue erinomainen vaihtoehto. Ruokinta-alueen lannanpoistoon tarvitaan usein jokin muu ratkaisu kuin lietteen valutus, sillä vähäisen lannan- ja virtsantuotannon, sekä kuivikkeiden käytön takia kuiluissaoleva lanta kuivuu eikä kulkeudu lietekaivoon. Kun käytetään lietteen valutukseen perustuvaa lannanpoistoa, ei vasikkaosasto saisi olla kuilun päässä. Kuilun päähän se voidaan sijoittaa silloin, kun sinne johdetaan nesteitä muista navetan tiloista. Varmimmin vasikoiden ja nuorkarjan lanta liikkuu raappojen avulla sijoitettiin ne sitten avokouruun tai ritiläpalkiston alle. Sikaloissa käytössä olevaa imulannanpoistotekniikkaa on soveltaen käytetty myös vasikkakasvattamoissa. Kun lantaa on ongelmallista johtaa olemassa oleviin kouruihin tai lietesäiliöön, voidaan harkita umpinaisen altaan toteuttamista. Tämä tulee kysymykseen etenkin peruskorjauksia tehtäessä. Altaasta liete pumpataan tai imetään lietevaunuun. Tyhjennettäessä tulee huolehtia ilmanvaihdosta, ettei lantakaasuista muodostu ongelmaa. Ilmanvaihto kuntoon Suomen pohjoiset olosuhteet asettavat erityisiä vaatimuksia navetoiden lämpötasapainon ja ilmanvaihdon hallinnalle. Meillä ei pystytä hyödyntämään auringon säteilyenergiaa talviaikaan samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi Kanadassa. Koska Suomi kuuluu tuuliolosuhteiltaan ilmastovyöhykkeeseen, jossa tuulen suunta vaihtelee runsaasti, on mahdotonta sijoittaa rakennuksia tuulen suuntaan nähden optimaalisesti. Tämä puolestaan vaikuttaa täällä toteutettavien ilmanvaihto- ja lämmitysjärjestelmien toteuttamiseen. Pelkille lypsylehmille rakennusta suunniteltaessa voidaan hyödyntää laajasti maailmalla käytössä olevia ratkaisuja. Kun rakennukseen sijoitetaan lisäksi nuorkarjaa ja vasikoita muuttuvat koko suunnittelun perusteet. Nuorkarja ja vasikat tuottavat lypsylehmään verrattuna huomattavasti vähemmän lämpöä ja suhteessa enemmän kosteutta. Koko navetan olosuhdehallinta perustuu tämän eläimistä ja muista kosteuslähteistä muodostuvan ilmankosteuden poistamiseen rakennuksesta. Kosteuden poistamiseen tarvitaan kuivaa ulkoilmaa, joka lämmetessään navetan sisällä pystyy sitomaan itseensä kosteutta ja kuljettamaan sen ulos poistoilman mukana. Kun talvella sisään tuleva ilma ei pysty lämpenemään riittävästi eläinten tuottamasta lämmöstä jää navetan sisäilma kosteaksi. Tämä tapahtuu etenkin silloin, kun vaihdettavia ilmamääriä pienennetään liikaa navetan jäätymisen pelossa. Eläinten minimi-ilmanvaihdon tarvetta pienempää ilmamäärää ei navetassa saa vaihtaa, vaikka lämpötila uhkaisi laskea. Tällöin hyvän navettailman takeena on ainoastaan lisälämpö. Lämpöeristetyssä eläintilassa, jossa on täysi määrä tuotannossa olevia lypsylehmiä tuskin koskaan tulee tilannetta, jossa lämpötila laskisi liian alas ja tarvittaisiin lisälämpöä. Vasikka ja nuorkarjatiloissa lisälämmön tarve on väistämätöntä, ellei kyse ole eristämättömistä kylmäpihatoista. Mittaa ilman vaihtuminen Kaikissa navetoissa tulisi ajoittain tehdä ilmanvaihdon mittauksia ja laskelmia. Näin ollaan jatkuvasti selvillä navetassa vallitsevasta tilanteesta ja pystytään ennaltaehkäisemään puutteellisesta ilmanvaihdosta hoitajille, eläimille ja rakennukselle koituvat ongelmat. Ilmanvaihdon suunnittelulla vältetään monta ongelmaa tuotannossa. On muistettava, että ilmanvaihtoon ja olosuhdehallintaan kuuluvat laitteet ovat ainoita laitteita navetassa, jotka ovat käytössä vuorokaudesta ja vuodesta toiseen. Niihin kannattaa panostaa huomattavasti enemmän kuin mitä tähän asti yleisesti on tehty. Samoin tulee niiden huoltoon ja kunnossapitoon kiinnittää jatkuvaa huomiota. Mikään laite ei toimi ikuisesti, mutta säännöllisellä puhdistamisella ja huollolla ilmanvaihtolaitteiden käyttöikää ja toimintavarmuutta voidaan lisätä. Erityisesti vasikkatilojen ilmanvaihto jää vaille huomiota. On lyhytnäköistä jättää karjan tulevaisuus ilmanvaihdon ja muidenkin olosuhteiden kohdalta heitteille. Erillinen vasikkatila tarvitsee oman olosuhdehallintajärjestelmänsä. Vasikkatila pienen kokonsa ja vaativien asujiensa vuoksi tarvitsee erityistä huomiota. Ilmanvaihto pitää mitoittaa ja säätää oikein. Korvausilmaluukkujen sijoittelulla ja tuloilmavirtojen suuntauksella on vasikkatilassa suuri merkitys. Kylmät ilmavirtaukset tulisi saada kulkemaan katon pinnassa riittävän pitkään, jotta ilma ehtisi sekoittua sisäilmaan ja lämmetä ennen kuin se tavoittaa eläimet ja etenkin niiden makuualueen. Varsinkin seinä- ja lattiapintoja pitkin kulkevia virtauksia tulee välttää. Vasikassa on tuotannon tulevaisuus Vasikkatilat olisi parasta sijoittaa pois samasta ilmatilasta vanhempien eläinten kanssa. Tämä korostuu etenkin karjakoon kasvaessa. Samassa ilmatilassa leviävät hengitystietulehdukset ja vasikoiden terveys kärsii. Myös juotossa olevien vasikoiden sijoittaminen pysyviin, enintään 4 viikon ikäerolla oleviin ryhmiin vähentää tarttuvien tautien leviämistä. Tällöin ryhmäkarsinoiden välisen aidan tulee myös olla umpinainen ja kummallakin ryhmällä omat ruokintalaitteet. Pihattojen suuressa avoimessa eläintilassa ei vasikoiden tarvitsemaa lämpötilaa ja vedottomuutta saada taattua. Ratkaisuna on vasikoiden makuualueen kattaminen ja karsinan sivuseinien muuttaminen umpinaisiksi. Tällöin saadaan vähillä muutoksilla parannettua vasikoiden hyvinvointia. Kun makuualueelle edellä mainitun muutoksen jälkeen lisätään lämpöä esimerkiksi säteilylämmittimillä, voi makuualueelta liian nopeasti pois virtaava lämmin ilma aiheuttaa makuualustan pintaan vetoa. Tätä voidaan ehkäistä sillä, että katon etureunasta alaspäin sijoitetaan levy. Tällöin makuualueen yläpuolelle muodostuu reunoiltaan tiivis tila, johon muodostuu lämpimästä ilmasta patja. Kokemuksia ja tietoa uudenlaisista ratkaisuista kertyy koko ajan lisää. Oleellista on pitää mieli avoimena uusille ratkaisuille. Tärkeää kuitenkin on olla sopivasti kriittinen ja perustaa valintansa tietoon eikä mielikuviin. Suomessa vasikoiden hyvinvointia pystytään viemään pitkin askelin eteenpäin. Kirjoittaja on työssä A-Tuottajat Oy:n
|
 |
Rakennussivut 2/2005 | Maito ja Me | Toimitus |
