Navetan rakentaminen 2 / 2005
Navetan rakentaminen 2 / 2005
 Navettasuunnitelmat ovat toistaiseksi Juha ja Virpi Parpalan päässä, mutta asiantuntija- ryhmä on jo alustavasti kutsuttu koolle. Siihen kuuluu myös Lapin Maidon tuotantoneuvoja Pekka Petäjäsuvanto. Kuvat Aino Murtomaa-Niskala  Hiehot pääsevät vapaasti kulkemaan sisään ja ulos. Ne viihtyvät ulkona talvellakin.  Juha Parpalan vanhemmat asuvat naapurissa. Vanhan isännän porot elelevät aitauksessa tulevan navetan lähistöllä.  Valio maitotilakyltti on näkyvällä paikalla maantien varressa. Navetan sijainti tien ja joen välissä rajoittaa laajentamismahdollisuuksia. |
Tavoitteena
parsipaikka Juha ja Virpi Parpala Simosta kaavailevat uuden navetan rakentamista. Tähtäimessä on parsipaikka 4 000 eurolla. Laadusta ja tarpeellisesta varustuksesta ei ole aikomus tinkiä, vaikka hinta nousisi 5 000 euroon, Juha Parpala sanoo. |
|
-Jos navetta olisi väljemmässä paikassa, olisimme luultavasti päätyneet asteittaiseen laajentamiseen, Juha Parpala sanoo. -Yötä päivää laiduntavien lehmien marssittaminen kohtalaisen vilkkaasti liikennöidyn maantien yli neljästi päivässä alkaa olla tässä karjakoossa aika stressaavaa, Virpi Parpala toteaa. Suunnittelun ohessa he ovat koko ajan valmistautuneet tulevaan investointiin lisäämällä lehmiä ja maitokiintiöitä sekä rakentamalla laakasiilot. Tarjouksia maitokiintiöistä voi tehdä rauhassa, kun ei ole kiirettä tai pakkoa ostaa, Virpi Parpala sanoo. Kaupat on maksettu tulorahoituksesta. Hintahaarukka tarjouksissa on ollut 42 sentistä vähän alle 30 senttiin. Keskihinnaksi on muodostunut vähän yli 30 senttiä verollisena. Jonkin verran tavoitteesta vielä uupuu. Kannattavuus tärkeä
-Takaisinmaksussa on pakko varautua huonoimpaan vaihtoehtoon eli maidon hinnan ja tukien laskuun nykyisestä, Juha Parpala sanoo. - Mitä edullisemmin navetan rakentaa, sitä kauemmin tuotanto säilyy kannattavana. -Likvi pitää ehdottomasti tehdä, kun aikoo investoida. Sen hinnalla voi säästää moninkertaisen summan. -Työmenekistä lasketut säästöt ovat oma lukunsa. Kannattaa miettiä, ovatko ne käytännössä hyödynnettävissä tuottavana työnä, Juha Parpala pohtii. -Investoinnin takaisinmaksua voi karkeasti arvioida laskemalla sen vaikutus tuotetun maitolitran hintaan. Navettainvestoinnin kuoletusvaatimuksena Parpalat pitävät kymmentä vuotta. Siinä ajassa väkisinkin tulee uusia investointitarpeita. 300 000 euron investointi 5 % korolla kymmeneksi vuodeksi tekee 38 850 euroa vuotta kohti. Se jaettuna 500 000 maitolitralle rasittaa tuotettua maitolitraa 7 sentillä. Vastaavasti tuplasti kalliimpi, 600 000 euron investointi merkitsee 15 senttiä litraa kohti. Toimiva, kestävä ja kohtuuhintainen Parpalat ottivat ruutupaperin ja taskulaskimen ja alkoivat miettiä asiaa uusista lähtökodista. Navetta suunnitellaan pelkästään lypsylehmille. Nuorkarja siemennysikäisiin hiehoihin saakka kasvatetaan vanhassa hyväkuntoisessa navetassa, joka pienillä korjauksilla on edullisesti muutettavissa helppohoitoiseksi nuorkarjatilaksi. Tavoitteena on yksinkertainen ja selkeä eläinhalli, hyvät tilat lehmille, riittävästi ruokintatilaa, aperuokinta ulkoa täytettävällä visiiripöydällä, luonnollinen ilmanvaihto mahdollisesti verhoseinää hyväksikäyttäen, kookas lypsyasema tarpeellisin varustein sekä kokoomatila. Ruokintapöydän sijoittaminen ulkopuolelle kaventaa runkoa. Rungon leveydessä lisämetrit ovat kalliita. Liimapuun tai ristikon valinta on vielä avoin. Aperuokinta viljalla ja säilörehulla on edullinen ja tuottaa hyvin. Apevaunulla voidaan rehustaa myös nuorkarja. Väkirehukioskit edellyttäisivät huippuunsa trimmattua tuotantoa ollakseen kannattavia, Parpalat laskevat. Lehmien pysyminen puhtaana, mukavat makuuparret ja toimiva ilmanvaihto ovat tärkeitä. Lypsyasema varustetaan lämmittimin. Lantajärjestelmä on vielä ratkaisematta. Työt uusiksi Karjakoon kasvaessa on työt mietittävä uusiksi. Lannanlevitys on tarkoitus ostaa urakoitsijalta, mahdollisesti myös säilörehunteko siinä vaiheessa, kun nykyiset koneet tulevat tiensä päähän. Konehankintoja Parpalat miettivät tarkkaan. Uusin traktori on vuodelta 1987. Karjan laiduntamisessa siirrytään yhteen kertaan, päivällä tai yöllä tilanteesta riippuen. Rehut ovat suuri menoerä. Nurmen osuus tulee kasvamaan. Peltoala rajoittaa viljan viljelyä. Vilja ostetaan. Lietteen levitystä varten viljellään kokoviljasäilörehua. Kuivaaminen on kallista. Jos omaa viljaa viljellään, se säilötään murskeena, Juha Parpala sanoo. Nyt säilörehua tehdään 700 tonnia, josta muutama prosentti joutuu hylkyyn. Tavoitteena on 1 miljoona kiloa säilörehua, joka appeessa tulee kaikki hyväksikäytettyä. Väkirehuprosentti on 40-42 %. Puolitiivistettä ostetaan noin 10 000 eurolla vuodessa. Elinikäistuotosta ylös Karjan keskituotos on 8 800 kiloa vuodessa. Keskituotos saa nousta, mutta tärkeämpää on elinikäistuotoksen nosto. Kestävyys parantaa kannattavuutta huomattavasti keskituotosta enemmän, Parpalat sanovat. Tavoitteena on normaalilla hoidolla pärjäävät, terveet, hyvin tiinehtyvät eläimet. Navettasuunnitelmat ovat toistaiseksi vasta Virpin ja Juhan päässä. Suunnitteluryhmä on kuitenkin jo alustavasti kutsuttu koolle. Tulevan navetan tontilla tien toisella puolella on maaperätutkimus tehty. Pohjatöihin päästään ehkä tämän vuoden aikana, mutta varsinainen rakentaminen alkaa aikaisintaan 2006. Sitä ennen on laadittava aikataulu, rakennussuunnitelmat ja hankittava lisää eläimiä. Navettaa on kallista pitää puolityhjänä, Parpalat toteavat. Vahvaa maidontuotantoa Simossa maidontuotanto on hyvissä kantimissa. Lähiseudulla on useita nelikymppisiä tuottajia, jotka satsaavat tilan kehittämiseen. Nykyisissä tiloissa tuottaisimme vielä vuosia todella kannattavasti maitoa, mutta pitkällä tähtäimellä mukana pysyminen edellyttää tuotannon kehittämistä, Virpi Parpala sanoo. Jokainen sukupolvi kehittää tilaa vuorollaan myös jatkajia ajatellen. Vielä on aikaista sanoa, tuleeko Marista 9 v. tai Antista 6 v. jatkajaa tilalle, mutta edellytykset siihen ainakin pyritään luomaan, Parpalat sanovat.
|
 |
Rakennussivut 2/2005 | Maito ja Me | Toimitus |
50 - 60 lypsylehmää,