Huomaatko uudistushiehon kasvatuskustannuksen?

Lehmien uudistamisesta aiheutuu rehukustannuksen jälkeen maidontuotannon muuttuvien kustannusten suurin kustannuserä. Tämän vuoksi uudistusprosentin kohtuullisena pitäminen ja uudistushiehojen kasvatuskustannusten hallinta on tärkeä osa kannattavan maidontuotannon suunnittelua ja toteutusta.

Lyhyellä aikavälillä hiehon kasvatuksen kaikki kustannukset eivät realisoidu kassamenoina. Tämä koskee erityisesti kiinteitä rakennus- ja konekustannuksia, joiden osuus koko hiehon tuotantokustannuksesta on tässä artikkelissa esitetyissä laskelmissa noin kolmannes.

Vanhassa navetassa kiinteät kustannukset voivat jäädä huomaamatta varsinkin, jos rakentamiseen otetut lainat on jo maksettu pois muistuttamasta kiinteiden kustannusten olemassaolosta. Kustannuksiksi voidaan näin kokea ainoastaan muuttuvat kustannukset, jolloin hiehon kasvatus kasvatus mielletään todellista edullisemmaksi.

Todellisen kustannusvaikutuksen määrittämiseksi hiehon koko tuotantokustannus tulee olla tarkastelussa mukana, vaikka uudistushieho käsitelläänkin maidontuotannon katelaskelmassa muuttuvana kustannuseränä.

Kolmannes kiinteitä kustannuksia

Kiinteiden kustannusten merkitys ilmenee konkreettisimmin navettainvestointia tehtäessä. Uusien lämpimien tilojen rakentaminen hiehojen kasvatukseen maksaa esimerkkilaskelmien mukaan runsaasta 2500 eurosta noin 3100 euroon hiehopaikkaa kohden navetan koosta riippuen (ilman avustusta). Laskelmat perustuvat maa- ja metsätalousministeriön julkaisemiin rakennusten ja rakennustilojen yksikkökustannuksiin.

  Uudistushiehon tuotantokustannus eri kokoisissa karjoissa.

Korkein rakennuskustannus näissä laskelmissa oli 32 lehmän karjakokoluokassa ja alin kustannus 16 lehmän karjassa. Ero johtui ruokintateknologian eroista, sillä 16 lehmän mallissa ruokinta perustui pääosin käsivaraisiin menetelmiin kun taas 32 lehmän esimerkkilaskelmassa ruokinta tapahtui koneellisesti.

Tästä seuraa myös se, että esitetyssä kuviossa hiehon tuotantokustannuksesta työkustannuksen osuus on 16 lehmän vaihtoehdossa suurin. Toiseksi pienimmässä 32 lehmän mallissa käytetään lähes samaa ruokintateknologiaa kuin suurimmissa 64 ja 128 lehmän vaihtoehdoissa. Valittu teknologia on kallista 32 lehmälle, minkä vuoksi kyseisen vaihtoehdon rakennuskustannukset nousivat yksikköä kohden muita korkeammiksi.

Investointitukien vaikutus on otettu huomioon vähentämällä avustuksen osuus (20 %) ohjekustannuksista. Oman ja vieraan pääoman osuuksia ei ole eritelty, vaan ne on käsitelty pääoman korkovaatimusta määritettäessä yhtenä eränä. Korkotuen vaikutus on otettu huomioon siten, että korkovaatimus rakennus- ja konekustannukselle on laskettu yleisesti käytetyn 5 prosentin sijasta 3 prosentin mukaan. Luvassa olevat investointitukien korotukset tulevat alentamaan yrittäjän maksettavaksi jääviä pääomakustannuksia.

Kuviosta ilmenee, kuinka tilakoon kasvaessa hiehon tuotantokustannus alenee lähinnä työkustannuksen sekä kone- ja rakennuskustannusten alenemisen ansiosta. Työtunnin hintana laskelmissa on käytetty 11,30 euroa. Kuviosta ilmenee myös se, että kustannusten aleneminen on pientä yksikkökoon kasvaessa 64 lehmästä 128 lehmään. Hiehon tuotantokustannus vaihtelee noin 2 100 euron ja 1 800 euron välillä. Kustannus on korkea verrattuna lukuihin, joita yleisesti käytetään hiehon arvona maidontuotannon katelaskelmissa. Esimerkiksi Maaseutukeskusten Liiton julkaisemassa Mallilaskelmia maataloudesta 2003 arvo vaihtelee välillä 1000-1600 euroa.

Keinoja kustannusten hallintaan

Tilatasolla uudistuskustannuksia voi vähentää esimerkiksi määrittelemällä entistä tarkemmin karjan uudistusnopeuden tarpeen. Lisäksi nykyistä tarkempi keskittyminen kasvatettavien hiehojen valintaan ja eläinaineksen karsintaan voi olla parempi ratkaisu kuin kasvattaa automaattisesti kaikki lehmävasikat uudistukseen. Tämä koskee lähinnä vakiintuneessa tuotannossa olevia tiloja, sillä laajentavilla tiloilla karsintamahdollisuudet ovat rajoitetummat.

Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi keinoja uudistuskustannusten hallintaan voidaan etsiä aivan uusista tuotantotavoista. Muissa elinkeinoissa keskittyminen "ydinliiketoimintaan" ja siihen kuulumattomien osien karsiminen tai ulkoistaminen on ollut viimeaikoina vallitseva trendi. Maataloudessakin on havaittavissa samansuuntaista kehitystä esimerkiksi laajenevan urakointitoiminnan muodossa.

Hiehojen kasvatus voidaan maidontuotannossa laskea kuuluvan "ydinliiketoiminnan" ulkopuolelle. Erityisesti investointia suunnittelevan tilan onkin syytä miettiä perinpohjaisesti kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja uudistuseläinten kasvatuksen järjestämiseksi. Ratkaistavia kysymyksiä ovat mm. hiehon kasvatukseen tarvittavan työvoiman ja pääoman riittävyys. Lypsylehmien vaatima työmäärä voi laajennusinvestoinnin myötä kasvaa niin suureksi, että aika ei riitä uudistushiehojen huolelliseen kasvatukseen. Tämä voi pitkällä aikavälillä kostautua eläinaineksen heikkenemisenä ja tuotoksen laskuna.

Hiehonkasvatukseen voi sitoutua myös huomattava määrä pääomaa. Tässä artikkelissa olevat laskelmat ovat esimerkki uusien tilojen rakentamisesta. Toinen vaihtoehto on peruskorjata hiehoille tilat jo olemassa oleviin rakennuksiin. Oleellista on kuitenkin se, että vierasta pääomaa käytettäessä hiehonkasvatukseen tarvittavien tilojen rakentamisesta tai korjaamisesta aiheutuvat lainanhoitokulut lankeavat maidontuotannon maksettavaksi. Investoinnin keskittäminen maidontuotantoon voi etenkin suurissa yksiköissä olla perusteltu ratkaisu. Näin voidaan säästää investointikustannuksissa ja siten keventää tilan lainataakkaa.

Hiehonkasvatusta sopimustuotannolla

Maidontuottaja ei mielellään turvaudu ostohiehoihin, mikäli karjakoon kasvattaminen ei sitä välttämättä vaadi. Tuottaja haluaa yleensä varmistaa eläinaineksen laadun ja oikeana pitämänsä kasvatustavan käyttämällä uudistukseen vain omista vasikoista itse kasvatettuja hiehoja. Hiehonkasvatuksen ulkoistaminen kasvatussopimuksella toisen viljelijän kanssa voi kuitenkin tarjota kumpaakin osapuolta tyydyttävän ratkaisun.

Sopimustuotanto edellyttää maidontuottajan kumppaniksi viljelijää, jolla on tarvittavat tilat, ammattitaito ja kiinnostus erikoistua hiehojen kasvatukseen. Erikoistuneella tilalla on mahdollista keskittyä nimenomaan hiehon kasvatukseen toisin kuin tilalla, jolla hiehot kasvatetaan maidontuotannon ohessa. Hiehonkasvatuksessa voidaan saavuttaa myös suurtuotannon etuja, sillä kasvatustila voi kasvattaa useammankin tilan hiehot.

Hiehojen kasvatukseen erikoistuminen vaatii pienemmät investoinnit kuin maidontuotantoon erikoistuminen. Se saattaa investointeja vaativissa tilanteissa ratkaista hiehon kasvatuksen eduksi tai olla jopa ratkaiseva edellytys, että kotieläintuotantoa ylipäänsä voitaisiin jatkaa.

Maidontuottajan näkökulmasta sopimustuotannon etuna on mahdollisuus keskittyä ydintoimintaan ja kasvatettavien eläinten valintaan liittyvä suunnitelmallisuuden lisääntyminen. Silloin kun kasvatuksesta joudutaan maksamaan tilan ulkopuolelle, kasvatettavat eläimet todennäköisesti valitaan huolellisemmin kuin itse kasvatettaessa. Tämä pienentäisi ainakin ns. hiehoautomaatin maidon tuotantokustannusta kohottavaa vaikutusta ja tuottaisi todennäköisesti jalostusarvoltaan parhaimmat eläimet uudistuseläimiksi.

Onnistunut yhteistyö edellyttää osapuolilta näkemysten yhteneväisyyttä ja mahdollisimman yksityiskohtaista määrittelyä ruokinnasta, suoritettavista korvauksista, sopimusosapuolten vastuualueista ja riskin kannosta. Näin voidaan ratkaista mahdollisesti eteen tulevat ongelmat ja selviytyä vaikeistakin tilanteista, joita saattaa ilmetä esimerkiksi eläimen kohtaaman tapaturman tai sairastumisen yhteydessä.

Kirjoittajat ovat MTT:n tutkijoita.