Jaakko Helminen, Olavi Koskimäki,
Heikki Niskanen, Pertti Kainulainen 

Navettaoppia Tanskasta

Toista sataa suomalaista maidontuottajaa, neuvojaa ja suunnittelijaa tutustuivat tammikuussa tanskalaiseen navettarakentamiseen. Joukko oli pääosin Osuuskunta Tuottajain Maidon ja Maito-Auran alueelta. Matkan ohjelmassa oli Agromek-näyttely, kolme maitotilaa ja neuvontajärjestö, jossa tunnettu tanskalainen navettasuunnittelija Ole Ugelvig toimii.

Tanska on varsin nopeasti muuttunut pientilavaltaisesta perhemaataloudesta yhdeksi Euroopan tehokkaimmista maidontuottajamaista. 25 vuotta sitten lehmiä oli tilalla parikymmentä. Nyt keskilehmäluku on 90 ja vuonna 2010 vähintään 110. Maitotilojen määrän ennustetaan alenevan nykyisestä vajaasta 10 000 vuoteen 2010 mennessä kahteen kolmeen tuhanteen.

Tanskassa on 2000-luvun alkuvuosina rakennettu noin 500 navettaa vuodessa, kaikki pihatoita. Rakennekehitys tiloilla jatkuu, koska maidontuotanto ei muuten anna riittävää toimeentuloa. Maidontuottajat myös haluavat, että navetassa olisi enemmän kuin yksi henkilö tekemässä työtä. Nuoret tuottajat ovat haluttomia ottamaan vastuun yksin koko tuotannosta ja sitoutua jatkuvaan karjanhoitotyöhön.

Yhteistyö tilojen kesken mahdollistaa usein riittävät taloudelliset resurssit kehittämiselle. Suuremmassa työporukassa vapaa-ajan järjestäminen on helpompaa. Nykyisin monet isännät tekevät karjanhoitotyön yksin. Emännät haluavat työhön tilan ulkopuolelle. Tästä yhden miehen navetasta halutaan suurempaan,jotta se työllistäisi toisen ja mahdollistaisi vuorottelun ja lomituksen.

Navettasuunnittelija Ole Ugelvigin lempiajatus on tuottaa sellaisia navettaratkaisuja, jotka antavat toimeentuloa maaseudulle, kylille ja naapurustoon. Niissä otetaan huomioon naapuri, joka haluaa työskennellä navetassa puolipäiväisenä ja lomittajana. Maidontuottajaa ei saa sitoa navettaan niin, että hän nääntyy työtaakkansa alle eikä ehdi hoitaa normaaleja naapurikontakteja.

Automaattilypsyä Ugelvig ei ole ensimmäisenä asiakkailleen tyrkyttämässä. Laitehankinnat tehdään navettasuunnitelman kehittyessä ja usein tuottaja saa suunnittelijan apua saadakseen yrityksiltä sellaisia tarjouksia, joita hän pyytää ja joita hän navetassaan tarvitsee. Näin suunnittelun ja rakentamisen ote ja aloite pysyy siellä, missä se pitääkin pysyä eli isännän hallussa. Vaikka navettarakentaminen on modernia ja voimakasta, on se kuitenkin hyvin harkittua. Rakenteet ja käytännöt, joita noudatetaan, ovat hyvin koettuja ja neuvontajärjestön suunnitteluohjeiden mukaisia.

-Kaikki maitotilat Tanskassa ovat yksityisten omistuksessa. Tiloista on noin 5 prosenttia yhtyminä esimerkiksi veljesten omistamina. Käteen jäävät tulot eivät maitotiloilla juuri kasva rakennekehityksen myötä, mutta jos tilat eivät olisi kasvaneet, tulot olisivat laskeneet merkittävästi, sanoo Ugelvig.

Ugelvig kertoo työmääristä esimerkin: 90 lehmän karjassa yksi henkilö tekee karjanhoitotyöt apunaan osa-aikainen työntekijä, joka voi olla tilalla asuva poika. Navettatyötä tehdään silloin todennäköisesti 14 tuntia päivässä.

Kaksi maidontuottajaa perustaa yhteisen navetan ja laajentaa sen 300 lehmälle sekä palkkaa yhden karjanhoitajan, jolloin navettatyössä on yhteensä kolme työntekijää. Kolmen työntekijän suurnavetta on Ugelvigin mukaan parempi työnkäytöllisesti kuin 70 tai 90 lehmän karja.

Hollantilainen isäntä

Syntyperältään hollantilainen Jac Broeders osti Tanskasta tilan vuonna 1992. Silloin navetassa oli 

12 lypsylehmää ja peltoa 50 hehtaaria. Lukuisten tilakauppojen jälkeen peltoala on nyt 130 hehtaaria. Samavoimakas kehitys on tapahtunut myös eläintiloissa. Nyt valmistumassa olevassa erillisessä lypsykeskuksessa voidaan lypsää 175 lehmää uudella 2 x 16 kalanruotoasemalla, jossa on nouseva etuaita (fast exit).

Lypsykeskuksen kokoomatilan lattia nousee asemalle päin niin, että perinteistä lypsymonttua ei ole. Kokoomatilassa on mekaaninen lehmien ajolaite. Lypsyaseman tekniikka on sijoitettu lypsyaseman alla olevaan laitetilaan. Se selkeyttää lypsyasemaa ja helpottaa aseman puhtaanapitoa.

Boumatic-lypsyasema on ostettu USA:sta ja sen asentaa hollantilainen maahantuoja.Lypsykeskukseen tulee lypsyaseman ja maidonhuoltotilojen lisäksi karsinat ternivasikoille sekä hoito- ja poikimakarsinat lehmille. Odotustilan jatkeena on kaksi kuivikepohjaista ryhmäkarsinaa lehmille.

Muuten eläimet ovat vanhoissa navettahalleissa lypsyjen välisen ajan. Tilan nykyinen maitokiintiö on 1,3 milj. litraa, mutta se nousee 1.4.2004 1,6 milj. litraan. Uuden lypsykeskuksen rakennus- ja laitekustannukset ovat noin 5 000 000 Dkr eli 671 000 euroa.

250 lehmälle karusellilypsyasema

Kaj Petersenin tilalla on rakenteilla 250 lypsylehmän makuuparsipihatto. Vanhat navettatilat jäävät ummessa oleville lehmille ja nuorkarjalle. Kaikkiaan eläimiä on 320.

Navetta-hanke toteutetaan yhteisesti naapuritilan kanssa. Vanhempi pihatto 180 lehmälle on ollut käytössä 25 vuotta ja lypsy hoidetaan 2 x 9 kalanruotoasemalla. Nuorta karjaa on vanhoissa ja vaatimattomissa rakennuksissa ahtauteen asti, mutta niiden turvin valmistuvan navetan tuotanto saadaan nopeasti täysille. Suuret investoinnit on saatava heti tuottamaan.

Tilalla on peltoa 250 ha. Säilörehun pääkasvina on maissi. Säilörehu on varastoitu valtavaan 6 m korkeaan aumaan. Tilalla on seosrehuruokinta.

Uuden pihaton rungon muodostavat kehäpalkit. Eläinhalli on eristämätön.

Muut tilat ovat lämpimiä. Eläinhallissa on neljä makuuparsiriviä. Eläinten kokoamistila ennen lypsyasemaa on nouseva ja se varustetaan ajolaitteella. Lypsyasema on Westfalian karusellisasema, kooltaan 40 lehmää. Tilan kertoman mukaan aseman kokoaminen lypsykonetoimittajalta vaatii yli 1 000 työtuntia. Aseman kiertoaika on 12 min ja koko karja 200-250 lehmää lypsetään reilun tunnin aikana. Pihaton rakennuskustannukset ovat 1,1, milj. €. Tilalle palkataan osakkaiden lisäksi yksi työntekijä.

Esimerkillistä puhtaanpitoa

Kolmannella tilalla seurasimme navetan askareita parsien puhtaanapidosta lypsyyn.

Tilan työvoimana on kaksi veljestä, joista 28-vuotias on omistaja. Hänellä on kaikkiaan viiden vuoden maatalousalan koulutus. Isä on lisäksi apuna peltotöissä. Nurmisäilörehuun ja maissiin perustuva seosrehuruokinta on nostanut lehmien tuotoksen 10 500 kiloon. Lehmät olivat poikkeuksellisen puhtaita, parret siististi kuivitettuja ja lehmien makuualustana oli matto.

Pikku fergu lanasi ritiläkäytävää puhtaaksi ja samalla aikanaan lannoitteen levittäjänä toiminut vanha "boge" ripotteli purua käytävälle ja parteen. Lypsyn yhteydessä parret siivotaan huolellisesti ja kuivitetaan.

Saimme lukea DME-kuiteista vhbi-mittaustuloksia. Tanskassa voihappobakteeri-itiöt ovat tuottajamaidon hinnoitteluperusteena. Ensimmäisen vuoden jälkeen hinnoittelu alkoi purra, korkeiden pitoisuuksien osuus on pudonnut 8,4:stä 5:een prosenttiin näytteistä.

Kirjoittajista Helminen on Valion neuvontapäällikkö,
muut kirjoittajat ovat Valion neuvonta-agrologeja.