Uutta kanadalaista navettarakentamista. Vasemmalla lypsyasemasiipi ja poikima-
osastot. Oikealla lehmien makuuhalli 240 
lehmälle. Laajennusmahdollisuutena mm. 
toisen makuuhallin rakentaminen lypsy-
aseman vasemmalle puolelle. Kuvassa 
näkyvän kokonaisuuden hinta on miljoona 
euroa. Kuva Tuomo Linnakallio

Uudehko kanadalainen parsinavetta. Yksinkertainen parsirakenne tarjoaa 
lehmälle hyvin liikkumatilaa. Parsissa käytetään parsipetien lisäksi runsasta kuivitusta. Parren erottaja on riippuvaa 
mallia. Myös parsinavetoissa käytetään seinäverhoratkaisua. Eläimet ruokitaan seosrehulla myös parsinavetoissa.
Tuomo Linnakallio

Kanadalaisissa uusissa pihatoissa tyypillinen lypsykeskus, avopäätyinen 2x8 rinnakkaisasema sekä nouseva keräilytila. Eläinten kulkualueilla on kumimatto. Sivuseinillä on kesäaikana auki olevat kennolevyikkunat. Jouni Pitkäranta

Parret ovat uusissa pihatoissa hyvin väljiä, parsirakenteissakaan ei ole ylimääräisiä lehmän nousua estäviä putkia. Kuivitusta käytetään aina parsipetin lisäksi. Takana näkyy muoviverhoseinä. Jouni Pitkäranta

Lähes poikkeuksetta kaikissa uusissa pihatoissa on verhoseinät. Ylempi verho säätyy talvella, korvausilma menee 
navettaan verhon yläraosta. Alempi verho
on kesäaikana auki. Jouni Pitkäranta

Tuomo Linnakallio, Jouni Pitkäranta 

Kanadassa tuottavuus lähtee lehmän hyvinvoinnista

Hyytävä viima ja pahimmillaan yli 20 asteen pakkanen loivat hyvät puitteet navettaretkelle Kanadaan Ontarion osavaltioon.
Matkan tarkoituksena oli selvittää, miten Kanadassa rakennetaan navetoita. Tilakoko ja ilmasto antaa meille suomalaisille sopivan vertailupohjan. Keskilehmäluku Kanadassa on noin 50 ja talvikausi on suhteellisen pitkä.
Tutustuimme reiluun 30 navettaan.

Kanadalainen näkökulma lypsykarjatalouden tuottavuuteen lähtee eläimen hyvinvoinnista. Eläimen hyvinvointia tutkitaan ja kehitetään paljon ja esimerkiksi tanskalaiset ovat käyneet siellä hakemassa oppia. Hyvinvointinäkökulma yhdistyy erinomaisella tavalla Kanadan "isoveljen" Yhdysvaltojen maidontuotannon tehokkuuteen. Yllättävää on, miten keskilehmälukuun nähden pienetkin tilat investoivat ja tuottavat maitoa. Lehmämäärältään pienimmät uudet navetat ovat 40-50 lehmälle, kun suurimmat voivat olla 500-600 lehmälle jopa ylikin. Kaikenkokoisilla tiloilla on silti vahva yrittämisen meininki.

Lehmille liikkumatilaa

Kanadassa uudet navetat ovat lähes yksinomaan makuuparsipihattoja. Toiminnalliset perusratkaisut ovat yksinkertaisia. Eläinhalli on joko 2- tai 3-rivinen reunalla olevalla ruokintapöydällä tai sitten 4- tai 6-rivinen keskellä olevalla ruokintapöydällä. Useimmiten lypsyasema ja keräilytila ovat omassa erillisessä osassaan. Lypsyosasto on yleensä sijoitettu joko poikkisiipenä tai rinnakkaisena rakennuksena eläinhallin viereen käytävällä makuuhalliin yhdistettynä. Nämä perusratkaisut ovat täysin vastaavat mitä Yhdysvalloissa.

Eläinten kulkukäytävien mitoitus uusissa pihatoissa on väljää. Osittain tilaa tarvitaan sen vuoksi, että lehmät ovat Kanadassa suurikokoisia. Suurempi syy on kuitenkin väljyyden aikaansaaminen lehmäosastolle. Lehmä tarvitsee "teknisen" tilan lisäksi myös sosiaalista tilaa.

Tavoitteena makuumukavuus

Parret ovat myös suurempia kuin meillä, erityisesti pituus on kasvanut. Uusimmissa pihatoissa parret ovat seinää vasten vähintään 3 metriä ja toista partta vastenkin pituus on 2,7 metriä. Tämä siksi, että eläin pääsee ylös mahdollisimman luonnollisella tavalla.

Parsien leveys vaihtelee 1,2 metristä 1,3 metriin. Uutta on se, että samassa pihatossa voi olla eri levyisiä parsia eri tuotantovaiheessa oleville lehmäryhmille. Parrenerottajissa pyrkimys on entistä avonaisimpiin malleihin, mitä vähemmän putkea sen vähemmän loukkaantumisia. Kanadalaisessa pihattoparressa on joko paksu parsipeti tai sitten hiekkaa.

Eläimen hyvinvoinnin kannalta toimiva hiekkaparsi lienee paras, mutta vaatii paljon työtä. Hiekkaa on lisättävä säännöllisesti ja paljon. Hiekka aiheuttaa lantalassa jonkin verran lisätoimenpiteitä. Yleisimmin parsissa ovat parsipedit, joiden lisäksi käytetään runsaasti kuiviketta. Parsipeti on nimenomaan keksitty Kanadassa.

Yllättävä ja erilainen näkemys kanadalaisilla on parren kaltevuuteen. He käyttävät 2-4 % kaltevuutta ja muovista parren etutyynyä, kun taas esimerkiksi tanskalaiset suosittelevat 4-6 % kaltevuutta ilman etutyynyä.

Käytävillä avoraappa on yleisin. Lattia on useimmiten kuvioitu jyrsimällä urat kuivaan betoniin, märkään valuun painettavaa muottia ei suositella. Hyvin monessa pihatossa käytävillä on kumimatot. Näitä on asennettu liukkauden vähentämiseksi ja sorkkien kävelyalustan pehmentämiseksi.

Joissakin pihatoissa kumimatot on asennettu vanhan betonilattian päälle, kun lattiavalu oli epäonnistunut. Kumimatoista saatu palaute oli enimmäkseen positiivista, joskin kesällä niiden todettiin olevan hiukan liukkaita. Ritiläpalkkinavetoissa on käytännössä aina lietesäiliö navetan alla. Tämän ratkaisun ovat Kanadaan muuttaneet hollantilaiset maidontuottajat tuoneet entisestä kotimaastaan.

Parsipetejä myös parsinavetoissa

Kanadassa tehdään uusiakin parsinavettoja. Halvempi kustannus/ parsipaikka, tuttu tapa tehdä työtä ja eläinten esittelyn helppous ovat yleisimpiä syitä. Parsinavetan perusratkaisu on aina ns. hännät vastakkain -periaate, jossa lypsäminen helpottuu ja nopeutuu.

Nuorikarja on parsinavetoissa useimmiten pihattotyyppisesti makuuparsissa. Parsinavetan parsi on paljon leveämpi kuin meillä, tyypillinen leveys vaihtelee 1,35 metristä 1,55 metriin. Parsia on aina eri levyisiä. Parren rakenne on yksinkertainen, pelkästään niskaputki johon lehmän kaulapanta on kiinnitetty ketjulla. Eläin pääsee ylös helposti ja sillä on varsin hyvin tilaa liikkua parressa.

Myös parsinavetan makuualustana käytetään parsipetejä. Erona pihaton petiin on kumirouhepussien ja pintakankaan välissä vahvikehuopa. Kuivitus on runsasta, ja siihen on saatavilla mitä erilaisimpia koneita.

Yksinkertainen ilmanvaihto

Ilmanvaihto on kanadalaisissa navetoissa mullistava. Navettahallit ovat puurakenteisia ja eristettyjä, tai ainakin katto ja päädyt. Sivuseinät ovat joko osittain tai kokonaan valoa läpäisevää eristämätöntä muoviverhoa. Sivuseinillä on kantavat puutolpat 2,4 metrin välein. Katossa on naulalevyristikkorakenne ja leveissä navetoissa ristikoita kantavat ulkoseinien lisäksi 2 tolppariviä. Konsepti on sama melkein kaikissa navetoissa. Korvausilma tulee talvella säädettävän verhon yläraosta ja se poistuu harjalla olevien hormien kautta. Ilmanvaihto on täysin luonnollinen.

Ilma pakkasilla navetoissa on viileä ja raikas, mutta ei mitenkään kostea. Tavoitteena on pitää eläinhallit plussan puolella. Mikäli pakkaset ovat erittäin kovia, annetaan joittenkin paikkojen jäätyä myös sisällä.

Lypsyasemalla ja aputiloissa on lämmitys. Kesän kuumilla ilmoilla muoviverhot ovat kokonaan auki, jolloin ilma kuu rakennuksen poikkisuunnassa läpivetona. Ilman liikkumista voimistetaan tarvittaessa sisällä olevilla sekoittimilla.

Poikkisuuntaisesta kesäaikaisesta ilmanvaihdosta johtuen Kanadassa suositellaan mieluummin maksimissaan 4-rivisiä eläinhalleja. Eläimen hyvinvoinnin lisäämiseksi halutaan tehdä lähes kaikki mahdollinen myös ilmastoinnissa.

Tehokkaat lypsyasemat suosiossa

Lypsyasemat ovat uusissa pihatoissa joko kalanruoto- tai rinnakkaisasemia. Lypsykeskus on amerikkalaisen konseptin mukaan tehty. Nouseva ryhmäkohtainen keräilytila ajolaitteella, avopäätyinen asema tuplapoistumisella ja joissain tapauksissa ns. subway-asennus, eli maitomittarit ym. tekniikka on sijoitettu aseman alle kuivaan kellaritilaan. Ryhmäkoko ja aseman kapasiteetti on mitoitettu siten, että lehmä seisoo keräilytilassa maksimissaan tunnin.

Lypsäjiä on useimmiten yksi kerrallaan ja kapasiteetti / lypsäjä / tunti on varsin kova. Lypsyteho 2x8 asemalla 60-70 lehmää, isommilla asemilla jopa 100-110 lehmää tunnissa yhdellä lypsäjällä.

Keräilytilassa on joko ritiläpalkki tai kiinteä lattia, joka usein on pinnoitettu kumimatolla. Myös lypsyasemalla lehmien seisontatasanteella on kumimattolattia. Kumimatto on lehmän jalkojen kannalta hyvä lattiaratkaisu lypsyasemalla ja keräilytilassa. Lypsäjän mukavuutta on asemalla lisätty isoilla ikkunoilla aseman päädyssä ja usein myös säädettävällä lattialla.

Lypsyasemat ovat "amerikanmalleja", ne on tehty kovaa, jopa ympärivuorokautista käyttöä varten. Niitten hinta on huomattavasti korkeampi kuin "eurooppamallit". 2x10 rinnakkaisasema täydellä automatiikalla ja ajolaitteella

maksaa asennettuna noin 180 000 euroa. Automaattiseen lypsyyn Kanadassa suhtaudutaan ainakin vielä epäilevästi. Kanadassa on käytössä joitakin kymmeniä robotteja, mutta on myös tiloja, joilta niitä on parin vuoden käytön jälkeen myyty pois ja rakennettu tilalle tehokas lypsyasema. Toki onnistuneitakin robottinavettahankkeita Kanadasta löytyy.

Miljoonan euron navetta 250 lehmälle

Keskimääräinen hintataso kanadalaisille uusille navetoille on noin 4000 euroa / parsipaikka (pelkkä navetta laitteineen lehmille, ei nuorta karjaa). 250 lehmän eristetty makuuparsipihatto poikimistiloineen sekä tehokas lypsykeskus aputiloineen maksaa siis noin 1 miljoonaa euroa. Navetat rakennutetaan urakoitsijalla, isäntäväki on mukana ensisijaisesti suunnittelussa ja joissain pikkuhommissa. Laajentamiseen löytyy lähes kaikilta tiloilta suunnitelma, joillakin nuorikarjatilat voidaan muuttaa lehmäpaikoiksi, toisilla on uuden rinnakkaisen eläinhallin paikka lumihangen peittämään peltoon piirretty.

Linnakallio on Valion neuvonta-agrologi,
Pitkäranta arkkitehti yo. ja navettasuunnitelija