Navetan rakentaminen 5.3.2003

Tuomo Linnakallio  

Edullinen navetta 30 lypsävälle

Eira ja Jari Willström aloittivat maidontuotannon 1995 hankkimalla Elimäen Hämeenkylässä sijaitsevalle kasvinviljelytilalle 11 lypsävää. Tila siirtyi takaisin maidontuotantoon lähes viiden vuoden tauon jälkeen. Samaan aikaan maitotilojen lopettamistahti oli Kymenlaaksossa kiivaimmillaan. Valtavirrasta poikkeava ratkaisu vaatii Willströmeiltä rohkeutta ja lujaa tahtoa. Tilalla on kehitetty maidontuotantoa viimeisen kahdeksan vuoden aikana määrätietoisesti. Lehmämäärä on kolminkertaistunut ja karja siirtyi uuteen pihattoon keväällä 2002.

Eira ja Jari Willström työskentelivät aiemmin tilan ulkopuolella. Jari toimi automaatioasentajana 12 vuoden ajan ennen viljelijäksi ryhtymistään. Näiden vuosien aikana rupesi maailmaa ajattelemaan eri tavalla. Palkkatyö vieraan palveluksessa pitkine vapaineen ei tuntunutkaan enää niin houkuttelevalta, sanoo Jari Willström. EU:n liittymisen myötä Willsrömien 37 ha:n kasvintuotantotila olisi tarjonnut työpaikan korkeintaan toiselle. Willströmien esikoisen Villen syntymän jälkeen he päättivät alkaa kehittämään tilaa niin, että se mahdollistaisi heidän kummankin jäämisen tilalle töihin sekä hoitaa lapset kotona. Willströmeillä on kolme lasta Ville on kolmannella luokalla, Anni on esikoululainen ja perheen kuopus on kaksivuotias Ida.

Maitokiintiöt takaisin

Jarin isä Kaj Willström luopui maidontuotannosta 1990. Maidontuotannon kiintiöoikeus jäi kuitenkin voimaan, mutta se edellytti maidontuotannon aloittamista uudelleen viiden vuoden kuluessa. Jari ja Eira hakivat maitokiintiöt takaisin Kymenlaaksoin TE-keskukselta. Kyllä ne TE-keskuksen miehet kysyivät silloin moneen kertaan, että meinaatteko alkaa tosiaan pitämään lehmiä, Jari kertoo. Maidontuotanto aloitettiin hankkimalla 11 lypsylehmää, kaksi hiehoa ja pieniä vasikoita. Eläinten hankinta rahoitettiin myymällä toinen auto, Jari ja Eira kertovat. Lehmät hoidettiin vanhassa parsinavetassa, vanhalla kannukoneella lypsettiin ja lannat lykättiin käsin lantalaan. Jari Willstöm kävi vieraassa 

työssä 1998 saakka, jolloin vanhaisäntä Kaj Willström teki tilakaupat nuoren pariskunnan kanssa.

Lehdessä ollut esimerkki rohkaisi pihaton tekoon

Navetan laajentamisen suunnittelu aloitettiin pian tilakauppojen jälkeen. Erilaisia vaihtoehtoja selvitettiin, kylmäpihattoonkin käytiin tutustumassa, Eira kertoo. Se oli hyödyllinen reissu, koska siellä käytännössä nähtiin, ettei kylmäpihatto sovi meille, Eira jatkaa. Vuoden vaihteen pakkasjakson aikaan kylmäpihattoreissu palautui isäntäparin mieleen ja yhdessä he totesivat näin jälkeenpäin, että olipa hyvä ettei siihen tullut ryhdyttyä. Samoihin aikoihin oli juttu Maito ja Me lehdessä Pohjanmaalla toteutetusta lämpimästä pihatosta. Se oli rakennettu omatoimisesti varsin edullisilla kustannuksilla, Jari kertoo. Se sytytti Willströmit; miksipä eivät hekin yrittäisi samaa. Toisaalta silloiset investointituetkin kannustivat hankkeeseen, avustusta oli tarjolla puolet ja korkotuettua lainaa toiset puolet hyväksyttyihin ohjekustannuksiin. Pihattohankkeensa suunnittelijaksi Willströmit valitsivat Jouni Pitkärannan, joka oli myös suunnitellut lehdessä esitellyn pihaton. Pitkärannan kynästä syntyi ehdotus uudesta pihatosta vanhan navetan taakse. Siinä uusi ja vanha navetta niveltyvät toisiinsa lypsyasemasiivellä. Tarvittavat rakennepiirrokset Willströmit teettivät Kymenlaakson Maaseutukeskuksen Esa Inkilällä.

Puuta nurin ja sementtiä myllyyn

Säästöjä rakentamisessa Willströmit pyrkivät saamaan hyödyntämällä mahdollisimman paljon omaa työpanosta sekä omaa puutavaraa. Pihattoprojekti alkoi 1999, ensimmäisenä työvaiheena oli tilan rakennusten lomitse kulkevan kylätien siirtäminen kauemmaksi pihapiiristä. Tienpohjalta saatiin myös puutavaraa. Sahatavaraa piti varata kooltaan 33 x 16 metriseen rakennukseen melkoinen määrä. Omaa puutavaraa hyödynnettiin seiniin, kattoon ja runkorakentamiseen. Pihaton runko on tehty kuuden tuuman lankusta, ulkoverhous on toteutettu lomalaudoituksella. Sisäseinät ovat yläosaltaan kyllästettyä laminaattipintaista puukuitulevyä, alaosa on verhottu 12 millin vanerilla. Sisäkatto on öljymaalilla valkoiseksi maalattua paneelia. Varsinaiset rakennustyöt Willströmit aloittivat keväällä 2000. Rakennustyömaalla työskentelivät Jarin lisäksi vanha isäntä Kaj ja Eiran isä, jolla on hyvä ammattitaito rakentamiseen. Vierasta työvoimaa rakennuksella käytettiin lähinnä erikoistöissä. Rakentamisessa käytetty betoni tehtiin myös tilalla. Betoni sekoitettiin kahdella mammuttimyllyllä, joista toinen oli varustettu vaakalaitteilla. Jari kertoo, että sementtiä kului kaikkiaan noin 900 säkillistä. Teräsrakenteista portit ja parren kiinnikkeet ovat myös Jarin tekemiä. Parrenerottajat ovat ostettuja. Rakentamiseen kului aikaa parisen vuotta. Lehmät siirtyivät uuteen navettaan keväällä 2002. Rakennushankkeen hyväksytty ohjekustannus oli reilu 134 500 euroa (800 000 markkaa). Kysymykseeni navettaprojektin hinnasta en saanut suoraa vastausta, mutta sen verran Jari paljasti että ohjekustannus alittui ja kahden vuoden työlle ja omalle puutavaralle kertyi kohtuullinen korvaus.

Tekniikassa ei säästelty

Säästökohteet pyrittiin hakemaan rakentamisessa, mutta navetan koneistuksessa ei haluttu tinkiä, toteaa Jari Willström. Lypsyasemaksi he valitsivat 2 x 3 autotandemin. Lypsyasema on sijoitettu niveleksi vanhan ja uuden navetan väliin. Asemalta erilleen otettavat eläimet ohjataan helposti vanhaan navettaan sijoitettuihin hoitoparsiin ja -karsinoihin. Maito pumpataan asemalta 25 metrin matka vanhassa navetassa olevaan maitohuoneeseen. Maitoputki ajetaan tyhjäksi paineilmalla. Laitteisto on toiminut ja peseytynyt moitteitta. Väkirehut jaetaan kahdesta kioskista. Navetan päädyssä olevassa rehuladossa on kaksi omatekoista siiloa, joista litistetty rehuvilja ja tiiviste kulkee spiraaleilla kioskeihin. Vilja siirretään peräkärrystä kuppielevaattorilla siiloon, litistävä mylly on sijoitettu siilon alapuolelle. Kaikki 42 parsipaikkaa on varustettu kumimatoilla ja ne kuivitetaan kutterin purulla. Lannanpoisto hoituu lietteenä. Avokouruissa olevia säppikoneita käytetään neljä kertaa päivässä. Lantakouruja on kallistettu viisi senttiä lannan vetosuuntaan, lisäksi kourut kallistuvat molemmin puolin 40 mm kiskon suuntaan. Lietteen kokoojakouru on sijoitettu lehmien lypsyasemalta paluukäytävän alle. Kokoojakouru on katettu sikaritilällä. Kokoojakourusta liete johdetaan halkaisijaltaan 40 cm:n muoviputkella 1000 m3 kumiseen lietealtaaseen, jonne matkaa kertyy noin 40 metriä. Ilmastointi on toteutettu perinteisellä alipaineilmastoinnilla. Korvausilma tuodaan navettaan säädettävien uretaaniluukkujen avulla.

Työaika hallinnassa ja tuotos nousussa

Lehmät tottuivat uuteen pihattoon nopeammin kuin niiden hoitajat, Eira kertoo. Eläimet viihtyvät valoisassa pihatossa silminnähden hyvin. Tunnelma on rauhallinen ja miksipä ei olisi, kun rehua on aina saatavilla niin rehupöydältä kuin kioskistakin. Juoma-allas on Jarin mukaan lehmien ykkösjuomapaikka, kuppeja ne näyttävät käyttävät hyvin vähän. Tilan vanhin lehmä, 12-vuotias Eloisakin käyskentelee vielä täyttä päätä muiden mukana. Eloisa on arvokas eläin, sillä se on ainut jäljellä oleva vuonna 1995 hankituista ostoeläimistä. Jari ja Eira tekevät navetta-askareet yhdessä. Lypsyssä oli tammikuussa parikymmentä lehmää. Työaikaa navetassa kuluu rutiinitöissä aamuisin puolitoista tuntia ja iltaisin kaksi tuntia. Vanhassa navetassa pidetään nuorta karjaa ja poikivia tai muuten ryhmästä erotettuja lehmiä. Vanhan navetan työt Jari kertoo hoituvan kymmenessä minuutissa. Lehmät ovat palkinneet hoitajansa myös reippaalla tuotoksen nousulla. Vuoden aikana tuotos on noussut 2 000 kiloa ja on nyt 8 000 kilon paremmalla puolella, Eira kertoo. Myös lomittajat pärjäävät hyvin Willströmien pihatossa. Lomaa vaan ei meinaa tulla pidettyä, kun navetta on uusi. Sieltä ei oikein malta olla pois, Eira toteaa.

Kirjoittaja on Valion neuvonta-agrologi.