Navetan rakentaminen 5.3.2003

Saara Salonen  

Uusitalot yhdistivät toimivasti vanhan ja uuden navetan

Tarvasjoella, Arja ja Tuomo Uusitalon omistamalla Tupamäen tilalla on uusi navetta yhdistetty onnistuneesti vanhaan. Useat loppuun asti mietityt ratkaisut helpottavat navettatöitä.

-Itse asiassa tässä on osia kolmesta eri-ikäisestä navetasta. Vasikkaosasto on vuonna 1930 rakennetussa vanhassa navetassa. Siihen tehtiin L-mallinen jatko -81, ja viimeisin osa valmistui viime vuonna, kertoo tilan tuleva isäntä Perttu Uusitalo.

Tupamäellä on 54 lehmää, kaikkiaan eläimiä on yhteensä noin 120. Sonnivasikat menevät nykyisin välitykseen, mutta Pertun haaveena on rakentaa jossain vaiheessa niille oma kylmäpihattonsa.

Nykyinen navetta riittää kuitenkin pitkään. Kustannusarvio parsinavetan muuttamisesta ja laajentamisesta pihatoksi oli 1,8 miljoonaa markkaa, mutta Perttu Uusitalon mukaan lopullinen summa alkaa kakkosella.

-Tietysti kilpailutimme tavarantoimittajia, mutta toinen periaate oli, että tehdään laadukasta, jotta työ navetassa on mukavaa. Halpa ratkaisu voi monesti olla työläämpi, Uusitalo kertoo.

Kaksi lypsykonetta

Lypsyasema on kaksi kertaa kuusi kalanruodon mallissa. Uusitalot kertovat, että lypsyllä on normaalisti yksi lypsäjä. Uusi lypsyasema otettiin käyttöön viime vuoden toukokuussa.

Monttuun on asennettu myös vanha lypsykone. Erilleen lypsettävien maito saadaan kätevästi erilleen, ilman kannukoneiden raahaamista. Jokaisesta paikasta on mahdollista lypsää joko tankkiin tai erilleen, joten lehmiä ei tarvitse erikseen järjestellä tiettyihin paikkoihin lypsylle tullessa.

-Enää ei pärjäisi ilman toista konetta. Soluttavien lehmien maito lasketaan kokoojasta suoraan viemäriin. Suosittelen kahta konetta kaikille navettaansa laajentaville, kun se vanha kone kuitenkin on olemassa, Perttu Uusitalo kertoo vinkiksi.

Sama pesuri pesee molemmat koneet yhtä aikaa, vaihtokytkimellä vain valitaan, onko pesussa yksi tai kaksi konetta.

Väkirehua lypsyn aikana

Lypsyaseman takana on selkeä kokoomatila, johon kaikki lehmät mahtuvat yhtä aikaa. Yksin lypsämisen onnistuminen perustuukin siihen, että lehmät on ensin ajettu kokoomatilaan. Lypsyn jälkeen lehmät poistuvat toiseen suuntaan, joten lypsylle tulevat ja poistuvat eivät häiritse toisiaan.

-Mielellään ne lypsylle tulevat, varsinkin, kun meillä annetaan osa väkirehusta lypsyn aikana. Kierukka punnitsee ja annostelee ruokintakuppeihin oikean määrän, Uusitalo sanoo.

Jos jonkin lehmän maitomäärä vaihtelee kovasti, voi ruokakupista helposti tarkistaa, onko syynä syömättä jäävä väkirehu.

Vanhan navetan parret muutettiin ruokintaparsiksi. Niistä Perttu Uusitalo löytää lähes ainoan parannettavan kohdan:

-Nyt osa parrenerottajista on alhaalta auki, osa on alhaalta upotettu betoniin. Kaikki saisivat olla alas asti kiinni.

Ilmanvaihto painovoimalla

Uutta navettaa rakennettiin vanhan jatkeeksi 30 metriä. Uusi osa on ilmava ja valoisa, katon harjakorkeus on yhdeksässä metrissä. Ikkunoita saatiin pitkien sivujen lisäksi molempiin päätyihin, kun uusi osa on vanhaa huomattavasti korkeampi. Ikkunoiden malli on sama kuin Turun linnassa.

Katossa on pari mielenkiintoista ratkaisua. Kattopalkkeina ovat 75 x 500 -milliset kertopuupalkit, jotka tuettiin maahan itse hitsatuilla teräspalkeilla. Eristeeksi valittiin spu-uretaanilevy, jonka paksuus on 70 milliä. Perttu Uusitalo kertoo sen vastaavan eristyskyvyltään 150 millin villakerrosta.

Ilmanvaihto on painovoimainen. Korvausilma otetaan räystäiden alta 16 luukusta molemmin puolin. Talvisena pakkaspäivänä koko navetassa höyryää, kun kylmä ilma sekoittuu lämpimään.

-Ulkona on nyt pakkasta 15 astetta, sisälämpötila näyttää olevan 12,9. Kun pakkasta taannoin oli 24, sisällä oli silti plussaa kahdeksan astetta, Uusitalo sanoo.

Ilman sisääntuloluukuissa näkyy jäätä. Näin kovalla pakkasella luukku on vain sentin verran auki reunoista. Jäälle Uusitalot eivät tee mitään, se ei ole haitaksi.

Poistoilma menee katon harjalta luukuista. Luukkuja liikuttavan moottorin luokse katon rajaan on rakennettu tasanne, missä moottoria voi tarpeen vaatiessa huoltaa mukavammin kuin huojuvilta alumiinitikkailta.

Pehmeät parsipedit

Nukkumaparsissa Tupamäen lehmillä on hyvät oltavat. Kymmenmillisen parsimaton alla on tuuman vahvuinen pehmuste. Varsinainen parsimatto on rullatavaraa, eikä siinä ole saumoja. -Olen nähnyt parsikohtaisia mattoja, jotka retkottavat ja joiden alle menee sontaa ja purua. Nämä pysyvät siisteinä.

Pehmeässäkin pedissä käytetään kuivikkeita. Se edistää lehmien puhtaana pysymistä ja vähentää hiertymiä. Kuivikkeeksi riittää neljä melassiämpärillistä sahanpurua päivässä.

Perttu Uusitalo kertoo kuulleensa tutkimuksesta, jonka mukaan pelkällä parsimatolla lehmät makaavat kuusi tuntia päivässä. Kun alla on pehmuste, aika on 16 tuntia. Sama kokemus hänelläkin on. Lehmät makaavat paljon.

Aperuokinta tuli jäädäkseen

Apevaunu tuli Tupamäelle ensin kokeiltavaksi. Ensimmäinen kokeilu tehtiin vajaat kymmenen vuotta sitten, kun lehmiä oli noin kolmekymmentä. Silloin todettiin, että karjakoko oli liian pieni.

Uudemman kerran vaunu tuli testattavaksi kolmisen vuotta sitten. Muutaman kuukauden koeajan jälkeen vaunu päätettiin ostaa itselle. Perttu Uusitalon mukaan tuotos on aperuokinnalla noussut tuhannesta kahteen tuhanteen kiloon lehmää kohti.

-Seosrehuun tulee säilörehua, heinää, kaura-ohra-seosta, rypsirouhetta, kivennäisiä ja melassoitua tuoreleikettä.

Uuden osan puolella ruokintapöytä on seitsemän metriä leveä. Miksi niin paljon tilaa? -Pidämme apevaunua talvella täällä sisällä. Ei tarvitse pitää traktoria lohkolämmittimessä. Ja silti mahtuu kulkemaan ohi, vaikka vaunu onkin sisällä, Perttu Uusitalo vastaa.