Navetan rakentaminen 5.3.2003

Tänä talvena vettä on ajettu moneen kaivoon. Pekka Pekkanen tyhjentää kuormaa Multialla.
Saara Salonen

Saara Salonen   

Multialla, Pekkasten kotikunnassa, oli tammikuun lopussa ajoveden varassa kolme karjatilaa kunnan 22 maitotilasta. Naapurissa Keuruulla tilanne oli pahempi. Lypsykarjatiloja kaupungista löytyy viitisenkymmentä. Niistä 12 oli täysin ajoveden varassa ja 14:llä näytti todennäköiseltä, että vesi loppuu.

-Siltä vaikuttaa, että jossain vaiheessa kevättä vettä ajetaan puolelle kaupungin karjatiloista, Keuruun palomestari Mika Huuskonen sanoo. Hän laskeskelee, että pahimmillaan ajovettä saattaa liikkua 50 kuutiota päivässä.

Keuruulla vettä ajaa kolme yksityistä urakoitsijaa. Alkusyksystä palokuntakin osallistui veden ajoon, mutta nyt vain satunnaisesti yksityistapauksissa.

Keuruun kaupungissa vesipula on otettu huomioon monin tavoin. Tilanteen tarkan kartoittamisen lisäksi muun muassa uimahallille on järjestetty pyykkikoneita. Sosiaalitoimi vie kahvivettä syrjäseuduilla asuville vanhuksille, jotka muutenkin ovat sen asiakkaita. Veden kuljetusta kaupunki tukee, jos kuljetus maksaa yli 50 euroa.

Ähtärissä tilanne veden suhteen oli parempi, vettä ajettiin tammikuussa seitsemälle tilalle 62:sta.

Nivalassa on paljon maitotiloja, mutta maataloussihteeri Hannu Tölli ei ole kuullut vesipulasta. -Täällä noin 90 prosenttia karjatiloista on kunnallisen veden piirissä. Ja siihen on nyt moni liittynyt, jos oma lähde on ehtynyt. Uskoisin, että runkolinja on jokaisella korkeintaan puolen kilometrin päässä.

Nauhamainen, jokivarsille keskittynyt asutus onkin Nivalassa mahdollistanut tiuhan runkolinjan rakentamisen.

Vieremän 210 maitotilasta tammikuussa vain kaksi oli ajoveden varassa. Palopäällikkö Kyösti Mähösen mukaan toinen tila hakee veden itse, toiselle palokunta vie.

-Meillä on täällä hyvä pohjavesivaranto, vettä menee naapurikuntiinkin. Runkolinjaa on myös vedetty tiuhasti, joten siinä suhteessa tilanne on hyvä, Mähönen toteaa.

Maaseutuasiamies Ilkka Pulakka kertoo, että Urjalassa vettä ajetaan vajaalle kymmenelle tilalle. Karjatiloja kunnasta löytyy runsaat sata. -Meillä veden laatu tahtoo olla myös ongelma. Jostain syystä pohjavesi on täällä sellaista, että se ei kaikin paikoin ole riittävän hyvää.

Pulasta huolimatta vain puhdas vesi
kelpaa maidontuotantoon 

-Meijerissä maidon bakteerimäärä on hieman noussut vesipulan myötä. Mikäli epäillään, että tilan käyttövesi on huonoa, pyydämme tilaa lähettämään vesinäytteen maitoautossa Valion laboratorioon tutkittavaksi. Jos veden laatu ei ole kunnossa, eikä parempaa vettä saada, käyttövesi pitää keittää tai desinfioida, Keski-Suomen Maitokunnan tuotantoneuvoja Helena Hautakangas-Anttila sanoo.

Veden keittäminen on monella tilalla hankalaa, isoja muuripatoja ei enää karjakeittiöstä löydy eikä valtavaa vesimäärä käytännössä edes voi keittää. Desinfiointi kyllä onnistuu lypsykoneen ja tilasäiliön pesun jälkeen helposti.

Myös karjan juomavesi voidaan puhdistaa esimerkiksi Virkon desinfiointiaineella, mutta ohjeita tulee noudattaa tarkisti. Järvivesiä voi navetalla käyttää, mikäli sen laatu täyttää käyttöveden kriteerit. Jos järvivettä käyttää tilapäisestikin, pitäisi siitä teettää vesianalyysi. Likaisella vedellä ei saa puhdasta jälkeä, eikä karja pysy terveenä. Huonolaatuinen vesi on usein peräisin pintavesistä, paikallisista järvistä ja lammista.

Hygieniaan Hautakangas-Anttila kehottaa tosissaan kiinnittämään huomiota. Likainen vesi voi helposti pilata muuten huolellisen työn, ja maidon bakteerimäärä nousee nopeasti.

Vielä nopeammin tilanteen voi huomata karjan terveydessä. Esimerkiksi utareterveys voi järkkyä huonon juomaveden vuoksi. Utareterveys on vaarassa, jos esimerkiksi säästää vettä lypsyliinojen pesussa. Silloin säästää aivan väärässä paikassa.

-Kaiken kaikkiaan ihmiset ovat kekseliäitä, tiukan paikan edessä ratkaisuja moneen asiaan löytyy. Jotkut ottavat lypsykoneen pesun viimeisen huuhteluveden talteen ja pesevät sillä esimerkiksi lattioita. Ensimmäisiä vesiä, joissa on maitoa vielä joukossa, ei tietenkään sellaiseen käyttöön voi ottaa. Työlästä huuhteluveden kerääminen tietenkin on, ainakin automaattisista pesulaitteista..

Suomen Ympäristökeskus suosittelee maatiloille toimivaksi väliaikaisratkaisuksi pintaveden imeyttämistä kaivon lähelle, jolloin veden laatu paranee suoraan käyttöön verrattuna.

Juoma- ja ruokavetenä käytettävän veden laatuun ja sen säilymiseen on kuitenkin aina kiinnitettävä erityistä huomiota kaikissa tilapäisratkaisuissa.

Pohjavettä ei saa pilata

-Pohjavesialueelle rakentamista koskee yksi perussääntö: pohjaveden pilaaminen on kielletty. Sen pohjalta mietitään sitten kaikkea alueen rakentamista, Keski-Suomen ympäristökeskuksen tarkastaja Raija Rekonen sanoo.

Jos navetta on aikoinaan pohjavesialueelle rakennettu, sen laajentaminen on tapauskohtaisesti mahdollista, kunhan pohjaveden puhtaana pysymisestä huolehditaan. Turkistarhoja koskee tiukempi sääntö, riskin omaavat tarhat pitää siirtää pois pohjavesialueelta vuoteen 2005 mennessä, koska tarhoilla ei ole vesitiiviitä alustoja.

Uudet navetat pyritään pääasiallisesti sijoittamaan pohjavesialueen ulkopuolelle. -Minulle tulee tässä mieleen yksi tapaus, jossa navettaa pohjavesialueelle suunnitellut muutti suunnitelmiaan ja rakennuspaikkaa siirrettiin, Rekonen kertoo.

Hänestä viljelijöillä on yleensä hyvin tiedossa pohjavesialueen rajoitteet rakentamisessa. Lähes kaikki tietävät, että pohjavesialueella ei jätevesien imeytys ole sallittua tai että lantapatteria ei saa perustaa pohjavesialueelle.

Pohjavesialueet jaetaan kolmeen luokkaan. Ykkösluokkaan kuuluvat vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet, joilla on vedenottamo. Kakkosluokkaa ovat alueet, joista on todettu, että ne soveltuvat veden ottamiseen. Niitä koskevat samat määräykset kuin ykkösluokan alueitakin.

Kolmannen luokan pohjavesialueet vaatisivat tarkempia tutkimuksia, ennen kuin ne siirretään kakkosluokkaan tai otetaan luokittelusta pois kokonaan.

-Pohjavesialueiden perusperiaatteet lähtevät tästä luokituksesta: uusia eläinsuojia saa rakentaa vain tutkinnan ja harkinnan jälkeen, ja pohjaveden muodostumisalueelle ei yleensä sittenkään, Rekonen toteaa.

Lantalat rakennetaan mieluiten pohjavesialueen ulkopuolelle. Jos ne sijaitsevat pohjavesialueella, niiden vesitiiviys on erityisen tärkeää. Jos lantaa levitetään tai varastoidaan pohjavesialueella, viljelijältä vaaditaan pohjaveden tarkkailua.

-Käytännössä se tarkoittaa puolueettoman näytteen ottajan kutsumista paikalle esimerkiksi joka kolmas vuosi. Näytteistä seurataan, että veden nitraattipitoisuus pysyy kurissa. Jos se nousee, se merkitsee yleensä vuotoja jossakin, Rekonen sanoo.

S.S.