Laura Tuovinen  

Vasikan kasvatuksen onnistuminen on 
monen tekijän summa

Pikkuvasikoiden onnistunut kasvatus on ruokinnan, hoitoympäristön ja hoitajan summa. Nuori vasikka on leikkisä ja sosiaalinen imeväinen, jonka makuualustan on oltava vedoton, tilava ja kuiva. Muutaman minuutti päivässä jutustelua ja rapsuttelua vasikalle esimerkiksi ruokinnan ja karsinan siivouksen yhteydessä helpottaa sen käsittelyä pitolehmänä myöhemmin. Pikkuvasikan kasvatus on taitolaji, jossa karjasilmällä varustettu karjankasvattaja poimii maailman trendeistä omaan navettaansa toimivan vasikankasvatustyylin.

Maitorotuisen vasikan on synnyttävä vedottomaan ympäristöön. Emä alkaa yleensä välittömästi nuolla sikiövesistä märkää vastasyntynyttä, kylmälle altista poikastaan kuivaksi. Parhaan alun vasikka saa emänsä alla runsaasti kuivitetussa poikimakarsinassa, jossa emän kehosta hohkaava lämpö ja oljet luovat riittävän lämpimän mikroilmaston vastasyntyneelle. Vasikan ternimaidon saantia on seurattava. Erityisen tärkeää on tarkkailla riippuvautareisen lehmän vasikan maidon saantia, sillä vasikka ei ole perimältään sopeutunut etsimään nisiä maan rajasta!

Vierihoidon optimipituus on kiivaan tutkimuksen kohteena, joten parin vuoden aikana on odotettavissa lisätietoa emän ja vastasyntyneen vuorovaikutuksesta. Sosiaalisena eläimenä pieni vasikka sopeutunee helpommin eroon emästään, jos se vieroitetaan karsinaan toisen pienen vasikan kanssa eikä yksilökarsinan yksinäisyyteen. Myös pihattolehmät huutavat vasikoidensa perään parsilehmiä vähemmän.

Yksilökarsinakasvatus

Jos vierihoitoon ei ole mahdollisuutta, on pikkuvasikan ympäristön lämpimyys ja riittävä ravinnon saanti taattava ihmisvoimin. Rakolattiaiset yksilökarsinat ovat usein vetoisia eivätkä kuivikkeet niissä helposti pysy. Rakolattian voi peittää kokonaan tai osittain parin ensimmäisen viikon ajaksi sanomalehdillä tai kumimatolla. Kuivikkeet ovat kosteuden imijöinä olennaisen tärkeitä. Ulosteista märkä turkki haihduttaa lämpöä ja altistaa vasikan kylmästressille.

Kaikki nuoret eläimet nukkuvat paljon. Uni vaikuttaa mm. kykyyn vastustaa sairauksia ja stressiä. Vasikat nukkuvat rintansa päällä, pää maassa tai kyljelle käännettynä sekä kylkensä päällä kaikki jalat oikosenaan. Karsinan on oltava riittävän tilava takaamaan luontaiset lepoasennot ja häiriöttömän unen. Vetoisa karsina estää vasikkaa lepäämästä kyljellään, jossa asennossa lämpöä haihtuu kehosta eniten. Viikin tutkimus- ja koenavetan vasikkakokeissa on toimiviksi havaittu 1 m x 1,2 m puupohjaiset, rakolattiaiset yksilökarsinat.

Pikkuvasikka on sosiaalinen eläin heti pienestä pitäen. Korkealaitainen yksilökarsina estää nuoren eläimen kontaktit toisiin vasikoihin sekä ympäristön tarkkailun. Ellei navettaa saneerata tarttuvista taudeista, on yksilökarsinoiden oltava riittävän matalia, jotta eläin näkee ja ylettyy koskettamaan seinien yli toiseen vasikkaan.

Ryhmäkasvatus

Vasikat ovat luontaisesti sopeutuneet elämään eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien vasikoiden kanssa ryhmässä. Ei siis periaatteessa ole estettä kasvattaa pikkuvasikoita ryhmissä heti emästä vieroituksen jälkeen. Viikin tutkimus- ja koenavetassa kasvatettiin menestyksekkäästi vasikoita noin viikon ikäisestä 12 viikon ikään 4 vasikan ryhmissä tilavissa kiinteäpohjaisissa karsinoissa. Pikkuvasikoiden ryhmäkasvatus on taitolaji, joka vaatii karjanhoitajalta enemmän silmää eläinten käyttäytymiselle. Kriittiset tekijät ryhmäkasvatuksen onnistumiselle ovat ryhmäkarsinan rakenne, ryhmäkoko ja ruokintatapa.

Vasikat lepäävät mielellään toisen eläimen vieressä ja seinän vierustoilla. Parrenerottajat ryhmäkarsinassa aiheuttavatkin usein useamman vasikan ahtautumisen parrenerottajien väliseen tilaan. Nyrkkisääntönä kiinteäpohjainen ryhmäkarsina toimii sitä paremmin, mitä tilavampi se on. Rakolattialla on omat rajoituksensa. Se on usein liukas ja vetoisa, ja vanhempina eläimet ovat helposti sontaisia, jos karsinakoko on paljon yli lakisääteisen suositusminimin (1,8 m2 /150-170 kg). Pikkuvasikat ovat kuitenkin leikkisiä otuksia, joiden tilaa tarvitsevan leikkikäyttäytymisen huippu on 2-4 elinkuukauden tietämillä. Leikkiessään vasikat oppivat sosiaaliselle käyttäytymiselle tärkeitä kehon eleitä. Samalla eläimet solmivat kiinteät siteet ikätovereihinsa sekä tutustuvat ympäristöönsä. Virikkeellisessä ympäristössä elänyt nuori eläin on paineensietokykyinen varttuneena .

Ryhmäkoon on oltava sellainen, että karjanhoitaja voi olla varma kykenevänsä havaitsemaan jokaisen ryhmän vasikan terveyden tilan. Tutkimusten mukaan sairastuvuus kasvaa, kun ryhmäkoko nousee yli 7 eläimen.

Tuttijuotto

Pienet vasikat ovat imeväisiä. Imeminen kiihdyttää ruuansulatushormonien erittymistä ja lisää kylläisyyden tunneta. Tuttiämpärijuotto onkin pienelle vasikalle luontainen ravinnonhankintakeino emästä vieroittamisen jälkeen. Maitojuotto laukaisee vahvan imemisen tarpeen, joka kestää noin 10-15 minuuttia juoton alkamisesta. Ei olekaan syytä kerätä tuttiämpäreitä pois heti maidon imemisen jälkeen, vaan antaa pikkuvasikan imeä tuttia, kunnes imemisen tarve on ohitse. Tutin reikää ei kannata myöskään saksia suuremmaksi nopeuttaakseen juomista, sillä mitä pitempään vasikka voi maitoa tutistaan imeä, sen paremmin sen imemismotivaatio tyydyttyy ja tyhjän tutin kanssa pelaaminen vähenee.

Imemistarpeen tyydytys on ryhmäkarsinakasvatuksen kulma- tai kompastuskivi. Väärin suunnattuna imemisen tarve voi johtaa toisten vasikoiden utareiden imemiseen tai virtsan juomiseen. Nopeammin maitonsa juoneet vasikat rohmuavat usein hitaimpien karsinakavereidensa maidot. Viikin kokeessa ryhmäkarsinan vasikoilla oli kaulassa kaulapannat, josta ne kytkettiin vanereiden erottamiin tuttiämpärilooseihin juoton ajaksi, kunnes imemisen tarve oli tyydytetty. Ruokintaportit saattavat olla myös sopiva ratkaisu.

Juottoautomaatteja käytettäessä on tutti tai tutit sijoitettava niin, että vasikat saavat juoda häiriöttä. Tuttien viereen kiinnitetyt vanerit tai laudat voivat estää vasikoita työntämästä kaveria pois tutilta. Huvitutit karsinan laidassa vähentävät väärin suunnattuja imemisyrityksiä.

Ihmiskontaktit

Pitoeläiminä nuoret naudat on "kesytettävä", totutettava ihmisen läsnäoloon ja käsittelyyn. Yksilökarsinassa eristyksissä vasikka voi leimautua sosiaalisten kontaktien puutteessa ihmiseen, mutta ryhmäkarsinassa toinen vasikka voittaa kyllä ihmisen seuran. Siksi erityisesti ryhmäkarsinassa kasvatettujen vasikoiden ihmiskontaktien määrään ja laatuun on kiinnitettävä erityisen tarkasti huomiota. MTT:n tutkimuksissa havaittiin jo puolentoista minuutin rapsuttelun ja lempeän puhumisen päivässä kesyttävän vasikkaa!

Kirjoittaja on tutkija Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisen  
 tiedekunnan Kotieläinhygienian osastolla.