Jaakko Helminen   

Sakokaivopuhdistus ei riitä maitohuoneen jätevesille

Perinteisesti maitohuoneen jätevedet kuten muutkin jätevedet on johdettu sakokaivojen kautta ojaan tai maahan. Vuonna 2000 Pohjois-Karjalassa tehdyssä kyselytutkimuksessa edelleen 38 % tiloista johti maitohuoneen jätevedet saostuskaivon kautta maastoon.

Maitohuoneessa syntyy jätevesiä 500-1000 litraa päivässä. Vesissä on maitoa, pesuainetta 

desinfektioaineita. Maitojäämät vedessä tekevät siitä kuitenkin voimakkaasti happea kuluttavan ja pesuaineiden tehoaineet enenkaikkea fosfori on hyvin voimakkaasti ympäristöä rehevöittävä. Maitohuoneen jätevesien on arvioitu vastaavan 40-70 henkilön jätevesikuormaa.

Tänä päivänä on itsestään selvää, ettei maatila voi päästää tällaista määrää ravinteita ympäristöön. Lähivesistöjen rehevöityminen voi olla saanut alkunsa pitkäaikaisesta jäteveden laskusta avo-ojaan. Saostuskaivon merkitys ravinteiden talteen ottajana on hyvin pieni. Tarvitaan parempia keinoja.

Uusissa navetoissa maitohuoneen vedet on johdettu navetan kautta lantalan virtsa tai lietelantavarastoihin. Viisisataa litraa pesuvettä vuorokaudessa lietesäiliöön merkitsee kuitenkin vuodessa 183 kuutiometriä! Tämän tilavuuden rakentamiskustannus ja ylimääräisen nesteen levityskustannus on huomioitava arvioitaessa, paljonko jätevesien puhdistus esimerkiksi pienpuhdistamossa maksaa. 100 lisäkuutiometriä lietelantalatilavuutta voi maksaa esim. 4 200 euroa eli 25 000 mk.

Jos lietelantavarastojen tilavuus on tilalla riittävä ja kaikki jätteet saadaan samaan säiliöön, ei jätepuhdistamon rakentaminen ole mielekästä.

Asunnon jätevesien asianmukainen käsittely pienpuhdistamoissa tekee siitä kuitenkin entistä kilpailukykyisemmän. Tulevaisuudessa maaseudun asuntojen jätevedet on hoidettava paremmin kuin sakokaivojen kautta.

Maitohuoneen jätevedet ovat puhdistuksen kannalta vaikeita. Maitoputkistoihin ja astioiden pinnoille jäänyt maito on hyvin ravinnepitoista. Maitoisessa jätevedessä alkaa käyminen, joka vaatii happea, ja tämä ominaisuus tekee maidosta hyvin voimakkaasti happea kuluttavan. Mahdolliset vahingossa viemäriin joutuneet maidot maitohuoneessa ja lypsyn yhteydessä ovat puhdistamoille kova pala. Kymmenien tai satojen litrojen maitovuodot viemäriin aiheuttavat puhdistamoon hälytystilan, joka voi olla laitteistolle kohtalokas. Kaikille puhdistamotyypeille olisi edullista, jos maitovuotojen pääsy olisi hallittavissa esimerkiksi puskurialtaan avulla. Erityisesti tämä koskee maapuhdistamoita, joiden biologinen puhdistusteho voi liikamaidon johdosta hävitä lopullisesti kokonaan.

Kemiallinen panospuhdistamo varmin

Emäs-happopesuohjelmat aiheuttavat toisen vakavan riskin puhdistamon toiminnalle. Pesuvesi on joko liian hapanta tai liian emäksistä puhdistamon toiminnalle. Tarvitaan siis pesuvesien neutralointia, sekoittamista ja muun jäteveden johtamista (asunnon jätevedet) puhdistusprosessiin.

Normaalisti jätevedet johdetaan panospuhdistamoon esikäsittelyn kautta. Tämä tasaa panospuhdistamoon tulevan veden määrää ja laatua. Panospuhdistamo on jaksoittain toimiva jäteveden puhdistamo, jossa aktiivilietettä ilmastetaan ja selkeytetään reaktioaltaassa. Jäteveden fosfori saostetaan lisätyn ferrosulfaatin avulla vaikealiukoiseksi fosfaatiksi, joka saostuu säiliön pohjalle. Ilmastuksessa bakteerimassa hajottaa orgaanisen aineksen ja jäteveden happea kuluttava ominaisuus saadaan poistettua. Fosfori ja muut epäpuhtaudet siis saostuvat ja jäävät lietteeseen ja pinnalla oleva vesi voidaan puhtaana johtaa navetan ulkopuolelle vaikkapa avo- ja salaojaan. Syntyvä ylijäämäliete, jota tulee noin 1 kuutiometri voidaan ajaa pellolle 2-3 kertaa vuodessa.

Laitoksen käyttökulut ovat suhteellisen pienet, ferrosulfaattia prosessiin ja sähköä pumpuille ja ilmakompressoriin. Hyvällä huollolla panospuhdistamo toimii luotettavasti ja tehokkaasti. Panospuhdistamon suunnittelijan tulee aina olla alan ammattilainen.

Maapuhdistamoita on käytetty myös maitohuoneen jätevesille, mutta yleensä heikommin tuloksin kuin kemiallisia panospuhdistamoja. Maapuhdistamo soveltuu vain hyvin harkiten ja erityistapauksissa maitotilan vesienpuhdistamoksi. Maitohuonejätevesien suuri orgaanisen aineen ja rasvan määrä tukkii tavallisen maapuhdistamon herkästi. Vaikka käyttökustannukset ovat pienet, muodostaa ylivuotomaito suuren uhan koko maapuhdistamon toiminnalle. Viemäriin päässyt maitoerä voi helposti tukkia koko laitoksen ja avaaminen ja uudelleen rakentaminen on suuri työ.

Maapuhdistamojen luotettavuutta ja toimintaa pyritään kuitenkin parantamaan jatkuvasti. Lupaavaa edistystä on saatu fosforia sitovan biotiitin käytöstä maapuhdistamon suodatuskerroksessa. Yleensä maitohuoneen jätevesille tarvitaan 1,5-2,5 kertaa suurempi suodatusala kuin pelkille asumisjätevesille.

Pienpuhdistamon rakentamiskustannukset ovat 6 730 - 10 100 euroa eli noin 40-60 000 mk. Tukea voi saada 25 prosenttia kustannuksista ja 23,55 euroa eli 140 markkaa /ha ympäristötuen lisätukea. Ympäristöhankkeet voivat tukea puhdistamoiden rakentamista.

Panospuhdistamojen markkinoijia:
Atomar, Tampere, p. 03-212 9332
Envex,Tampere, 03-363 2622
Green Rock, Ii, p. 08-8192200
Plancof, Raisio, p. 02-4367 300
Uponor, Nastola, p. 03-88501

Lisätietoa:
   Maitohuonejätevesien käsittely pienpuhdistamossa, Pirkanmaan Ympäristökeskuksen julkaisuja nro 208 Tampere 2000
   Maitohuoneen jätevedet, Valio Alkutuotannon ja jäsensuhteiden julkaisuja nro 2 1998.
   Karjatilojen jätevesien käsittely maa- ja kivivillasuotimissa, Pohjois-Savon ympäristökeskuksen julkaisu nro 366
   Maitohuoneiden jätevesien käsittely, Ympäristöopas nro 91, Suomen Ympäristökeskus 2002

Kirjoittaja on neuvontapäällikkö Valio Oy:n 
Alkutuotanto ja jäsensuhteet -yksikössä. 

.