Kristiina Dredge  

Millainen on ihanteellinen poikimakarsina?

Poikiminen on kriittinen tapahtuma sekä uudelle vasikalle että lehmällekin. Paras paikka poikivalle lehmälle on navettatyypistä riippumatta tarkoitukseen suunniteltu poikimakarsina.

Mikäli kaikki sujuu hienosti, saa vasikka mahdollisimman hyvän alun terveelle elämälle, ja lehmä alkavalle lypsykaudelle. Mikäli

poikimisympäristö on huono; ahdas, likainen, kostea tai muuten stressaava, voivat seuraukset olla emälle ja/tai vasikalle kohtalokkaat. Jos poikivan valvonta tai synnytysavun anto on vaikeaa, voi pitkittynyt poikiminen aiheuttaa vasikalle hapenpuutetta, jolloin se voi olla syntymän jälkeen heikko, saada pysyvän aivovaurion tai jopa kuolla. Syntyminen likaiseen ympäristöön altistaa ripulille ja napatulehdukselle, joka edelleen voi johtaa nivel- ja keuhkotulehduksiin.

Lehmän vastustuskyvyssä tapahtuu poikimisen tietämillä notkahdus. Synnytyksen aikana ja muutamia päiviä sen jälkeen kohdun kaula on auki, jolloin bakteerit pääsevät helpommin kohtuun, tällöin myös kohdun paikallinen puolustuskyky on heikentynyt. Veren kalsiumtaso laskee normaalistikin, jonka seurauksena lihasten supistuvuus heikkenee. Tällöin esimerkiksi vetimien sulkijalihas voi olla normaalia veltompi ja bakteerit voivat kulkeutua helpommin utareeseen. Puutteet poikimaympäristön hygieniassa voivat siten johtaa kohtu- tai utaretulehdukseen. Mikäli lehmä sairastuu poikimahalvaukseen ja jää makaamaan kovalle tai liukkaalle alustalle, voi se (edellä mainittujen tautien lisäksi) saada lihas- tai hermovammoja. Tuskin tarvitsee perustella sitä, miksi kohdun esiinluiskahdus pihaton lantakäytävällä muutaman kymmenen eläimen siellä tallustellessa voi olla vaarallista.

Riittävän suuri karsina

Ihanteellinen poikimakarsina on riittävän suuri. Ehdottomana minimikokona voidaan pitää 10 m2 ja karsinan lyhimmän sivun tulisi olla vähintään 3 m. Lehmän täytyy pystyä liikkumaan karsinassa suhteellisen vapaasti ja mikäli poikiminen ei edisty normaalisti, on karsinassa voitava antaa synnytysapua. Karsinan on hyvä sijaita sellaisessa paikassa, että poikimisen edistymistä on helppo valvoa, jolloin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä hyvissä ajoin. Vesipiste kannattaa sijoittaa suhteellisen lähelle. Useissa tilanteissa voi olla hyödyksi että mahdollisimman moni karsinan seinistä on avattavissa ja, äärimmäisen hätätilanteen sattuessa, helposti purettavissa. Porttien mekanismia kannattaakin tarkastella huolellisesti erilaisia kalustevaihtoehtoja puntaroitaessa. Hoitaja kulkee näppärimmin karsinaan omasta ovestaan.

Vierihoidon edut

Vierihoidosta on hyötyä sekä emälle että vasikalle. Emä nuolee vasikkaansa ensimmäisten päivien aikana paljon, näin vasikan verenkierto ja ruuansulatustoiminnot tehostuvat ja luultavasti myös normaalia bakteerikantaa siirtyy emältä vasikalle. Imeminen taas varmistaa ternimaidon tehokkaan hyväksikäytön, samalla emältä erittyy oksitosiinihormonia, jonka vaikutuksesta kohdun palautuminen nopeutuu ja maidontuotanto lisääntyy. Joka tapauksessa emän kannattaa antaa poikimisen jälkeen vähintäänkin nuolla vasikkaansa muutamia tunteja. Vierotusstressi on ranskalaisten tutkimusten mukaan lehmällä joka tapauksessa väistämätön, se leimaantuu vasikkaansa jo muutamien minuuttien kuluessa. Vasikalla emään leimaantuminen tapahtuu vasta muutamien päivien aikana.

Karsinan sijaintia mietittäessä kannattaa ottaa huomioon poikimisen valvonnan helppous, kuivitus ja lannanpoisto, lehmän siirto karsinaan ja sieltä pois, kulku lypsyasemalle, sekä pahimman sattuessa - ulko-oven läheisyys. Sijainti sairaskarsinan vieressä ei välttämättä ole paras mahdollinen, haavoissa tai tulehduseritteissä viihtyvät bakteerit leviävät helposti esimerkiksi kärpästen välityksellä. Ihanteellisessa poikimakarsinassa lehmä voidaan tarvittaessa (esimerkiksi lievän revähtymän vuoksi) lypsää paikallaan. Ruokinta-aidan on hyvä olla suljettava, jolloin lehmä saadaan helposti kiinni tutkimuksia ja toimenpiteitä, vaikkapa solujen seurantaa tai keisarinleikkausta varten.

Runsaasti kuiviketta

Hyvä poikimakarsina on helppo puhdistaa ja siellä on ehdottomasti voitava käyttää kuivikkeita, mieluiten olkisilppua. Kuivikkeita on mukava käyttää reilusti silloin, kun ne on helppo karsinaan tuoda ja myös sieltä poistaa. Tämä onnistuu joko siten että karsina voidaan tyhjentää pienkoneen avulla, tai se sijaitsee niin lähellä lantakäytävää että likaiset kuivikkeet voidaan helposti työntää suoraan sinne, tai niin että karsinassa on esimerkiksi puisella ritilällä peitetty luukku tarkoitusta varten. Karsina kannattaakin puhdistaa jokaisen poikimisen jälkeen, tyhjentää kokonaan, pestä ja antaa kuivahtaa, ettei siitä tule bakteerien elatusalusta. Myös hyvä ilmanvaihto on tärkeää - bakteerit kun viihtyvät kosteassa. Liikaa vetoa ei kuitenkaan saisi olla, vastasyntynyt sekä juuri poikineen utare ovat sille herkkiä. Riittävässä valaistuksessa on eläinten kuntoa, esimerkiksi utaretta, helppo seurata.

Useita karsinoita

Yksi poikimakarsina ei yleensä ole tarpeeksi. Kun karsinoita riittävän monta, ne voidaan puhdistaa asianmukaisesti poikimisten välillä. Poikiva eläin voidaan ottaa karsinaan jo muutamia päiviä ennen poikimista ja voidaan toteuttaa vierihoitoa. Taulukossa on esitetty Itävaltalaisen hyvinvointitutkijan Bartussekin laskelma poikimakarsinoiden riittävästä määrästä.

Suuremmissa yksiköissä voi varsinainen "synnytysosasto" olla varteenotettava vaihtoehto. Tällöin osastoon voidaan järjestää esimerkiksi muusta navetasta erillinen ilmanvaihto, mikä vähentää infektiopainetta (mitä pienempi ryhmä, sitä parempi hengitystietulehdusten kannalta). Tällöin varataan tila tunnutettaville ja poikimista odottaville lehmille, joiden ravinnontarve poikkeaa ummessaoloajan alusta ja niitä voidaan myös seurata tarkemmin. Tästä karsinasta on kulku poikimakarsinaan/karsinoihin, jossa viivytään ainakin vuorokausi. Seuraava osio voi olla "vierihoito-osasto", jossa lehmät voivat viettää muutamia päiviä vasikoidensa kanssa. Joillain tiloilla käytetään myös imettäjälehmiä juottovasikoiden "keinoemoina" joilla on oma karsinansa. Yksilökarsinoiden hygieniasta on helpompaa huolehtia kuin Keski-Euroopassa suhteellisen yleisissä ryhmäpoikimakarsinoissa. Mikäli ryhmässä on yhtä aikaa sekä ummessaolevia että jo poikineita lehmiä vasikoineen, on mahdollista että vasikka imee muitakin lehmiä kuin omaa emäänsä. Silloin voi käydä joko niin ettei vasikka hörppääkään ensimmäisiä maitoja emostaan, vaan jostain jo aiemmin poikineesta, jolloin se ei saa riittävästi hyvälaatuista ternimaitoa ja vasta-aineita, tai niin että joku lehmä antaa vieraan vasikan imeä jo ennen poikimistaan, jonka vuoksi sen ternimaidon vasta-ainetaso on riittämätön sen omaa vasikkaa silmällä pitäen. Oli käytettävä karsinamalli millainen tahansa, on riittävä ternimaidon saanti joka tapauksessa varmistettava.

Lähteet:
- Parresta pihattoon, naudan lajinmukainen käyttäytyminen rakentamisen perustana. Helena Krötzl, 1995, HY, MTKK, Mikkeli, julkaisuja 39.
- Indretning af stalde til kvæg - Danske anbefalinger. Tværfaglig rapport 3. udgave 2001. Landbrugets Rådgivningscenter.
- Tavoitteena terve ja hyvinvoiva nauta. MMMEO julkaisuja 1999.

Kirjoittaja on eläinlääkäri ja työssä Helsingin yliopiston Kliinisen 
 eläinlääketieteen laitoksen Saaren yksikössä.