Nurmi- ja viljasato on saatu korjuuseen pääosin hyvälaatuisena, monin paikoin myös runsaana. Kuivuus vähensi keskikesästä lähtien kasvua etenkin eteläisessä Suomessa.

Eläimet ovat saaneet nauttia pitkästä laidunkaudesta, vaikka kesähelteet ottivat myös voimille. Se näkyy laskusuuntaan kääntyneissä maitomäärissä.

Siilot ja laarit ovat täynnä oivaa evästä sisäruokintakaudelle. Se ei kuitenkaan takaa ruokinnan onnistumista. Ratkaisevaa on, miten rehu käytetään parhaan taloudellisen tuloksen saamiseksi.

Rehuanalyysin välttämättömyydestä ruokintasuunnitelman pohjaksi luulisi olevan turha muistuttaa. Analyysiin tulevien näytteiden määrä osoittaa kuitenkin, ettei kaikilta lypsykarjatiloilta analysoida ensimmäistäkään säilörehuerää. Puhumattakaan jokaisesta sadosta, lohkosta tai siilosta.

Käytännössä se merkitsee, että rehuja kärrätään edelleen pelkällä näppituntumalla eläinten eteen. Tällaisen ei luulisi olevan mahdollista alalla, jolla kannattavuus on tiukassa.

Ruokinnan suunnitteluun on olemassa hyvät apuvälineet. Suunnitteluohjelmat laskevat käden käänteessä taloudellisen ruokintavaihtoehdon ottaen huomioon olemassa olevat rehut, eläinten tarpeet, tuotostavoitteen.

Selvää on, että oma rehusato kannattaa hyödyntää tarkoin. Siitä on tuotantokustannukset maksettu eikä rehun säästämisellä voiteta mitään.

Tänä syksynä rehuviljaa on kaupan erittäin edullisesti. Hyvälaatuisen säilörehun runsaalla käytöllä ja lisävalkuaisella sekä kivennäisillä täydennetyllä viljalla saadaan monessa tapauksessa taloudellisimmat maitolitrat.

Uutena tekijänä kannattavan maidontuotannon yhtälöön on viime vuosina tullut kiintiösakko. Se on otettava laskelmissa huomioon niillä tiloilla, joilla tilakiintiö on ylittymässä. Jokainen sakkolitra vähentää kustannuksille saatavaa katetta sekä kustannusten vähentämisen jälkeen jäävää työpalkkaa viljelijälle.

Tässä vaiheessa kiintiökautta sekä maakiintiön että tilakiintiön mahdolliset ylitykset ovat jo ennakoitavissa. Jos parsipaikat halutaan pitää täynnä kiintiön ylittymisen uhallakin, kannattaa rehujen kustannuksiin ja tuotantovaikutuksiin perehtyä erittäin huolellisesti.

Hyvällä suunnittelulla ja tarkalla ruokintalaskelmalla voi maidontuottaja tehdä sisäruokintakauden parhaan tilin.

Kirjoittaja on Maito ja Me -lehden päätoimittaja