Numero 8 / 2005|
|
Olli Ruoho Terveystodistus vähentää tautiristiä eläimiä ostettaessa Uusien eläinten hankintaan tilalle liittyy aina tarttuvien eläintautien riski. Maidontuottajan edun mukaista on hankkia mahdollisimman paljon tietoa ostettavan eläimen ja sen lähtökarjan terveydentilasta kirjallisessa muodossa. |
|
Kaikkia tauteja ei ole mahdollista todeta tutkimuksilla, vaan joudutaan
luottamaan
siihen, että kyseisiä sairauksia ei ole kliinisten oireiden perusteella karjassa todettu. On eduksi, mikäli mahdollista, saada karjanomistajan ja karjaa pääasiallisesti hoitavan eläinlääkärin kirjallinen todistus karjan terveydentilasta. Tämä onnistuu ainakin Eläinten terveydenhuollossa (ETU-toiminta) mukana olevilla tiloilla, joilla on voimassa oleva terveydenhuoltosopimus eläinlääkärin kanssa ja joille tehdään vuosittain vähintään yksi terveydenhuoltokäynti. Tautivastustus on osa eläinten terveydenhuoltoa Eläinten terveydenhuollossa mukana olo on tiloille vapaaehtoista. Terveydenhuollon tavoitteena on tuotannon kannattavuuden ja eläinten hyvinvoinnin parantaminen. Terveydenhuollon yhteisesti sovitun, niin sanotun kansallisen tason tarkoituksena on turvata yhtenäinen eläinten terveydenhuolto kaikille tiloille koko maassa. Lypsykarjatilojen kohdalla kansallisen tason edellytyksiin sisältyy vapaus salmonellasta, BVD-viruserittäjäeläimistä ja pälvisilsasta. ETU:n puitteissa on lisäksi laadittu yhteinen tautivastustusstrategia koko nautasektorille, johon on sisällytetty toimenpiteet kansallisen tason edellytyksissä mainittujen tautien vastustamiseksi. Strategiassa on myös käyty läpi toimenpiteet tärkeimpien muiden naudoilla esiintyvien tai niiden välityksellä leviävien tarttuvien tautien, kuten esimerkiksi EHEC:n, paratuberkuloosin, tarttuvien sorkkasairauksien ja hengitystietulehdusten vastustamiseksi. Terveystodistukset osa tautivastustusta Oleellinen osa tarttuvien tautien vastustusta on estää niiden leviäminen eläinkaupan välityksellä. Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry:n ja ETU:n nautatyöryhmät ovat yhdessä laatineet terveystodistuslomakemallit tilojen välistä eläinkauppaa varten. Lomakkeissa on sekä yksittäistä eläintä että koko karjaa koskevat eritasoiset vaihtoehdot. Nautaeläimen terveystodistuslomaketta käytetään yksittäisen eläimen kaupassa ja karjan terveystodistuslomaketta myytäessä karjasta samanaikaisesti useampia eläimiä. Terveystodistuslomakkeiden käytön selkiyttämiseksi on laadittu erillinen käyttöohje. Kaupan osapuolet päättävät keskenään, paljonko tietoa eläimen tai sen lähtökarjan terveydentilasta tarvitaan ja lomake valitaan sen mukaisesti. Kaikissa vaihtoehdoissa on mainittu kansallisen tason tarttuvat taudit. Todistukset ovat voimassa kaksi kuukautta antamispäivästä lukien. Vaihtoehtoina on myös joko ainoastaan tuottajan tai sekä tuottajan että eläinlääkärin allekirjoitettavaksi tarkoitettu lomake. Tämä siitä syystä, että karjaa vain satunnaisesti hoitava eläinlääkäri ei voi todistaa karjan terveydentilasta asioita, jotka vaativat pitkäaikaista seurantaa. Tilalle säännöllisiä terveydenhuoltokäyntejä tekevälle eläinlääkärille tämä on mahdollista. Tautivastustuksen uudet haasteet Viime vuosina on salmonellan, BVD:n ja pälvisilsan lisäksi tullut esille uusia eläinkauppaan liittyviä tautiriskejä. Näitä ovat esimerkiksi hengitystietulehdukset, tarttuvat sorkkasairaudet, ureaplasma, EHEC- tartunnat ja ehkä myös paratuberkuloosi. Niiden ilmenemiseen ovat vaikuttaneet tuotantorakenteen muutos, uudet tuotantomenetelmät ja yksikkökoon kasvu. Nämä taudit on myös otettu huomioon terveystodistuslomakkeissa. Salmonellaa on tällä vuosituhannella tavattu noin kymmenellä nautatilalla vuosittain, joten sen eläinkaupassa aiheuttamaa riskiä saatetaan vähätellä. Kuluvana syksynä on kuitenkin tullut esille tapauksia, joissa salmonellatartuntoja on välitysvasikoiden mukana levinnyt lypsykarjatiloilta naudanlihantuotantoketjuun. Yksittäiset tapaukset eivät viittaa esimerkiksi rehuperäiseen tartuntaan, vaan yleisin tartuntalähde on lintujen ja jyrsijöiden ulosteillaan saastuttama väkirehuvarasto. Lypsykarjatilojen BVD- tilannetta seurataan vuosittain tankkimaidoista tehtävien kartoitustutkimusten avulla. Tilanne on varsin hyvä, sillä viime vuonna todettiin vain kaksi uutta BVD- positiivista tilaa. Pälvisilsaa todetaan vuosittain muutamalla kymmenellä nautatilalla. Tartunta saattaa olla tilalla lähes oireettomana ja tulla esille vasta eläinkaupan yhteydessä. Pälvisilsan saneeraukseen sisältyy 3-5 vuoden rokotusohjelma, sillä tautia aiheuttavat sieni-itiöt voivat säilyä kuivassa navettaympäristössä vuosikausia. Rokotusten lisäksi käsitellään sairaat eläimet ja niiden tuotantoympäristö tarvittaessa useampaan kertaan pälvisilsaitiöihin tehoavalla desinfiointiaineella. ETT ry osallistuu lypsykarja- ja emolehmätilojen pälvisilsasaneerauksiin korvaamalla puolet rokotekuluista. Tarttuvat sorkkasairaudet ovat aiheuttaneen ikäviä yllätyksiä karjaansa ostoeläimillä lisänneille navetoiden rakentajille. Karjan sorkkaterveystilanteen toteamisessa on eduksi pitkä seuranta karjan terveydentilasta sekä säännölliset sorkkahoitajan raportit. Tarttuvien sorkkasairauksien erotusdiagnostiikka saattaa olla hankalaa, joten ongelmatapauksissa on varminta turvautua asiantuntijan apuun. Ei eläimiä lypsykarjaan emolehmätiloilta Teurastamoiden omavalvonnan kautta tai muulla tavoin todetut EHEC- tartunnat ovat tuoneet mukanaan ongelmia välitys- ja jalostuseläinkauppaan. Kerran EHEC-positiiviseksi todettua tilaa ei varmuudella voida todistaa tartunnasta vapaaksi, vaikka kaikki tilalle suositellut, ulosteperäisten bakteeritartuntojen ennaltaehkäisyyn liittyvät toimenpiteet olisikin toteutettu. EHECtilojen eläinkauppaan liittyviä pelisääntöjä ollaan parhaillaan uudistamassa. EHEC-tartuntoja on vuosittain todettu 10-20 tilalla. Pitkän itämisajan omaavaa kroonista ripulitautia, paratuberkuloosia ei toistaiseksi ole todettu suomalaisilla lypsykarjatiloilla. Emolehmätiloilla on tautia viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana todettu viidessä karjassa. Monet lopettamassa olevat lypsykarjatilat aikovat siirtyä emolehmätuotantoon ja hankkivat lypsylehmien rinnalle emolehmiä tai liharotuisen astutussonnin. Maidontuotannon loppuessa myydään lypsylehmät muille lypsykarjatiloille pitoeläimiksi. Menettelyyn sisältyy riski paratuberkuloosin leviämisestä emolehmäkarjoista lypsykarjoihin. Tätä kehitystä on syytä kaikin keinoin välttää, sillä paratuberkuloosivapaus on suomalaisen maidontuotannon markkinointivaltti ulkomaankauppaa ajatellen. Paratuberkuloosia vastustetaan myös eläintuonnin yhteydessä; ETT ry:n tuontiohjeet edellyttävät lähtötiloilta pitkää paratuberkuloosiseurantaa tai vaihtoehtoisesti karjan kymmenen vanhimman eläimen sekä tuotavien eläinten paratuberkuloositutkimusta. Terveet eläimet ovat koko tuotantoketjun yhteinen etu, josta kannattaa pitää kiinni. Hyvä terveystilanne parantaa tuotannon kannattavuutta ja on kilpailuetu myös elävien eläinten ja eläinperäisten elintarvikkeiden vientikaupassa. Nautaeläimen ja karjan terveystodistuslomakkeet käyttöohjeineen löytyvät ETT:n kotisivuilta www.ett.fi. Kirjoittaja on terveydenhuoltoeläinlääkäri
|
 |
Tekstit 8/05 | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |
