Eliisa ja Tapani Haukilahti ovat tyytyväisiä 
uuden navettansa toiminnallisuuteen. 
Tapanin rakentamiskokemusta omaava isä 
oli suurena apuna rakennusvaiheen aikana.
Kuvat Paavo Tuovinen


Kokoomatilasta on suora tie lypsyasemalle 
ilman kynnyksiä tai muita esteitä. Lisäksi 
eläimet näkevät matalan väliaidan yli 
varsinaiseen navettahalliin. Eläinliikenne 
sujuu mallikkaasti. Kokoomatilan lattia 
nousee lypsyasemalle päin.


Eläinhalli on yhtä avaraa tilaa. Kaikki seinät näkyvät lähes joka paikasta.


Avarassa toimistossa on tilaa enemmän kuin kuvasta näkyy. Toimistotilat ja maitohuone 
ovat varjon puolella, kuten lypsyasemakin.


Ilmanvaihdosta huolehtii kolme imuria ja 
tuloilma tulee uretaanisista korvausilma-
luukuista. Korvausilmaluukkujen säätö on automaattinen. Lypsyasemalla on yli-
määräinen rivi korvausilmaluukkuja. Niiden 
säätö tehdään käsin. 

Paavo Tuovinen  

Navettavaliot 2005-kilpailun kolmonen on
Selkeä ja käytännöllinen peruspihatto

Eliisa ja Tapani Haukilahden pihatto Vetelin Haukilahden kylästä sijoittui kolmanneksi Navettavaliot 2005 -kilpailussa. Pihatto valmistui vuoden 2002 lopulla, joten sen toimivuudesta on jo kohtalaisesti käytännön kokemusta. Haukilahtien mukaan tavoitteisiin on tärkeissä asioissa päästy, mutta muutoksia tehdään edelleen.

Kesällä 2005 aloitettiin vanhan 30 lehmän navetan muutostyöt teurasnautakasvattamoksi. Valmista pitäisi olla vuoden loppuun mennessä. Muutos koskee myös uutta navettaa. Sonnien siirtyminen muualle tarkoittaa hiehokasvatuksen ja ummessa olevien lehmien tilojen uudelleen järjestelyjä. 

Pihaton suunnittelu alkoi 1999. Mukaan otettiin heti rakennusinsinööri Elina Tiinanen M-rakennuskeskuksesta. Hänen toimipaikkansa on Kokkolassa. Suunnitteluvaiheessa Haukilahdet kävivät kymmenkunnalla navettavierailulla, käytiinpä yhdessä tanskalaisessakin navetassa kun tilaisuus siihen tuli. 

Navettavierailujen ja omien näkemysten sulattelun tuloksena alkoi Eliisa ja Tapani Haukilahden mielessä kypsyä joitakin periaatteita, joista tultaisiin pitämään kiinni. Yksi niistä oli navetan pitkinpäin halkaiseva, kaksipuolinen ruokintapöytä. Se jakaa navetan nuorenkarjan ja ummessa olevien osastoon. Ruokintaratkaisuna on ape, joka jaetaan traktorikäyttöisellä apevaunulla. Appeen pääkomponentti on noukinvaunulla laakasiiloon korjattu esikuivattu nurmisäilörehu.

Toinen tavoite oli mahdollisimman sujuva eläinliikenne. Haukilahtien mielestä oleellista on hyvä näkyvyys joka suuntaan. Hyvät käytäväpinnat, joissa sorkat eivät lipsu, ovat myös tärkeät. Missään tapauksessa eläinliikenteen väylillä ei saa olla kynnyksiä tai korokkeita. Pimeät pussinperät ja ahtaat käytävät haluttiin myös pois eläinliikennettä haittaamasta.

Sekä lypsyasema että maitohuone haluttiin varjon puolelle. Haukilahdet havaitsivat navettakäynneillään, että auringossa paahtuva lypsyasema voi olla tukala paikka. Kuumuutta lisää merkittävästi, kun viisikymmentä lypsylehmää kootaan tiukkaan muodostelmaan kokoomatilaan.

Noiden pääperiaatteiden mukaan Elina Tiinanen suunnitteli navetan.

53 lypsylehmäpaikkaa ja nuorenkarjan tilat sovitettiin 28,8 x 49,90 metrin kokoiseen halliin. Koko rakennus on lypsyasemaa myöten yhtä avointa tilaa. Lehmät näkevät kaikkialle navetassa. Näkyvyys on hyvä myös lypsyasemalta

ja kokoomatilasta, sillä ne on erotettu vain matalalla aidalla muusta navetasta.

Pitkästä tavarasta

Myös kustannusten säästäminen oli vahvasti mielessä, kun Haukilahdet rupesivat rakennustaan pystyttämään. Talon metsistä sahattua puutavaraa käytettiin mahdollisimman paljon. Jopa kattokannattimet on naulattu paikan päällä omasta sahatavarasta. Niitä oli aikaa naulailla betonivalujen kuivumista odotellessa. Ulkovuoraus naputeltiin pystylaudoituksella talven aikana. 

Kaikki betoni on paikalla sekoitettua. Tilalla on omia soravaroja, joiden laatu betonisoraksi on erinomainen. Isäntä sanoo, että oman betonin sekoittamisessa on oltava tarkkana. Suhteutukset on tehtävä huolellisesti. Hänen mielestään pitää pyrkiä parempaan laatuun kuin kohteen minimivaatimuksissa edellytetään. Lopputulos on osoittautunut kelvolliseksi, eikä oman betonin valmistusta ole tarvinnut katua.

Betonielementtejäkin on toki käytetty. Betoniritilät ovat teollisia tuotteita, samoin lietesäiliön ja laakasiilojen elementit. Niitä ei isännän mukaan ole juurikaan järkevää lähteä laudoittamaan ja omasta betonista valamaan.

Tapani Haukilahden mukaan isolla rakennustyömaalla joutuu päivittäin tekemään ratkaisuja. Päätöksissä on oltava johdonmukainen ja itseensä pitää uskoa. Päätösten pyörtäminen on myrkkyä työmaan sujumiselle ja tulee kalliiksi. Selvää on sekin, että rakentamisesta on jonkin verran oltava perillä, ennen kuin päätöksiä pystyy tekemään.

Ratkaiseva apu oli isännän isästä, joka toimi rakennustyömaan työnjohtajana ja valvojana. Hänellä on pitkäaikainen kokemus rakennustöistä sekä lehmien hoitamisesta. Tällaisista miehistä on huutava tarve suomalaisilla navettatyömailla. Isän lisäksi työmaalla työskenteli keskimäärin viisi kirvesmiestä päivittäin.

Haukilahdet myöntävät auliisti, että takki oli tyhjä aika pitkään sen jälkeen, kun eläimet oli siirretty uuteen navettaan. Ihmeesti he sanovat silti jaksaneensa, vaikka kaikki vapaa- aika meni ponnisteluihin työmaalla. 

Eläinten hoito ja karjan lisääminen vaatii ylimääräistä työtä. Se kyllä palkittiin sillä navetta saatiin lähes heti täyteen eikä eläimiä ole juurikaan tarvinnut ostaa, paitsi hiehoiksi kasvatettavia vasikoita. Eläimiä pidettiin pitkän aikaa kolmessa eri navetassa, joissa kaikissa oli käytävä tekemässä työt päivittäin. Kauimmainen navetoista sijaitsi kahdeksan kilometrin päässä.

Kalustuksella
ei pröystäillä

Pihaton kalustus on selkeää ja käytännöllistä. Ylenmääräistä tekniikkaa on vältelty. Lopputuloksen on haluttu pysyvän suoraviivaisena, yksinkertaisena ja helposti hallittavana. Moni asia on onnistunut mainiosti. 

Navetan jakava ruokintapöytä on oikein sijoitettu. Sen yli ei tarvitse lypsäviä lehmiä kuljetella, vaikka niitä on jo 64 kappaletta. Emännän mukaan noin 90 lehmää voidaan pitää, eikä ruokintapöydän yli tarvitse eläimiä kuljettaa. Silti tilaa riittää karjan uudistukselle. Poikimakarsinat ovat niin sijoitettu, että poikivat lehmät voivat syödä samalta ruokintapöydältä kuin muutkin eläimet. Esteenä on yksinkertainen niskaputki. Eläintilan puolella on viitisen senttiä korkea lantakynnys. Sekin on toiminut, sillä lantaa ei ole ruokintapöydältä löytynyt. Bobcatilla pusketaan apetta lehmien saataville pari kertaa päivässä ja siivotaan jätteet ennen seuraavaa rehun jakokertaa.

Vettä eläimille tarjotaan sekä altaista että juomakupeista. Juomakuppeja on siroteltu strategisiin kohtiin, sillä vettä pitää olla saatavana vähällä vaivalla.

Parrenerottimet ovat kiinni vain etupäästään kahdessa vaakaputkessa. Ne antavat lehmälle tilaa liikkua ja estävät jumiin jäämisiä. Parsien leveyttä voi kiinnitystavasta johtuen säätää portaattomasti. Parsissa on kumimatot ja kuivikkeena käytetään turvetta. Yksikään lehmä ei ole maannut ritilällä, vaan kaikki viihtyvät parsissa.

Sorkkavälitulehduksia esiintyi jonkun verran. Ne saatiin kuriin, kun ritilöiden puhdistusta tehostettiin. Emännän mukaan ritilöiden päälle ilmestyy niitä puhdistava raappa ennen pitkää. Haukilahtien mielestä yletön alustan pehmeys ei ole mikään tavoite. Sorkkien pitää kulua sopivasti, mutta ei tietenkään liikaa.

Lypsyasema on 2 x 8 kalanruoto. Kokoomatilaan mahtuu reilusti yli viisikymmentä lehmää. Kokoomatilan lattia nousee lypsyasemalle päin. Sen perällä on pätkä ritilää. Ritilä nielaisee huuhteluvedet mukavasti. Merkittävin yksityiskohta on matala aita eläintilan ja kokoomatilan välissä. Kun lisäksi käytävät ovat suorat, eläinliikenne sujuu hyvin. Vain viimeisiä lehmiä tarvitsee joskus patistella, niitäkin harvoin. 

Lypsimissä on maitomäärän ja johtoluvun mittaus sekä automaattiset irrottimet. Robottilypsyäkin harkittiin, mutta setodettiin liian kalliiksi. Vanhasta navetasta otettu putkilypsykone on asennettu varsinaisen lypsykoneen rinnalle. Sillä lypsetään erillislypsyä vaativien lehmien maito omaan pieneen tankkiinsa.

Lypsy kestää kahdelta henkilöltä runsaan tunnin. Yksinkin asemalla pärjää aivan hyvin. Yksin lypsäen aikaa menee noin puolitoista tuntia. Lypsäjien ja lehmien mukavuutta on muistettu lisäämällä aseman kohtaan ylimääräinen rivi korvausilmaluukkuja. 

Riittävän nopea 
toteutus

Navetan pystyttäminen alkoi juhannuksen jälkeen 2001. Rakentamisen aloittamista edelsi vuoden valituskierros Vaasan hallinto-oikeudessa. Valittajana oli naapuri, joka pelkäsi läheisen kiinteistönsä arvon putoavan navetan takia. Hallinto-oikeus ratkaisi asian Haukilahtien eduksi. Hauska sattuma on, että valittanut naapuri sai kiinteistönsä heti myytyä, kun navetta oli valmistunut. 

Haukilahdet olivat ehtineet ostaa vasikoita hiehoiksi kasvatettaviksi. Hiehojen tultua poikimaikään, ne oli myytävä muualle, sillä paikkaa niille ei ollut. Hiehoista saaduilla rahoilla voitiin ostaa kohtuullinen määrä rakennustarvikkeita.

Toinen vasikkaerä ostettiin jälleen kasvatettavaksi karjan lisäystä silmällä pitäen. Isäntäpari sanookin, että ei naapurin valitus hukkaan mennyt. Heille jäi vuosi aikaa täsmentää suunnitelmiaan ja kohtuulliset tulot hiehojen myynnistä. 

Navettaan eläimet laskettiin marraskuussa 2002, joten rakentamiseen kului puolisentoista vuotta. Haukilahdet eivät pidä sitä pahana, sillä siinä oli aikaa kilpailuttaa tavarantoimittajia. Talvellakin pystyttiin rakentamaan lähes täysitehoisesti, kun syksyllä saatiin runko ja vesikatto paikoilleen. Rahat eivät olleet liossa liian kauan ja tuotantokin saatiin täyteen vauhtiin varsin pian. 

Uusi valitus on parhaillaan Vaasan hallinto-oikeuden käsiteltävänä. Tällä kertaa valittajana ovat Haukilahdet itse. He kokevat monet ympäristölupamääräyksistä kohtuuttomina ja käytännölle vieraina.