Numero 8 / 2005


Lämmenneistä rehupinnoista löytyy näkyviä home- ja hiivakasvustoja. Usein pintarehua joudutaan poistamaan runsaasti ruokintaan otettavasta säilörehusta ja rehutappiot 
kasvavat suuriksi. Lieväkin rehun lämpe-
neminen heikentää maittavuutta ja alentaa ruokinnallista arvoa.

Heikki Niskanen  

Syksyn ruokintaongelma:
Säilörehu lämpenee

Säilöntävaiheessa kuumentumaan päässyt rehu on altista pilaantumaan syyssyötössä. Lieväkin rehun lämpeneminen heikentää maittavuutta ja alentaa ruokinnallista arvoa. Tilakohtaiset rehutappiot voivat olla satoja jopa tuhansia euroja. Lisäksi pilaantuneen rehun pääsy ruokintaan heikentää aina maidon laatua. Miksi säilörehu sitten kuumentuu ja pilaantuu ja mitä on tehtävissä pilaantumisen estämiseksi?

Säilörehun pilaantuminen vähentää ruokintakelpoisen rehun määrää. Usein pintarehua
on poistettava runsaasti ruokintaan otettavasta 


Tekstit 8/05

Maito ja Me

Edelliset numerot

Toimitus

rehusta. Säilörehun pilaantuminen ruokintavaiheessa johtuu korjuussa tehdyistä säilöntävirheistä. 

Ilmaa sisältävässä rehussa home- ja hiivakasvustot pilaavat sekä kuumentavat rehua. Kuumentuneita rehuja voidaan sammuttaa kastelemalla pinnat vesi-happoseoksella ja lisäpainotuksella.

Säilöntävirheet syynä
rehupilaantumisiin

Säilörehun korjaaminen poudalla oli viime kesänä helppoa vuoden 2004 sääolosuhteisiin verrattuna. Niitettyjen karhojen liiallinen kuivuminen oli ongelmana osalla korjuualoista. Korjattavan rehun korkea kuiva-ainepitoisuus ja samalla rehun pitkäsilppuisuus on merkittävin syy suuriin pilaantumisongelmiin etenkin, jos kaikkein kuivin rehuerä säilöttiin varaston pintaan.
Hiivat ja homeet 
varastojen pilaajia
Näkyviä home- ja hiivakasvustoja löytyy avoimista, lämmenneistä rehupinnoista. Syksyn lämpimyys, kosteus ja tuulten tuoma happirikas ilma saa ne nopeaan kasvuun. Pääosa näiden pilaajien tartunnoista tule rehuun korjuuvaiheessa. 

Säilörehun raaka-aine sisältää aina jonkin verran homeita ja hiivoja. Nurmen korjaaminen puhtaana estää rehua pilaavien mikrobien pääsyn rehuun. Huolellisella säilönnällä, ilman poistamisella rehusta sekä homeiden ja hiivojen kasvua estävillä säilöntäaineilla estetään niiden lisääntyminen rehussa. Säilöön jatkuvasti tihkuva uusi ilma pitää kasvua käynnissä ja varaston avausvaiheessa rehuun ilmestyy nopeasti näkyvät kasvustot. Samalla rehukohta on kuumentunutta. Alhainen pH ei estä homeiden ja hiivojen säilymistä rehussa, vaikka se onkin tehokas muiden haittamikrobien kasvun estäjä.

Hiivat ja homeet käyttävät rehun maito- ja etikkahappoa sekä sokereita ravinnokseen. Niiden kasvuvaihe tuottaa rehuun lämpöä, hiilidioksidia ja vettä. 

Homeet ja hiivat ovat esikuivattujen rehujen suurimpia pilaajia. Märissä rehuissa on runsaasti vettä ja vähän ilmaa ja kuivissa rehuissa vähän vettä ja runsaasti ilmaa. Molemmat rehut vaativat oman räätälöidyn säilöntätekniikan.
Siilo- ja aumarehujen jälkipilaantumisen syynä on varaston
täyttövaiheessa puutteelliseksi jäänyt rehun levittäminen ja tiivistäminen. Rehua tehdään nopealla vauhdilla ja varaston täytön huolellisuudessa tingitään.

Ydinrehusta löytyvät kuumentumispesäkkeet syntyvät usein ilmaonkaloihin. Osasyynä voi olla myös säilöntäaineen epätasainen annostelu. Pelkän muovituksen varaan jätetty rehusäilö on usein jälkipilaantumisen syy.

Suuri ajonopeus pyöröpaalauksessa
on tuottanut ilmavia, helposti homehtuvia paaleja. 

Kuiville ja märille rehuille
omat säilöntäaineet 

Märät ja kuivat säilörehut vaativat omat säilöntäaineet. Liiallinen usko markkinamiesten sanomaan tuotti toistamiseen pettymyksiä maitohappobakteeri-säilöntäaineiden käyttäjille. Märät, puristenestealueen rehut vaativat aina runsaasti muurahaishappoa sisältävän säilöntäaineen. Lukuisten AIV kakkosella epäonnistumisten syynä on ollut liian pieni, vain 2-3 litraa/tonnille jäänyt annostelutaso.

Kuivien rehujen säilönnässä tarvitaan homeiden ja hiivojen kasvua estäviä säilöntäaineita. Säilöntäaineen annostelun tasaisuudessa on edelleen parantamisen tarvetta, jotta säilöntäaine saadaan tasaisesti suihkutettua kuivan rehun joka korteen.

Märissä noukintavaunurehuissa osa säilöntäaineesta valuu peltoon rehun sullonnassa leikkaavia teriä vasten.

Happi pilaa rehua
pellolla ja varastossa

Miksi rehu sitten kuumentuu?
Niitetyssä ja edelleen säilötyssä ruohossa kasvientsyymit pitävät yllä hengitystä. Hengitys on kasvin elintoimintoja energian tuottamiseen.
Säilönnän onnistumiseksi hapellinen ilma on saatava tarkoin pois rehusta. Rehun korjuussa lyhyt esikuivausaika, rehun silppuaminen sekä jatkuva tiivistäminen ovat tehokeinoja ilman poistamiseksi rehumassasta.

Muurahaishappoa sisältävä säilöntäaine happamoittaa rehun nopeasti tavoitealueelle, jolloin kasvisolujen hengitys pienenee. Lisätty säilöntähappo hidastaa selvästi rehun lämpenemistä varastointivaiheessa. Muurahaishappoa tulee käyttää aina valmistajan suosittama määrä rehutonnille. Liian pieni annostelutaso laskee happamuuden pH 4,5 - 5,0 alueelle, jossa rehun kuumentuminen ja virhekäymisen liikkeelle lähtö on todennäköistä. Rehun luontaiset maitohappobakteerikannat tuottavat varsin hitaasti maitohappoa ja rehu on altista pilaantumaan. 

Säilönnän perustuessa maitohappokäymiseen (biologiset säilöntäaineet) pH:n lasku on hitaampaa ja viive hengityksen vähenemisessä on pidempi. Näillä valmisteilla säilöttäessä lyhyidenkin työkatkojen aikana rehu pyrkii tulistumaan. Rehun pinnasta lämpö vapautuu ilmaan ja kuumimmat rehukohdat ovat syvemmällä säilössä. Pitkien työkatkojen jälkeen pintarehussa voi olla jo näkyviä homepesäkkeitä, olipa säilöntäaineena happo- tai ymppivalmiste.

Tiivistys, muovitus ja
painotus säilyttävät rehun

Muovituksella ja painotuksella estetään rehun pilaantuminen varastointivaiheessa. Pelkän muovin varaan jätetyssä varastossa muovin lämpeneminen lisää hapen pääsyä pintarehuun. Tuulessa lepattavaan muoviin tulleesta reiästä ilma tunkeutuu laajalle alueelle pintarehuun.

Välittömien ravintoainetappioiden lisäksi rehun kuumentumisella varastointivaiheessa on laajempiakin vaikutuksia. Lämmin rehumassa suosii haitallisten mikrobien kasvua. Liikkeelle päässyt virhekäyminen pilaa rehua säilönnän aikana ja lisäksi rehuvaraston avaamisen jälkeen.

Miten rehu
saadaan viilenemään?

Käytännössä on vähän keinoja sammuttaa rehupaloja. Lieväkin rehun lämpeneminen pilaa säilörehua. Perinteinen menetelmä, kuumentuneiden rehukohtien kastelu happovesiseoksella estää lämpenemistä. Kastelu ei onnistu pystysuorien rehun ottopintojen tai syvempien rehukerrosten alueella. Rehun otto siilosta leikkaamalla ja rehupinnan painotuksen lisääminen ovat hyviä kuumentumisen torjuntakeinoja.

1. Selvitä missä kohdassa rehuvarastoa kuumentumispesäkkeet ovat.

2. Mieti onko parasta sulkea koko rehuvarasto ja siirtyä ruokkimaan kosteammalla rehuerällä.

3. Kuumentunut rehukohta kastellaan laimennetulla AIV 2-liuoksella. Veteen lisätään muurahaishappoa (1 osa happoa ja 6-7 osaa vettä). 

Vesi-happoseos on saatava uppoamaan kuumentuneeseen rehukohtaan.

Jos lämpenevä rehukohta on varaston pintarehussa, avataan rehun pinta 2-3 metriä syöttöpinnasta varaston peräosaan päin. Rehupinta kastellaan märäksi ja suljetaan tiiviiksi muovituksella. Rehu painotetaan hyvin kastelukohdalta. Painoksi soveltuvat hiekkasäkit, sorakerros, betonipainot ja muu raskas materiaali, joita on helppo siirtää esim. traktorin etukuormaajalla. 

Mitä on otettava
opiksi?

Tilatasolla on saatava vastaus kysymykseen, miksi rehu pilaantuu ja missä kohdin korjuutekniikassa on tarkentamisen paikka.

Säilöntälaatuun löytyy vastauksia Artturi-säilörehuanalyysistä.

Korjuutekniikan läpikäynti korjuuvaiheittain on paikallaan. 

Urakointipalvelua käyttävien tilojen on paneuduttava uusien korjuuohjeiden antamiseen urakoitsijalle.

Kirjoittaja on Valion neuvonta-agrologi.

 

 
 alkuun Tekstit 8/05 | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus