Numero 8 / 2003


8/03 sisältö

Maito ja Me

Maitotilan eläinlääkäri

Edelliset numerot

Toimitus

Kalevi Heinonen

Eläinlääkärin palsta

Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia? Kysymyksiin vastaa tällä palstalla eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
   Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
   Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.

Seminologin työtavat
Kysyisin seminologin työskentelystä. Meillä käy useimmiten miespuolisia, varsin isokouraisia siementäjiä. Osalla on tapana varsinaisen siemennyksen jälkeen viedä käsi syvälle lehmän peräsuoleen ja hieroa kohtua, "jotta siemenet lähtevät elämään", kuten he itse sanovat. Lopuksi he vielä vetävät hanskakättä suolessa pari kertaa rivakasti edestakaisin, ja vieläpä hierovat ulkosynnyttimiä sontaan tahriintuneella hanskakädellä.
   Onko tämä lehmän kannalta hyvä tapa - edistääkö se tiinehtymistä? Vai onko se hygienia-näkökulmasta jopa arveluttavaa?
Tarmo

Siemenet viedään katetrilla suoraan kohtuun. Kohdun liikkeet kuljettavat ne nopeasti kohdun sarven kärjen ja munajohtimen yhtymäkohdassa olevaan varastoon odottamaan munasolua. Siittiöiden kuljetus on lehmän kehityshistorian aikana kehittynyt niin hyväksi, että sitä ei hieromalla enää voi tehostaa. En usko, että kuvailemanne menetelmällä pystytään parantamaan tiinehtymistä.

Toisaalta menetelmästä ei liene merkittävää haittaakaan. Jos tiinehtyminen huononisi, se näkyisi kyseisen siementäjän tilastoissa ja syytä keskimääräistä huonompiin tuloksiin ruvettaisiin selvittämään.

En suosittelisi ulkosynnyttimien likaamista siemennyksen jälkeen. Terveellä, kiimaisella lehmällä siitä ei liene merkittävää haittaa, mutta esimerkiksi lehmällä joka vetää ilmaa emättimeen se saattaa altistaa tulehdukselle.

Mielestäni tässä asiassa kannattaisi soveltaa vanhaa totuutta, että asiakas on aina oikeassa. Ottakaapa asia puheeksi siementäjän kanssa, löydätte varmasti molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun.

Palautetta repsahtavista utareista
Maidontuottajana 16 vuoden kokemuksesta utareiden repsahdusta tapahtuu vain helleilmalla. Helteisenä päivänä jopa 2 - 3 lehmää saa utarerepsahduksen, kun tulevat navettaan laitumelta.
Eivät ole olleet samaa sukua, eikä eroa ole friisiläisillä tai ay-lehmillä.
   Jopa ummessa olevalta (kerran poikineelta) lehmältä utare repeää niin, että se roikkuu toiselta puolelta pelkän nahkan varassa. Vastapoikineelta ei ole revennyt, paitsi silloin kun lehmät on laskettu keväällä ulos ja hyppivät laitumella (mutta se on eri juttu).
   Olen kovasti miettinyt, tarvitaanko jonkinmoista kivennäislisäystä asian ehkäisemiseksi.
Emäntä Kuhmosta

Mielenkiintoinen havainto, että utare repsahtaa nimenomaan helteellä.

Voisin kuvitella utareen olevan painavimmillaan hellesäällä, koska verenkierto on silloin vilkkaimmillaan. Voisiko lisääntynyt verenkierto ja siitä mahdollisesti aiheutuva turvotus olla se viimeinen oljenkorsi, joka katkaise kamelin selän eli utareen ripustussiteen.

En ole kuullut, että minkään kivennäisen puutos selvästi liittyisi utareen repsahtamiseen. Hellesää saattaa lisätä suolan tarvetta, joten sitä kannattaa tarjota.


Kalevi Heinonen on Maito ja Me lehden
eläinlääkäripalstan pitäjä.

 alkuun 8/03 sisältö | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus