Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia? Kysymyksiin vastaa tällä palstalla
eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL
10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.
Mitä hiehon kohtaukset ovat?
Kysyisin pian poikivasta hiehosta. Ensimmäiset oireet ilmenivät noin vuoden ikäisenä, jolloin "kohtauksen" saadessaan eläin
piti mörisevää ääntä ja pyrki kallistumaan vasemmalle kuitenkaan kaatumatta. Kohtauksia
ilmeni satunnaisesti ja kestoltaan ne vaihtelivat muutaman kymmenen sekunnin
väliltä. Talven aikana kohtaukset ovat yleistyneet ja oireet
muuttuneet.
Oireiden alkaessa eläin lopettaa syömisen ja vaikuttaa
poissaolevalta. Hieman myöhemmin se kaatuu vasemmalle ja yrittää potkia
takajaloillaan sekä ojentaa päätään taaksepäin. Oireiden kesto on noin muutaman
minuutin verran, jonka jälkeen niiden mentyä ohi se kääntyy makuuasentoon ja sulkee
silmänsä.
Jonkun ajan kuluttua eläin nousee ylös ja alkaa syömään.
Ruokahaluun yms. kohtaukset eivät ole vaikuttaneet. Mieltäni askarruttaa voiko
eläintä poi'ittaa, sillä se poikisi jo syyskuun alussa? Onkohan sairaus
periytyvää? Sopivatko em. oireet spastiseen oireyhtymään? Huolestunut
Spastinen oireyhtymä tuli minullekin ensimmäisenä mieleen. Hiehonne
ei kuitenkaan vaikuta tyypilliseltä tapaukselta. Spastinen oireyhtymä
(eli "paramyoklonia") ilmenee molemmissa takajaloissa. Kohtauksen
sattuessa aluksi takajalat tärisevät, myöhemmin, taudin edetessä tärinä
leviää koko eläimeen. Kouristus alkaa jostakin ärsykkeestä, esimerkiksi, kun
eläintä hätyytetään liikkumaan. Joskus lehmä nojaa kouristuksenomaisesti
kytkyisiin. Kohtaus menee ohitse muutamassa minuutissa.
Hiehon oireet muistuttavat kovin paljon kaatumataudin eli epilepsian
oireita. Tähän viittaavat vaivan puhkeaminen nuorena ja tyypilliset
oireet. Ainakin muilla eläinlajeilla kaatumataudin erottaa muista kohtauksista
siitä, että muissa kohtauksissa ei ole selvästi erottuvaan esitilaa
ja jälkitilaa. "Poissaolo" ennen kohtausta ja uneliaisuus sen
jälkeen ovat kuin oppikirjasta otetut oireet. En itse ole koskaan nähnyt naudan
epilepsiakohtausta, joten epäilyni perustuvat lähinnä koirasta
saamiini kokemuksiin.
Epilepsiadiagnoosia ei voi varmistaa muuten kuin kohtauksen aikaan
otetulla aivosähkökäyrällä eli EEG:llä. Aivoissa ei ole mitään
rakenteellista vikaa, jonka voisi todeta teurastuksen jälkeen. Epilepsia on naudalla
erittäin harvinainen vaiva. Kirjallisuudesta löysin kovin niukkoja mainintoja,
esimerkiksi perinnöllisyydestä ei oikein ole tietoa. Lääkitystä ei kannattane harkita, koska varoaikojen kanssa tulisi ongelmia.
Minä pitäisin hiehoa poikimisen ylitse ja katsoisin paheneeko vaiva
ajan mittaan. Poistoa kannattaa harkita, jos kohtaukset pahenevat ja eläin
selvästi alkaa kärsiä siitä. Koiran epilepsialle on tyypillistä,
että vähitellen kohtauksia tulee useammin ja niiden kesto pitenee.
Kalevi Heinonen on Maito ja Me lehden
eläinlääkäripalstan pitäjä.
Numero 8 / 2002
