Betonipohjaisen ulkotarhan periaatepiirros.

Ville Keski-Mattinen

Jaloittelutarhojen 
uudet rakentamismääräykset
tulleet voimaan

Karjan jaloittelutarhoja koskevat samanlaiset ympäristönsuojelu vaatimukset kuin lanta- ja virtsavarastojakin. Ulkotarhaan kertyvä lanta ja virtsa on saatava talteen.

Kokeiluratkaisuina tehdyt hiekka- ja puunkuorike- tai maapohjat eivät enää ole hyväksyttäviä ratkaisuja. Maahan imeytyvä lanta- vesi ja virtsa imeytyy pohjavesiin tai pintavesiin jossakin vaiheessa.

Pohjaratkaisuina hyväksytään maabetoni, asfaltti tai teräsbetoni. Lantavedet ja virtsa on kerättävä vesitiiviiseen altaaseen.

Rakenteiden kestettävä mekaanista rasitusta

Koko vuoden käytössä olevat tarhat joutuvat puhtaanapidon yhteydessä kovalle mekaaniselle rasitukselle. Jäätyneen lannan poistaminen ei onnistu kuin traktorilla.

Puhtaanapidon kannalta oman ongelmansa muodostavat aidat. Aitojen on oltava avattavia niin että puhdistustyö pystytään esteettä tekemään. Liikenteellisesti ulkotarha olisi järkevintä sijoittaa lantalan viereen jolloin lannan siirtomatka on lyhyt.

Lisäksi lannan kuormauslaattaa voitaisiin käyttää osana ulkotarhaa. Viemäreiden on oltava niin tehtyjä että ne toimivat tarvittaessa myös talvella.

Routasuojaus ja salaojat

Rakentamisessa on otettava huomioon maan routaantumisesta aiheutuvat ongelmat. Tiivis pohjarakenne, tehtiin se mistä kovasta materiaalista tahansa, ei kestä alustan liikkeitä, joita voi tapahtua maan routaantuessa. Siksi tarhan pohja on perustettava niin kuin minkä tahansa kylmän rakennuksen pohja. Routaeristykset voidaan tehdä soralla ja routaeristyslevyillä. Routimattomalla maaperällä tarhan tekeminen on helppoa, kun ei tarvita routasuojauksia. Routimista vähentää hyvä salaojitus. Ojituksella johdetaan pohjavedet ja valumavedet pois tarhan alueelta. 

Pohjaveden pintaa voidaan alentaa salaojilla. Yleensä tarha kannattaa perustaa mahdollisimman kuivalle paikalle. Tarha on syytä rakentaa ympäröivää maanpintaa hieman ylemmäksi, ettei ulkopuolelta valu pintavesiä tarha-alueelle. Tarhan lantavesien valuminen tarhan ulkopuolelle estetään tarhan reunoille tehtävillä reunakorokkeilla, jotka voivat olla esimerkiksi 200 x 200 mm betonipalkit. Reunakoroke on hyvä tehdä yhdellä sivulla korkeampi, jos kertynyt lanta joudutaan ottamaan pois etukuormaajalla.

Raskas traktoriliikenne vaatii tarhan pohjarakenteelta myös kantavuutta, suodatinhiekka- ja kantavan sorakerroksen kokonaispaksuus tulee olla vähintään noin 600-800 mm. Hienojakoisella maaperällä on alla käytettävä suodatinkangasta. Suodatinkangas estää hienon maa-aineksen sekaantumisen hiekka- ja sorakerroksiin. Tarha-alueen maapohja on tutkittava ennen rakentamispäätöksen tekemistä, heikosti kantavalle ja vetiselle alueelle tarhaa ei kannata perustaa.

Mitoitus eläinmäärän mukaan

Suppean jaloittelutarhan, jonka ala on alle 20 m² täysikasvuista (lehmä tai muu yli 22 kk ikäinen nauta) nautaeläintä kohden, tulisi olla tiivispohjainen ja niin muotoiltu, että lantavedet ja virtsa voidaan johtaa keräilykaivoon tai altaaseen, jonka tilavuus on vähintään 0,2 m³/tarha m².

Laajalle jaloittelualueelle, yli 20 m²/ täysikasvuinen nauta, tulee tehdä eläinten kulkuaukon eteen vähintään 50 m² kiinteäpohjainen alue. Yhtä täyskasvuista nautaa kohden tulee tiivispohjaista aluetta olla kuitenkin vähintään 5 m² ja suosituksena 10 m². Alueen ylärajaksi riittää kuitenkin 300 m², mikäli jaloittelualue sijaitsee etäämmällä, tulee kulkutien olla tiivispohjainen.

Tarhan ja kulkutien lantavedet ja virtsa on otettava talteen kuten suppeassakin tarhassa.

Tarhan kustannukset ja rahoitus

Jaloittelutarhan rakennuskustannukset vaihtelevat rakennuspaikan olosuhteiden ja materiaalivalinnan mukaan 10 -15 euroa/ m². Aidan rakennuskustannus on n. 12 euroa /jm. Oman työn ja materiaalin osuus rakentamiskustannuksista voi olla 30 - 50 %.

Rakentamiseen voi saada korkotukilainaa tai suoraa avustusta. Mikäli tarha tehdään muun rakennustyön yhteydessä, se kannattaa sisällyttää samaan kustannusarvioon.

Lisätietoja ulkotarhojen suunnittelusta ja rahoituksesta saa
Maaseutukeskusten rakennustoimistoista ja TE-keskuksista.

Kirjoittaja on ProAgria Keski-Suomen Maaseutukeskuksen rakennustoimiston päällikkö.