Ensimmäinen vuosi maidontuottajina meni pääosin iloisissa merkeissä, mutta tuotantopanosten kallistumisen vauhti yllätti Jyrki ja Tiina Heinosen. Rehuvehnästä he toivovat apua ruokintakustannusten
hallintaan.
Kuvat Kimmi Haimi



– Navetta toimii eikä ole kohtuuttoman työllistävä, mutta alkaahan tämä pian olla
tiensä päässä, tuumivat Tiina ja Jyrki vuoden 1983 mallia olevasta tuotanto-
rakennuksestaan.

Luhankalainen Tiina Heinonen on maidontuottajana unelma-ammatissaan. Heinoset aikovat jatkaa maidon varassa ainakin seuraavat 25 vuotta, kunhan tuotannon kannattavuus pysyy kohtuullisena.

Tiina Heinonen (30) teki päätöksensä maanviljelijäksi ryhtymisestä jo polvenkorkuisena, ja sen jälkeen hänen kaikki valintansa ovat tukeneet ammattihaavetta. Lukion jälkeen seurasivat agrologin opinnot Tarvaalan maaseutuoppilaitoksessa. Hän työskenteli yhteensä seitsemän vuotta TE-keskuksessa ja ProAgria Hämeessä, koko ajan kotitilan töihin osallistuen.

Aviopuoliso Jyrki (38) tuo tiimiin tuoretta ja ennakkoluulotonta näkemystä. Talonrakentajaksi kouluttautunut mies ehti pyörittää 12 vuotta omaa rakennus- ja puualan yritystä ennen uutta uraa maidontuottajana.

Tilakauppojen lähestyessä hän täydensi osaamistaan maatilatalouden perustutkinnolla. useimmat maataloustyöt olivat tosin tuttuja jo nuoruudesta.

Nyt Tammijärven Puun toiminta on liitetty tilan sivutoimeksi. Lähes sadan hehtaarin viljelyala ja 29 lehmää takaavat täyden työllisyyden sekä Jyrkille että Tiinalle.

Oma osaaminen käyttöön

Sukupolvenvaihdos Tammilahden tilalla oli suunniteltu huolellisesti, ja se tehtiin heti Martti

Tammelinin päästyä vaadittuun eläkeikään. Alle kuusikymppinen ”vanhapari” muutti Jyrkin ja Martin yhdessä rakentamaan taloon muutaman sadan metrin päähän, mutta edelleen varsinkin Tiinan isän askel käy jo varhain aamulla navetalle. Myös äiti Asta Tammelin on lyhyellä varoitusajalla valmis tarttumaan lypsimiin.

Kaupassa Tiinalle ja Jyrkille siirtyi hyvin tuottava karja, 58 hehtaaria peltoa ja runsaat 60 hehtaaria metsää. Lypsykarjanavetta on rakennettu vuonna 1983, ja se on edelleen tuotantokunnossa. Peruskorjatussa vanhassa navetassa kasvatetaan kaikki hiehot ja osa sonnivasikoista.

Lypsykarjasta Heinoset eivät aio luopua. Tiina luettelee helposti koko joukon syitä jatkamishaluun.

– Maidosta saa paremman tuoton kuin lihakarjasta, ja tili tulee kuukausittain. Meidän epäsäännölliset peltokuviot sopivat paremmin nurmen kuin viljan viljelyyn. Ja lisäksi maitotilaneuvojana olen nähnyt, miten homma toimii: tuotto ei ole niinkään paikasta vaan ihmisistä kiinni. Samoista lähtökohdista toinen menestyy paremmin kuin toinen, ero tulee ihmisten osaamisesta ja tavasta tehdä työnsä.

Uudet tuulet puhaltavat

– Navetan takana kahisi syyskuussa vankka vehnäkasvusto, ensimmäinen tilan historiassa. Ja osa viljasta kylvettiin suorakylvönä, luettelee Jyrki sukupolvenvaihdoksen jälkeisiä muutoksia.

Suurta mullistusta tilan elämään ei tullut, sillä Tiina oli sanellut ohjeita vanhemmilleen jo ennen sukupolvenvaihdosta.

– Jostain syystä vieraille ihmisille ne neuvojan ohjeet menevät paremmin perille kuin kotiväelle, naureskelee entinen palkkaneuvoja.

Jyrkiltä uusi työ on vaatinut enemmän opettelua.

– Mikään ei ole vaikeata, mutta uutta on paljon. On vain ruvettava tekemään. Usein tuntuu, että toiset tietää kaiken ja itse en tiedä mitään, mutta pysyypähän töissä tarkempana, hän miettii. Lehmien 10 730 kilon keskituotos kertoo hyvästä ammattitaidosta ruokinnassa. Maidontuotantoa kehitetään kokonaisuutena, ja eri osa-alueille asetetaan selvät tavoitteet.

Ensimmäisen vuoden haasteena oli tarkentaa lehmien kesäruokintaa, sillä maidon alhainen rasvapitoisuus kertoi pötsien olevan laidunkaudella vähän happamalla. Karja alettiin pitää navetassa säilörehua syömässä kolme tuntia aamuin illoin, ja väkirehu jaettiin lehmäkohtaisesti.

Heinosten rehuprojektiin kuuluu myös säilörehun laadun hiominen. Kesän 2008 sato onnistuikin heidän mielestään hyvin.

– Rehun on oltava hyvää, jotta karkearehun osuutta ruokinnassa voi lisätä ja siten parantaa lehmien kestävyyttä, Tiina perustelee. Keskipoikimakerta saatiinkin jo nousemaan 2,04:stä 2,64:ään.

Riittävästi peltoalaa

Tammilahden tilalla peltoala ei rajoita tuotantoa. Naapurit ovat tarjonneet maitaan vuokralle, ja nykyisen viljelyalan puolesta eläinmäärän voisi kolminkertaistaa. Tiina ja Jyrki sanovat silti tiukasti, että sataa lehmää ei heille tule.

– Me ei olla työnarkomaaneja, vaan halutaan, että aikaa on muullekin elämälle. Itse tehdään peltotyöt, joten kokonaistyöaika venyy kesällä.

Urakkamiestä Heinoset käyttävät rikkakasviruiskutuksissa ja säilörehun paalauksessa. Suorakylvöstä saadut ensikokemukset olivat hyvät, ja todennäköisesti osa pelloista kylvätetään urakoitsijalla jatkossakin.

Ylimääräistä aikaa ei ole viime aikoina jäänyt siksikään, että Jyrki on remontoinut vuonna 1951 rakennettua päärakennusta. Vasta sen jälkeen tulee navettainvestoinnin suunnittelun vuoro.

MTK:n Keski-Suomen liiton Tanskan matkalla Tiina katseli navetoita jo vähän omakohtaisestikin kiinnostuneena.

– Tehokkaita ja yksinkertaisia ovat, ei mitään turhia krumeluureja. Uudet tuotantorakennukset olivat samalla mallilla tehtyjä, teräskaarirakenteisia. Suomessa talvi tuo omat ehtonsa rakentamiseen, hän pohtii.

Tukena hyvä verkosto

Luhangassa on enää 16 maitotilaa, joista Tiinan ja Jyrkin arvion mukaan kolmannes on jatkavia. Jyrki toivoo yhteistyön vahvistuvan seudun karjatilojen kesken. Jo nyt tilat käyvät keskenään viljakauppaa, korjaavat yhdessä rehua ja vaihtavat tietoja muun muassa saamistaan tarjouksista.

– Konehankinnoissa olisi järkevä tehdä porukoita. Meillä on pian uusittava kylvökone, eikä 50 hehtaarin vilja-alalle kannata mitään kallista ottaa. Mieluummin ostaisin kunnollisen, jolla hoitaisi isoja aloja, Jyrki miettii.

Tuottajakollegoiden lisäksi aloittavalla viljelijäparilla on hyvä yhteistyökumppanien verkosto. Lomitustoimen hoitaa kuntayhteenliittymä, jonka palveluun Heinoset ovat tyytyväisiä. Teuraat menevät Saarioisille Jyväskylään, Faban jalostusneuvoja tekee jalostussuunnitelmat, ruokintasuunnitelmissa Tiina hakee sparraustukea entisiltä työkavereilta Pro-Agriassa ja kaupan rehuedustajilta.

– Nykyisin rehutoimituksia kilpailutetaan aktiivisemmin kuin edellisen polven aikana. Kauppiaat ovat olleet innokkaasti yhteyksissä.

Tuottajain Maito on tietysti maitotilan kumppaneista tärkein. Meijerin suunnasta Tiina ja Jyrki kokevat saavansa hyvää tukea, ajankohtaista neuvontaa ja myös etuja.

– Mehän ne edut tietysti maksetaan, mutta tuki on tärkeää. Rakentajille tarjottavat kurssit näyttävät kiinnostavilta. Vielä ei ole tullut lähdettyä, kun itsellä ei ole rakentamismeininki ihan päällä.