Rehutohtorin vastaanotto

MMT Juha Nousiainen vastaa Rehutohtorin vastaanotolla lypsykarjan ruokintaa koskeviin kysymyksiin.
Lähetä kysymyksesi Maito ja Me -lehden toimitukseen os. Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio.
Toimituksen sähköpostiosoite: maitojame@valio.fi ja puh. 010 381 2045.

Miksi rehu ei maistu?

Meillä on syötössä säilörehu, joka korjattiin märkänä. Säilöntäaineena käytettiin myyjän suosittelemaa maitohappobakteerivalmistetta. Valmisteen kerrottiin tehdyn juuri meidän olosuhteisiin sopivaksi.
Artturin mukaan rehussa pH on kohdallaan, jopa alle 3,7. Maito- ja muurahaishapon määrä on 85 g/kg ka, ammoniakkityppi on 9 % ja haihtuvat rasvahapot 45 g/kg ka.
Rehun ruokinta-arvot ovat hyvät sulavuuden osalta ja kuitua lienee riittävästi, kun sontaa jää ritilän pintaan. Osa tosin lentää ikkunaseinään.
Miksi rehu ei ole maittavaa, vaikuttaako siihen sokerien puute, vai mikä? Lisäksi meitä ihmetyttää syönti-indeksin alhaisuus, kun se rehu kuitenkin korjattiin juhannuksena.
Karjanhoitaja Savosta

Nurmisäilörehun säilöntä maitohappobakteereilla onnistuu vain silloin, kun säilöttävässä materiaalissa on riittävä sokeripitoisuus. Käytännön nyrkkisääntönä on vähintään 2,5 prosenttia sokeria tuorepainossa. Jos rehun kuiva-ainepitoisuus esikuivauksenkin jälkeen jää tasolle 20 prosenttia vaaditaan, että niittohetkellä ruohossa tulisi olla 12–13 prosenttia sokeria kuiva-aineessa. Sateisella ja pilvisellä säällä näin korkea sokeripitoisuus on hyvin epätodennäköinen.

Keskimäärin ruohon sokeripitoisuus niitettäessä vaihtelee välillä 8–12 prosenttia kuiva-aineessa, mutta saattaa edullisissa olosuhteissa olla hieman korkeampi. Sekin on huomioitava, että kasvihengitys kuluttaa sokerivaroja esikuivauksen aikana. Esikuivauksen aikana sokeripitoisuus laskee ehkäpä noin 2 prosenttiyksikköä kuiva-aineessa.

Kysyjän tapauksessa on ilmeistä, että kaikki ruohon sokeri on käynyt maito- ja haihtuviksi rasvahapoiksi, joiden pitoisuudet ovat rehuanalyysin mukaan aika korkeita. Ruohon sokerimäärä on kuitenkin ollut liian niukka, koska rehun valkuaisen laatu on oleellisesti heikentynyt, ja se näkyy korkeana ammoniakkilukuna.

Mainospuheista huolimatta märkien rehujen maitohappobakteerisäilöntä epävakaisissa sääoloissa epäonnistuukin lähes poikkeuksetta. Huolellinen happosäilöntä AIV-liuoksilla vähentää säilöntäriskiä näissä olosuhteissa.

Epäonnistunut säilöntä ei juuri laske rehun sulavuutta, mutta se näkyy eritoten huonompana rehun syöntipotentiaalina. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että lisääntynyt käyminen laskee rehun valkuaisarvoa, jolloin rehun valkuais–energia-suhde on epäedullisempi maidontuotantoa ajatellen.

Käymistuotteilla voi olla myös suoraa maittavuutta alentavaa vaikutusta. Kysyjän tapauksessa rehun syönti-indeksi jää noin 93 tasolle, jos D-arvon oletetaan olevan 69. Vastaava hyvin säilynyt 1. sadon rehu saisi syönti-indeksin 103, jolloin sen syönti lypsylehmällä keskimäärin olisi noin 1 kiloa kuiva-ainetta päivässä korkeampi.

Tätä eroa voi olla vaikea huomata käytännön ruokintatilanteessa, mutta saman tuotoksen saavuttaminen huonommalla rehulla vaatisi lähes kaksi kiloa enemmän väkirehua päivässä hyvään rehuun verrattuna. Lisääntynyt käyminen laskee myös maidon pitoisuuksia ja lisää vääjäämättä rehun säilöntätappioita, jolloin ruokintakustannuksen nousu voi olla hyvin merkittävä.