Rehutohtorin vastaanotto

MMT Juha Nousiainen vastaa Rehutohtorin vastaanotolla lypsykarjan ruokintaa koskeviin kysymyksiin.
Lähetä kysymyksesi Maito ja Me -lehden toimitukseen os. Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio.
Toimituksen sähköpostiosoite: maitojame@valio.fi ja puh. 010 381 2045.

Miten lisään säilörehun syöttöä hallitusti?

Kun vilja on ollut edullista, sitä on annettu melko reippaasti, pääasiassa ohraa (+ puolitiiviste ja kivennäiset) ruokinnassa. Kiskoruokkija jakaa 6 kertaa vrk. Keskituotos on 9 200 kg. Nyt ostorehujen hinnat ovat nousseet ja säilörehua tuli melko hyvin. Olemme vähentäneet väkirehua (toistaiseksi aika varovasti) ja lisänneet säilörehua. Miten tämän muutoksen voi tehdä niin, ettei tuotos ja pitoisuudet laske? Ja että kannattavuus paranee tai säilyy vähintään entisellään. Säilörehut on analysoitu. Ensimmäisen siilon D-arvo on 72 ja ka % 21,7. Toisessa sadossa D-arvo on 66 ja ka % 32,6.
Emäntä Pohjanmaalta

Esitetty kysymys on erittäin ajankohtainen ja aiheellinen, koska viljan hintataso on noussut kuluneen vuoden ajanjaksolla jopa 60-70 % ja valkuaisenkin hinta 30-40 %. Vapaalla säilörehuruokinnalla taloudellinen ruokinnan optimointi tehdään käytännössä väkirehumäärää säätämällä, kuten kysyjä on jo oivaltanutkin. Kun kiintiöt eivät rajoita tuotantoa, on väkirehumäärä asetettava siten, että maitotuoton ja rehukustannusten erotus on mahdollisimman suuri. Lähtötietoina tarvitaan säilörehun laatu (D-arvo, käymislaatu ja syöntipotentiaali) ja väkirehun koostumus sekä tietysti käytettyjen rehujen hinnat ja maidon hinta. Lisäksi on hallittava maitotuotoksen muutos, kun väkirehumäärää lisätään tai vähennetään. Kysyjä ei ilmoittanut käyttämiensä rehujen hintoja, mutta oletetaan että viljan hinta on 170 ja puolitiivisteen 290 euroa/tonni ja maidon hinta 45 snt/litra (sis. tuet). Tämän jälkeen päätettäväksi jää, mitä hintaa käytetään säilörehun hintana. Jos säilörehun hinta on 15 snt/ry (D-arvo 72), saadaan paras tulos, kun väkirehuprosentti on noin 40 ja viljaa ja puolitiivistettä annetaan suhteessa 2:1. Mikäli säilörehulle käytetään laskelmassa nollahintaa, alenee optimaalinen väkirehuprosentti jopa 30 tienoille ja väkirehuna kannattaisi käyttää lähes pelkästään puolitiivistettä. Tämä perustuu siis siihen, että säilörehu on todella hyvää, jolloin lehmät voivat syödä sitä jopa 15 kg ka ja tuotos alenisi ehkäpä vain 0,5- 1,0 kg/pv. Säilörehun käyttömäärä olisi tässä maksimaalinen ja lehmät saisivat siitä runsaasti energiaa ja lisävalkuainen tulisi puolitiivisteestä. Mikäli maidon hinta nousisi, kannattaisi väkirehumäärää lisätä, mutta nimenomaan puolitiivisteen muodossa näillä rehuhinnoilla.

Huonommalla toisen sadon säilörehulla (D-arvo 66) joudutaan käyttämään selvästi enemmän väkirehua, mikäli halutaan säilyttää em. tuotostaso. Samalla tietysti taloudellinen tulos huononee. Optimaalinen väkirehuprosentti on noin 50 riippumatta käytetystä säilörehun hinnasta. Viljan ja puolitiivisteen paras suhde olisi 1:1, ja maidon hinnan noustessa puolitiivisteen määrää kannattaisi hivenen lisätä.

On huomattava, että em. optimointi on erittäin herkkä viljan ja puolitiivisteen hinnoille ja rehuarvoille. Jos tilalla on omaa viljaa ja sen hinta on em. esimerkkiä alhaisempi tai puolitiiviste on kalliimpaa, kannattaa viljaa syöttää enemmän suhteessa puolitiivisteeseen.

Joka tapauksessa tämäkin esimerkki osoittaa, että väkirehujen hinnan nousu on laskenut optimaalista väkirehun käyttömäärä erityisesti silloin, kun säilörehu on hyvälaatuista. Ruokinnan muutokset kannattaa tehdä aina suunnitellusti yhteistyössä oman ruokintaneuvojan kanssa ja ruokintasuunnitelman pitää pohjautua analysoituun säilörehun laatuun. Ja sen jälkeen kun ruokintamuutos on toteutettu, on seurattava tuotettua maidon määrää. Kun säilörehu on hyvää, ei väkirehumäärän pudottaminen juurikaan muuta tuotosta.