Eläinlääkärin palsta

Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia?
Kysymyksiin vastaa tällä palstalla eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
   Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
   Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.

Kannattaako tuubien laitto kaikille?

Onko järkeä laittaa jokaiselle lehmälle umpeenlaitettaessa tuubit? Näyte lähetetään aina ennen umpeenlaittoa ja bakteerin mukaan valitaan tuubit. Jos lehmällä on tulehdus umpeenlaitettaessa, niin yleensä lääkitään piikityksellä ja sen jälkeen vielä kunnon tuubit. Jos näytteestä ei löydy bakteeria,
niin laitetaan lääkkeettömät tuubit jotka muodostavat tulpan vedinkanavaan, onko tämä turhaa? Tuttavani vannoo vedinkaston nimeen, itse olen aavistuksen vastaan syystä, että bakteerit kuitenkin jäävät muualle utareen iholle. Voisiko siis sanoa että vedinkasto on turha? Karjassamme on KNS ongelmaa.
Karjakko

Mielestäni kuvailemanne hoitokäytäntö on hyvä enkä menisi sitä muuttamaan. Tulehtuneiden lehmien piikityshoidon voisi periaatteessa korvata pelkällä tuubihoidolla, mikäli bakteerilöydöksenä ei ole S. aureus. Toisaalta lypsykauden lopussa annettu hoito ei aiheuta merkittäviä maitotappioita ja ”varman päälle” hoitaminen ei haittaa.

Umpeenpanolääkityksen tavoitteena on hoitaa umpeenpanon hetkellä oleva tulehdus ja estää uuden tulehduksen puhkeaminen ummessaoloaikana. Suomessa ja muualla Pohjoismaissa ei ole tapana laittaa antibioottia terveen lehmän utareeseen, mikäli tilalla ei ole erityisen pahaa, tartunnallisen bakteerin (esimerkiksi S.aureus, ja Str. dysgalactie) aiheuttamaa utaretulehdusongelmaa. Antibiootittomia tuubeja suositellaan ainoastaan terveille lehmille, kuten niitä olette käyttäneetkin. Antibiootittomat tuubit auttavat etenkin, jos karjassa on runsaasti ympäristöperäisten bakteereiden aiheuttamia tulehduksia (esimerkiksi E.coli ja Str. uberis).

Pohjoismaisen hoitokäytännön avulla voidaan välttää turhaa antibiootin käyttöä. Valikoivaa hoitoa ei ole missään tutkimuksessa osoitettu ainakaan huonommaksi menetelmäksi kuin kaikkien lehmien rutiininomainen antibioottilääkitys.

Vedinkastosta on apua tartunnallisen utaretulehduksen torjunnassa. Teho perustuu siihen, että lypsyn jälkeen avoinna oleva vedinkanava ja sen ympäristö saadaan desinfioiduksi. Näin välittömästi utareeseen pyrkivien bakteereiden määrä saadaan mahdollisimman pieneksi. Vedinkasto myös lääkitsee pieniä ihovaurioita vetimen iholla ja näin estää tulehdusbakteereiden lisääntymistä vauriokohdissa. Toisaalta vedinkasto tappaa ihon normaalibakteereita, jotka suojaavat utaretta tulehdukselta. Tästä syystä vedinkastoa ei välttämättä suositella ympäristöperäisten bakteereiden aiheuttaman tulehduksenennaltaehkäisyyn. KNS voi ilmeisesti olla joko ympäristöperäinen tai tartunnallinen taudinaiheuttaja. Vedinkaston käytöstä KNS-ongelmatilalla on ristiriitaista tutkimustietoa; joskus auttaa, joskus ei.