Työstä irtautuminen ei onnistu kotinurkilla.
Pekka ja Irma Mäki tapaavat käydä loma-
reissulla joka vuosi. Turvallisin mielin jätämme karjan luottolomittajalle, he sanovat.
Kuvat Jyrki Tervo


Automaattisesti toimiva liemiruokkija jakaa väkirehun. Irma Mäki ja Reetta Teemu kävivät yhdessä liemiruokkijan käyttökoulutuksen Pellonpajalla.


Maitohuoneen ikkunalla tuikkivat kynttilät.
Reetta Teemu lomittaa usein joulun välipäivät Irma ja Pekka Mäellä.


Yksikään lenkki ei saa pettää, kun maito pysyy vuodesta toiseen E-luokassa. Irma Mäki ja
Reetta Teemu iloitsevat yhdessä kymmenen vuoden laatupalkinnosta. Neljännes laatuvuosista menee suoraan lomittajan
piikkiin.


Alkujaan 1800-luvun lopulla valmistunut
navetta on remontoitu, laajennettu ja
koneistettu. Pienkuormaajalla säilörehun
jako käy vauhdikkaasti.


Pekka ja Irma Mäen Valio laatutila sijaitsee Ilmajoen Koskenkorvalla.

Aino Murtomaa-Niskala   

Lomittaja on laadun tekijä

Osuuskunta Maitojaloste palkitsi viime keväänä Irma ja Pekka Mäen Ilmajoelta maidon laadun kymmenvuotispalkinnolla. Tilan väen kanssa palkintoa vastaanottamassa oli pitkäaikainen lomittaja Reetta Teemu. -Hieno arvostuksen osoitus lomittajan työlle, totesi Maitojalosteen kenttäpäällikkö Olavi Koskimäki kertoessaan tapauksesta Maito ja Me -lehdelle.

Lomittaja on äärimmäisen tärkeä sekä maidon laadun että karjan ja isäntäväen hyvinvoinnin kannalta, Pekka Mäki sanoo. Mäen tila kuuluu renkaaseen, jota Reetta Teemu on lomittanut kymmenen vuotta.

-Hyvää lomittajaa ei voi liikaa arvostaa, Mäet sanovat. Lomittajalle kertyy navettapäiviä meillä lähes kolmen kuukauden edestä vuoden mittaan. Reilu pari vuotta kymmenen vuoden laadusta menee suoraan Reetan piikkiin. Lakisääteisten lomapäivien lisäksi Mäet käyttävät myös maksulliset lomat. Vähennyskelpoisena kuluna ne ovat edullista apua tilalle. -Vahinko, ettei lomitusresursseja riitä kaikkialla lisäpäiviin, he sanovat. -Hengähdystaukoja maidontuottajalla on vähän ja ne ovat sitäkin arvokkaampia.

Vapaapäivää viettävä Reetta Teemu näyttää ulkopuolisen silmin olevan Mäen tuvassa kuin kotonaan. Yhteinen historia on pitkä. -Kovasti jännitti tulla ensimmäistä kertaa Mäen navettaan, kun emäntä on agrologi ja karjanhoidon opettaja maatalousoppilaitoksessa, Reetta Teemu sanoo.

Irma Mäki muistaa, että Reetta kehotti ensi töikseen hankkimaan varrellisen harjan, kun emäntä viimeisillään raskaana kuurasi kontallaan maitohuoneen lattiaa.

Keskinäinen arvostus

Mistä onnistunut lomitus muodostuu? Jos Mäkien ja Teemun keskustelusta vetää johtopäätöksiä, perusasioita ovat luottamus ja keskinäinen arvostus. Ne ansaitaan omalla toiminnalla puolin ja toisin.

Meidän tapauksessamme lähtökohdat ovat sillä lailla hyvät, että olemme molemmat työskennelleet lomittajina ja tiedämme, miltä tuntuu mennä vieraaseen navettaan, Irma Mäki sanoo. Vastaavasti Reetta on karjatilaa emännöidessään käyttänyt itse lomituspalveluja.

Reetta Teemu sanoo yrittävänsä toimia samoin kuin itsekin toivoisi lomittajan tekevän omassa navetassaan.

Irma Mäki puolestaan muistuttaa, ettei kannata hermostua, jos lantakola ei lomittajan jäljiltä ole juuri siinä nurkassa, jonne isäntä sen tapaa jättää. Pääasia on, että työtulee tehdyksi. Eikä siihenkään ole vain yhtä tapaa. -Monesti lomittajalta voi ottaa asioita jopa opiksi, hän huomauttaa.

Omassa ammatissaan

Reetta Teemulla on kokemusta muistakin ammateista. Nuorena ylioppilaana hän opiskeli sairaanhoitoalaa, työskenteli sittemmin

pankissa ja karjatilan emäntänä. Ennen lomittajaksi ryhtymistä hän työskenteli miehensä kanssa metalliyrityksessä pääasiassa hitsarina. Kaikki työt ovat olleet kiinnostavia.

Pekka ja Irma Mäen sekä Reetta Teemun teesit lomituksen sujumiseksi Molemminpuolinen arvostus Luotettavuus, työ tehdään sovitulla tavalla Selkeät kirjalliset ohjeet lomittajalle Poikkeamat, esim. antibioottihoidetut eläimet, merkitään selvästi Lehmätauluihin ruokintamäärät ym. lehmäkohtaiset ohjeet Ohjeistus vesijohdon sulkuventtiileistä, sähkökaapista, tärkeät puhelinnumerot Ei nipoteta pikkuasioista, tärkeintä että työ sujuu Hankalat asiat, mm. sattuneet vahingot pitää pystyä puhumaan

-Eläinten kanssa työskentely tuntuu omimmalta, hän sanoo. Työn ohessa hän on suorittanut karjanhoitajan ammattitutkinnon sekä opiskellut atk:n käytön. -Molemmista on ollut hyötyä, vaikka käytännössä karjanhoito on tuttua lapsuudenkodista saakka. Atk-taitoja tarvitsee lähes jokaisessa nykynavetassa. Mäen navetassa tietojärjestelmä ohjaa liemiruokkijaa.

Lomittajan kaksiosaista työpäivää hän ei koe rasitukseksi muutoin kuin, ettei säännöllisiin iltaharrastuksiin ole mahdollisuuksia. Kun aloitin työt lomittajana, oli hyvä olla kotona päivisin ottamassa lapsia vastaan koulusta, hän sanoo.

Hänen mielestään olisi kohtuullista muuttaa lomittajan työehtoja niin, että toisen työmatkoista voisi laskea työajaksi. Hänellä on kauimmaiselle tilalle matkaa 24 kilometriä. Työmatkoihin menee pari tuntia päivässä. Paljon pitempiäkin matkoja lomittajat joutuvat kulkemaan. Uudistus vähentäisi työn osa-aikaisuutta, joka on ongelmana alalla, hän sanoo.

Irrottimet välttämättömät

Irma ja Pekka Mäki ovat viljelleet isännän kotitilaa vuodesta 1988. -Mielessä kävi emolehmien pito, mutta päädyimme kuitenkin jatkamaan lypsykarjaa, Pekka Mäki kertoo. -Ei ole kaduttanut, hän sanoo.

Parsinavetta on vuodelta 1888 ja korjattu viimeksi 1990-luvulla. Lypsäviä on 35, nuorta karjaa saman verran. Navetassa parsipaikat ovat viimeistä sijaa myöten täynnä. Hiehoja on myyty, kun lehmävasikoita on tullut paljon. -Ei ole järkeä laittaa hyvää, lypsävää lehmää pois. Hiehoista on paljon työtä, maitoa tulee vähän ja tuleva tuotostaso on arvailujen varassa, Pekka Mäki summaa.

Irrottimet ja sähkötykyttimet takaavat samanlaisen lypsyn, olipa lypsämässä kuka tahansa. –Maidon laatu on monen tekijän tulosta, mutta ainakin meillä ovat solut pysyneet alhaalla irrottimien hankinnan jälkeen.

Väkirehun karja saa liemiruokkijasta. Automaattisesti toimiva laitteisto sekoittaa 40 asteisen veden, tiivistetyn tärkkelysrankin, kaura-ohrajauhon, puolitiivisteen ja kivennäiset ja jakaa seoksen 4 kertaa vuorokaudessa.

-Lehmille velli maistuu, lypsättää ja on lomittajalle vaivaton, todistaa Reetta Teemu. Valvontaan kuuluu myllyn käynnistys ja tarkistus, että siiloissa on tavaraa ja ruokkija toimii. Liemiruokkijan tullessa taloon 1997 Reetta Teemu kävi emännän kanssa Pellonpajalla käyttökoulutuksessa.

-Viljelijöiden kannattaisi ottaa lomittaja mukaan laitekoulutukseen, Pekka Mäki sanoo. -Asiat tulisivat kertaheitolla selviksi. Lypsyrobottitiloilla käytäntö on ehkä yleistynyt.

Maitotilalla harvinainen liemiruokinta perustuu samalla kylällä toimivan viinatehtaan rankkiin. Rahtikustannus jää pieneksi, kun tehtaan piippu melkein näkyy tuvan ikkunasta. Lisäksi vanhaan, sokkeloiseen navettaan liemiruokkija oli kiskoruokkijaa helpompi asentaa.

Toimiva yhteistyöverkosto

Mäet tapaavat joka vuosi matkustaa lomalle. Marrakuun lopussa he lomailivat Kanarialla. Täysin turvallisin mielin jätimme karjan Reetan hoitoon, Pekka Mäki sanoo. Pitempien poissaolojen ajaksi hankitaan apua rehun irrotukseen, jotta lomittajan työtunnit pysyvät kohtuudessa.

Käytäntönä on, että lomittaja voi soittaa isännälle vaikka aamuyöllä, jos ongelmia ilmenee.

Lomamatkoista informoidaan etukäteen myös tuttuja sähkö- ja putkimiehiä, jotka pystyvät auttamaan tarvittaessa. Lisäksi keskinäinen yhteistyö ja avunanto pelaa muutaman viljelijäkollegan kanssa.

Lähellä asuvat mumma ja paappa huolehtivat lapsista ja käyvät mm. iltatarkastuksella.

Rehunkorjuussa Mäet ovat mukana kahdessakin rehuporukassa. Yhteistyö on konekustannus- ja työvoimakysymys. Työtä se ei vähennä, mutta tekeminen on yhdessä mukavampaa, Pekka Mäki sanoo.

Mäellä on niittomurskain, karhotin ja käärijä. Pääosa sadosta korjataan siiloihin. Kaukaisimmat ja pienimmät lohkot paalataan. Laakasiilojen täyttö ja tiivistys ostetaan naapuruston sikatilalta.

Paalirehu syötetään alta pois syksyn lämpimillä. Lämpenemisen välttämiseksi siilot avataan vasta sään kylmennyttyä.

Lapset ovat tilan töissä mukana. Johanna on aivan mahtava eläinten kanssa ja harrastaa Junior Handler –kilpailuja, Reetta Teemu kertoo. Pojat kärräävät rehua, ruokkivat vasikoita ja tekevät konehommia.

Maidolla jatketaan

Maitoauto käy Mäellä aamulla puoli kolmen aikaan. Pekka Mäellä on yökeräilystä pelkkää hyvää sanottavaa. Aamulla on mukava mennä navettaan, kun kuljettaja on käynnistänyt pesurin ja tankki on valmiina.

Mäet kiittävät myös Osuuskunta Maitojalosteen palveluja. Tuotantoneuvojat jaksavat kannustaa ja selvittää asioita. Samaa hyvää palvelua he odottavat uudelta Osuuskunta Maitosuomelta.

Valma on käytössä lähes päivittäin. Analyysitulokset tulevat sinne nopeasti. Valion Seinäjoen laboratorion läheisyys mahdollistaa vaikka näytteen viemisen itse.

Maitohuoneen ikkunalla tuikkii kynttelikkö. -Jouluna koristelemme navettaan kuusen ja kiedomme köynnöstä maitoputken ympärille. Tulee itsellekin joulumieli, Irma Mäki kertoo.

Tulevaisuuteen Mäet ovat varautuneet hankkimalla lisää peltoa ja pitämällä koneistusta ajan tasalla. Uusi navettakin voidaan rakentaa, jos joku lapsista haluaa jatkaa maidontuotantoa, he sanovat.