Eläinlääkärin palsta

Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia?
Kysymyksiin vastaa tällä palstalla eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
   Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
   Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.

Miksi eläin näyttää valekiimaa?

Miksi lehmän päässä ei ”naksahda ” että tässä ollaan jo kantavia, eikä enää tarvitse hyppiä ja heilua?
Kiiman kummalliset kiekura

Kokeneet karjanhoitajat ovat opettaneet minulle, että lehmä näyttää kiimaa 3 - 4 kuukautta tiinehtymisen jälkeen, koska vasikka muuttuu silloin ”elon puolelle”. Kirjatietojen mukaan 5–10 prosenttia tiineistä lehmistä näyttää kiimaa. Useimmiten tämä kiima näkyy 3–4 kuukauden tiineydessä. Oireet saattavat olla yhtä voimakkaat kuin normaalikiimassa, jotkut lehmät jopa antavat sonnin astua. ”Valekiima” on lyhyt, se kestää ainoastaan 5 - 6 tuntia. Tiineyden aikaisten kiimojen havaitseminen onkin merkki hyvästä kiimantarkkailusta, huonolla tarkkailulla lyhyet kiimat jäisivät huomaamatta. Valekiima on ilmeisesti jonkun verran yleisempi lihavilla lehmillä kuin normaalikuntoisilla.

Tiineyden aikaisen kiiman hormonaalista syytä ei ole löydetty. Lehmän munasarjoissa kasvaa ja kutistuu follikkeleita 7–10 vuorokauden välein lähes koko tiineyden ajan. Nämä follikkelit erittävät estrogeenia, joka aiheuttaa kiiman näkyvät oireet. Normaalitapauksessa tiineen lehmän korkea progesteronitaso estää kiimaoireet aivan samoin kuin tapahtuu kiimojen välisessä keltarauhasvaiheessa. Joillakin lehmillä follikkeleiden erittämän estrogeenin vaikutus näkyy kiimana, vaikka progesteroni on korkealla. Tiineyden puolivälissä keltarauhasen vastuu progesteronin tuotannosta siirtyy vähitellen istukalle. Voisikohan kiiman näkyminen olla jotenkin yhteydessä tähän muutoksen.

Valekiima ei ole haitallinen ilmiö, ellei lehmää siemennetä. Siementäminen todennäköisesti aiheuttaa luomisen ja hankalan kohtutulehduksen.

Lehmä voi maata myös laiskuuttaan

Halusin kertoa viime lehdessä (5/2006) olleelle nimim. ”kalkkia makaavalle” asian, jota eläinlääkärin palstalla ei kerrottu. Halvaushoidon lisäksi meillä melkein aina käytetään lonkkiin tulevia rautoja, joista eläintä nostetaan ”väkisin” ylös. Tilallamme on pienkuormaaja Avant Cat, jolla vanhassakin navetassamme juuri ja juuri on sen verran nostoon korkeusvaraa, että olemme pelastaneet monta eläintä näin. Ulkona saman voi tehdä traktorilla.

Myös viime kesänä merkillinen ”potilas”, joka oli ummessa, ei vain päässyt ylös ja luulimme jonkin sortin halvauksen olevan kyseessä, mutta eläinlääkäri ei antanut muuta hoitoa kuin tämän nostoraudalla nostamisen.
Näitä nosto-operaatioita on jatkettu pisimmillään 4 päivän ajan (useita kertoja päivässä) ja jos muuta vaivaa ei ole, ovat kaikki nousseet itsestään sen jälkeen. Joku odottaa, koska taas tullaan nostamaan ja joku ponnahtelee ylös itsestään, kun rautoja aletaan kiristämään. Että laiskuus tai paremminkin uskonpuute on myöhemmin monella kyseessä.
Keskipoikimakerta 3,3

Kiitos erinomaisesta kommentista. Jo nimimerkkinne viittaa siihen, että nostoapu on todella tehonnut. Kyse voi todella olla nimenomaan itseluottamuksen puutteesta tai laiskuudesta. Jostakin syystä lehmä näyttää luovuttavan ilman mitään erityisempää vauriota tai muta syytä. Voisikohan tällainen reaktio olla jotenkin geeneissä. Sairaan eläimen jääminen vapaaehtoisesti petojen syötäväksi on saattanut olla laumalle eduksi silloin, kun lehmä on elänyt luonnossa.

Jos minulla olisi lypsykarja, hankkisin telineen tai jonkin muun nostosysteemin tilalle, jotta nostoon tulisi ryhdytyksi ajoissa. Jos lehmä on päästään virkeä ja ruokahalu on palautunut, nostoa kannatta kokeilla jo halvausta seuraavana päivänä. Useamman päivän maanneella lehmällä paikat ovat jo niin puutuneet että ennuste on huono nostoavusta huolimatta. Omassa nostolaitteessa on myös se etu, että vältytään lainalaitteen mukana mahdollisesti tulevilta tartunnoilta.