Numero 6 / 2005


Maatalouslomittajakilpailun voittajan, 
Tuure Niemisen mukaan kilpailussa oppii 
aina jotakin uutta.
Kuvat Johanna Sorila



Maatalouslomittajakilpailun finalistit ovat ammattikuntansa huippuja. Tuomaristo 
luonnehti kilpailua kovatasoiseksi. Voittajakolmikko eturivissä, vasemmalta 
Simo Kinnunen, Tuure Nieminen ja 
Johanna Niskanen.


Tuure Nieminen voitti
lomittajakilpailun

Tuure Nieminen Juukasta voitti selvällä piste-erolla maatalouslomittajien valtakunnallisen mestaruuskilpailun. Toiseksi sijoittui Johanna Niskanen Lapinlahdelta ja kolmanneksi Simo Kinnunen Kinnulasta.

Maatalouslomittajat kilpailivat Vuoden 2005 lomittajan tittelistä kaksipäiväisessä kilpailussa Farmari maatalousnäyttelyssä ja Ahlmanin ammattiopistolla Tampereella.

Kuudellatoista kilpailurastilla testattiin ammattitaitoja lypsystä rehujen arviointiin, koneiden käsittelystä ensiaputaitoihin. 

Vuoden lomittajakilpailun järjestävät Valio Oy, Maatalouslomittajat ry, MELA, MTT Vakola, Maitokoneet-yksikkö ja ProAgria. 

Vankkaa ammattitaitoa

Reilut parikymmentä vuotta maatalouslomittajana toimineen Tuure Niemisen vahvuudet olivat tasaisuus kaikissa lomittajan ammattitaitoa mittaavissa tehtävissä sekä vahva suoritus teoriakysymyksissä, koneiden käsittelyssä ja lypsyssä. 

Nieminen sanoo kilpailun olleen sopivan vaikea. -Sadan kysymyksen teoriaosuus ei antanut mitään anteeksi, traktoritehtävässä piti tarkkaan miettiä työjärjestys ja lypsy on aina haastavaa, koska siinä tarvitaan myös toisen osapuolen eli lehmän suostuminen yhteistyöhön.

Nieminen on kokeillut taitojaan aiemmin alkukilpailussa, mutta oli ensimmäistä kertaa valtakunnallisessa loppukilpailussa. Hän kannustaa lomittajia ottamaan osaa kilpailuun. -Aina siinä


Tekstit 6/05

Maito ja Me

Edelliset numerot

Toimitus

Maatalouslomittajia on 5 700. Työtunteina lomitusta tehdään vuosittain yli 10 miljoonaa tuntia. Lomituspalveluja käyttää yli 37 000 maatalousyrittäjää.
 oppii samalla jotakin uutta, hän sanoo. 

Mukavaa työtä 

Tuure Nieminen toimii lomittajana Valtimon paikallisyksikössä Pohjois-Karjalassa. Hän sanoo viihtyvänsä ammatissaan erinomaisesti. -Pidän luonnosta, liikunnasta ja maalla asumisesta.

Maatalouden perustaitojen lisäksi lomittaja tarvitsee hyvää karjatuntemusta ja valmiutta itsenäisiin päätöksiin. Työ on asiakaspalvelua ja siinä on eduksi, jos tulee hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Nieminen tähdentää, että lähtökohtana on aina tilan tavat ja käytännöt. -Vaikka itse tietäisikin, miten navetassa toimitaan, on selvitettävä, miten isäntäväki haluaa asiat tehtäviksi.
Lomittajien palkkaus laahaa työn vaativuuteen nähden jäljessä, vaikka pientä korjausta onkin tullut, Nieminen sanoo. Sen sijaan työaikoja hän ei suostu pitämään hankalina. - Se on järjestelykysymys. Päivätauolla ehtii hoitelemaan asioita tai vaikka käymään kalalla, perhokalastuksen intohimoinen harrastaja sanoo.

Parhaita hetkiä ovat lehmien haku laitumelta kesäaamuna, kun usva nousee järvestä. Paljoa hienompaa ei voisi työltään toivoa, Tuure Nieminen sanoo.

 

 alkuun Tekstit 6/05 | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus