|
Kalevi Heinonen Eläinlääkärin palstaOnko lypsykarjasi terveydessä ongelmia?
Nimimerkki "Monessa mukana ollut emäntä" on kesän aikana kirjannut useita mielenkiintoisia kysymyksiä. Kiitokset emännälle, näistä on hyvä aloittaa palstan syyskausi.
Aluksi olisi hyvä varmistaa vaikka tuttiämpärillä, että vasikka osaa edelleen imeä. Pitkään ämpäristä juotettu vasikka ei välttämättä osaa. Jos imeminen onnistuu, voi laittaa heti vapaalle juotolle tai automaattiin.
Juoman hapattamisella on kolme tavoitetta. Hapan juoma säilyy hyvin. Hapatuksen ansiosta ripuliriski pienenee, koska juoksutusmahan happamuus ei katoa, vaikka vasikka saisi isommankin määrän. Hapotuksen kolmas tavoite on rajoittaa kerralla imetyn juoman määrää. Hapan ei ole yhtä maistuvaa kuin happamaton ja vasikka ei juo itseään kipeäksi. Hapottamisen tarve riippuu siis enemmän juottotavasta kuin käytetystä juomasta. Vapaajuotossa tulee helposti ylenjuontia ilman happoa. Juoma-annosta säätävällä automaatilla tätä vaaraa ei ole.
Hapattamisen tavoitteena on saavuttaa pH 4,0 - 4,5. Käytettäessä AIV 2-liuosta laimennetaan happoa ensin 1 litra 9 litraan vettä. Näin saatua laimennettua happoa lisätään 3 litraa 100 litraan juomarehua.
Nyrkkisääntönä on että vapaassa juotossa tarvitaan kolme tuttia kymmentä vasikkaa kohden ja automaatissa yksi yksikkö 15 vasikkaa kohti.
Juomajauhetta tulisi käyttää alusta asti käyttöohjeen mukaisena seoksena. Sekä laimentaminen että väkevöittäminen saattavat olla haitaksi.
Suolikierteen tunnistaa siitä, että vasikka tulee äkkiä hyvin kivuliaaksi ja hoitamattomana kuolee muutamassa tunnissa. Maha ei silminnähden välttämättä turpoa lainkaan. Puhaltumista on kahta lajia, juoksutusmahan ja pötsin puhaltumista. Juoksutusmahan puhaltuminen on suolikierteen tavoin äkillinen sairaus. Vasikka turpoaa oikealta puolelta. Hoitamattomana tauti johtaa kuolemaan puolen vuorokauden kuluessa. Pötsin puhaltumisen tunnistaa siitä, että tila kehittyy vähitellen ja eläin turpoaa vasemmalta puolelta. Juottovasikalla tila on harvinainen. Vasikoiden ja nuorkarjan pötsin puhaltuminen ei useimmiten ole hengenvaarallista, mutta sen paraneminen saattaa kestää useita päiviä, jopa viikkoja. Suolikiertymä ja puhaltumiset ovat ruoansulatushäiriön oireita. Mikä tahansa äkillinen ruokinnan laadun tai määrän muutos saattaa altistaa näille häiriöille. Vihreä ruoho ei yksiselitteisesti ole haitaksi, jos eläin totutetaan siihen vähitellen. Korsirehun laadun muutokset ovat ehkä vähimmillään, jos käytetään hyvää kuivaa heinää tai säilörehua korsirehuna. Kaikkiin näihin vaivoihin kannattaa kutsua eläinlääkäri. Ensiavuksi voi antaa ruokaöljyä. Annos on 1-2 millilitraa elopainokiloa kohti eli 0,5 - 1 dl 50 kg kohti. Eläinlääkäri antaa vasikalle kipulääkettä. Jos se ei auta, saattaa ainoa vaihtoehto olla pikainen leikkaus. Leikkauksen yrittämisessä ei menetetä mitään, koska vasikka kuolisi kuitenkin. Puhkoa ei enää ole saatavana, eikä sitä oikein saisi EUSuomessa käyttääkään. Puhkon sijasta voi käyttää ihmiselle tarkoitettua Cuplaton-nimistä valmistetta, jota saa apteekista. Nämä valmisteet on tarkoitettu estämään vaahdon muodostumista pötsissä. Vaahtoa muodostuu lehmille, kun ne laiduntavat aamukasteisella apilapitoisella laitumella. Vasikan turpoamisissa ei ole kysymys vaahdon muodostumisesta, joten Puhko ja Cuplaton eivät auta.
Kalkkia käytetään desinfiointiin. Desinfektioaine on syytä lakaista pois ruokintapöydältä ennen kuin eläimet pääsevät nuolemaan. Kalkki ärsyttää ja kuivattaa ihoa. Kalkki ei ehkä ole paras mahdollinen desinfektioiane ruokintapöydälle, koska happo (säilörehu ja hapanjuoma) heikentävät sen tehoa.
Kotitekoisen suola-sokeriliuoksen tärkein aineosa on glukoosi. Muita sokereita kuin glukoosia ei tulisi käyttää, koska ne eivät imeydy ruoansulatuskanavasta, vaan jäävät sinne bakteereiden ravinnoksi. Glukoosi on sen verran kallista, että useimmiten on edullisempaa ostaa kaupallista elektrolyyttivalmistetta. Useimmissa kaupallisissa ripulivalmisteissa on myös muita ripulin paranemista edistäviä aineosia kuin elektrolyyttejä. Vanha resepti omatekoiseen juomaan on: Vasikka menettää ripulissa nestettä ainakin 5 % elopainostaan, joten nestevajauksen korjaamiseen tulisi antaa juomaa 5 % elopainosta päivässä. Tämän lisäksi vasikalla tulee olla puhdasta vettä aina saatavilla.
Ohjeen mukaan käytettäessä kaupallisissa rehuissa ei ole liikaa valkuaista. Karvan lähtöön pitäisi löytää jokin muu syy. Jos karva lähtee turvasta, syynä voi olla liian kylmään veteen liuotettu juomarehu. Rehun rasva jää pinnalle ja ärsyttää vasikan herkkää ihoa. Tämä selitys pätee kuitenkin ainoastaan ämpärijuotossa. Yleisempi syy lienee jokin ruoansulatushäiriö, joka haittaa ravintoaineiden imeytymistä. Jos karva lähtee takajaloista, syynä saattaa olla löysä uloste, joka tahrii jalat ja hautoo karvan irti. Vaivat helpottavat, kun ruoansulatushäiriön syy löytyy.
Juoton voi lopettaa, kun vasikka syö yhden kilon viljaa päivässä. Kotoisen viljan lisäksi pitää antaa kaupallista kivennäistä. Viljan kivennäiset eivät riitä kasvavalle eläimelle.
Sekä liotus että keittäminen tuottavat käyttökelpoista limaa. Mainitsemanne suhde on oikea. Liman annos on noin 2 litraa sataa elopainokiloa kohti. Liman tehosta on ainoastaan kokemukseen perustuvaa tietoa, ei tieteellistä näyttöä. Osa kauraliman hyvästä tehosta saattaa perustua siihen, että vasikka saa kauralimassa ravintoa myös ripulilla ollessaan. Yllättävän usein vielä nykyäänkin pidetään ripulivasikoita paastolla. Usein käy niin että ripulista hengissä selvinnyt vasikka kuolee nälkiintymiseen ja sen aiheuttamaan heikkoon vastustuskykyyn. Ripulivasikalle tulee antaa juomarehua tai maitoa elektrolyyttijuomien lisäksi.
Yksittäiset veriviirut ulosteessa muuten terveellä vasikalla eivät todennäköisesti ole vaarallisia. Jos eläin näyttää sairaalta, kannattaa kysyä eläinlääkäriltä neuvoa.
Yskä puhkeaa, koska vasikoita tulee useilta eri tiloilta. Jokaisella tulijalla on omat bakteerinsa ja viruksensa, joita vastaan toiselta tilalta tulleilla vasikoilla ei ole vastustuskykyä. Kalkin käytön en usko altistavan yskälle. Hoidon suunnittelussa kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen. Lääkityksen tarve riippuu tilanteesta. Joskus joudutaan antamaan kaikille eläimille lääkitys, joskus riittää sairaimpien yksilöiden lääkitseminen. Antibioottien lisäksi käytetään hengitystietulehdusten hoidossa usein tulehduskipulääkkeitä.
|
| |
6/04 sisältö | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |