Kalevi Heinonen

Eläinlääkärin palsta

Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia? Kysymyksiin vastaa tällä palstalla eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
   Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
   Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.

Ensikoiden jalkavaivat
Meillä on viime talven aikana esiintynyt ensikoilla uutta vaivaa, jota kunnaneläinlääkärikään ei tunnu oikein tunnistavan. Ensi kertaa poikiville hiehoille tulee yksi tai kaksi kuukautta poikimisesta kipua jalkoihin niin, että nouseminen on vaikeaa ja seisovat selkä köyryssä. Myös kävely on jäykkää, kun yritin päästää eläimiä talvella jaloittelemaan. Hiehot laihtuvat voimakkaasti. Hiehoja poiki talven aikana 7. Niistä jouduttiin karsimaan 2, kun eivät enää päässeet auttamatta ylös ja olivat ihan kuihtuneita. Kaksi on edelleen elossa, mutta kävelevät huonosti ja vain makaavat laitumella. Toinen niistä syö myös väkirehua huonosti. Kumpikaan ei ole tullut kiimaan, vaikka poikivat tammikuulla ja helmikuulla. Muut hiehot näyttävät normaalilta.
   Eläinlääkäri ei oikein osannut sanoa, mikä eläimiä vaivaa. Nivelet eivät ole selvästi turvonneet tai kuumottavat. Joistakin nivelistä, erityisesti polvista voisi ajatella, että ne näyttivät suurilta, mutta on vähän vaikea arvioida, kun reisilihakset ovat tässä vaiheessa jo kuihtuneet ja luut törröttävät muutenkin. Sorkkahoitaja totesi sorkat terveeksi ja sanoi kyseessä olevan reumaattiset kivut.
   Mistä taudista on kyse? Voiko sairautta mitenkään ehkäistä ennakolta? Voiko eläimiä mitenkään hoitaa? Kannattaako kiimattomuuksia ryhtyä hoidattamaan eli voiko ajatella, että eläimiä kannattaisi vielä siementää?
Ensi talvi pelottaa

Taudin puhkeamisajankohta ja se, että kyseessä ovat ensikot viittaavat sorkkakuumeeseen. Sorkkakuume vaurioittaa sorkkien rakennetta ja jalat kipeytyvät pitkäksi aikaa, joskus lopullisesti. Sorkkahoitaja ei välttämättä havaitse akuutissa vaiheessa olevaa sorkkakuumetta sorkkahoidon yhteydessä.

Jatkuva jalkakipu huonontaa ruokahalua ja halukkuutta nousta syömään. Tästä syystä eläin laihtuu ja laihtuminen puolestaan aiheuttaa kiimojen poisjäämisen.

Sorkkakuumeelle voivat altistaa liian tärkkelysvaltainen ruokinta ja siitä johtuva pysyvästi hapan pötsi. Toinen altistava tekijä voi olla liian kova parsi ja jaloittelualusta. Valitettavan usein nämä molemmat altistavat tekijät astuvat samanaikaisesti vastapoikineen ensikon elämään.

Ennaltaehkäisyksi voisi kokeilla ruokinnan tarkistamista ennen poikimista ja sen jälkeen. Erityisesti tulisi välttää kovin nopeata väkirehuannoksen lisäämistä. Sorkkakuume on ilmeisesti harvinaisempi täysrehuruokinnalla kuin vilja-tiivisteruokinnalla. Biotiinilisästä saattaisi olla apua. Sitä tulisi antaa pitkä kuuri, ainakin 3 kuukautta ennen ja 4 kuukautta poikimisen jälkeen. Biotiini vahvistaa sorkan sarveista ja auttaa kestämään altistavia tekijöitä.

Mikäli parsimatot eivät ole käytössä, niitä kannattaisi harkita. Erityisen tuhoisaa ensikon sorkille on nopea muutos pehmeältä hiehoalustalta kovaan lypsylehmäparteen.

Pahasti sairastunutta ensikkoa on vaikea saada millään hoidolla terveeksi. Kipuja voi hoitaa kipulääkkeellä, jotta pääsisi pahimman ylitse. Jos eläin näyttää toipuvan niin hyvin, että se tulee kiimaan, sen voi siementää.

Alttius sorkkakuumeelle on kuitenkin lisääntynyt ja seuraavan poikimisen aikaan vaiva saattaa uusia. Mikäli eläimen yleiskuntoa ei saada korjatuksi, kiiman tuloa ei voi merkittävästi lääkkeillä jouduttaa (kuntoluokka pitäisi saada nousemaan yli kakkosen).

Kalevi Heinonen on Maito ja Me lehden
eläinlääkäripalstan pitäjä.