Tänä vuonna kesä on tullut etuajassa. Luonto viheriöi ja nurmi kasvaa kohisten. Maanteillä liikkuessa huomio kiinnittyy vihreiden peltojen laitamilla oleviin pitkiin pyöröpaaliriveihin. Niitä katsellessa nousee mieleen useita kysymyksiä. Miksi säilörehua on jäljellä niin paljon, vaikka sisäruokintakausi alkaa olla jo lopuillaan? Eikö paalirehua syötetäkään ensimmäisenä ja kiinteissä varastoissa olevaa viimeisenä? Onko paljonkin sellaisia tiloja, joilla kaikki rehu tehdään pyöröpaaleihin? Vai onko kaikki mahdollinen pinta-ala tehty säilörehuksi, vaikka tarvetta ei olekaan?

Ylivuotiset paalit rehuanalyysiin

Ylivuotisen säilörehun syöttö oli niin yleistä jo viime vuonna, että se näkyy karjantarkkailun tuloksissa vähentyneenä laitumen käyttönä. Viime kesänä korjattiin runsas ja hyvänlaatuinen säilörehusato Tänä keväänä ylivuotista rehua on ilmeisesti useammilla tiloilla kuin viime vuonna, joten paalirehun myyntikään ei taida onnistua.

Paalin muovikerros on mitoitettu kestämään vain yhden kauden, joten ilmojen uudelleen lämmittyä rehun säilyminen käyttökelpoisena on epävarmaa. Viime kesänä valmistetuissa emmentaljuustoissa esiintyi voihappokäymistä. Ilmiö, joka aiemmin on ollut tuntematon. Yksi syy saattaa löytyä pilaantuneista vanhoista säilörehuista. Ylivuotisista säilörehupaaleista on aina ennen syötön aloittamista teetettävä rehuanalyysi. Mikäli Artturi-laatuarvosana on yli 7 rehu on kelvollista syötettäväksi. Mikäli laatuarvosana on alle 7 rehut ovat pilaantuneita ja ne on syytä hävittää kompostoimalla.

Korkea tuotos ei takaa parasta tulosta

Maidon maakiintiön suuren ylityksen takia on eri piireissä pohdittu järkeviä ratkaisuja kiintiönylitysproblematiikan helpottamiseksi. Yksi pohdinnan osa-alue on maidontuotannon intensiivisyyden ja taloudellisen tuloksen riippuvuus. Jos lehmien ruokinnan tavoitteena on pelkästään mahdollisimman korkea maitotuotos, ei ole mitään takeita, että se antaa tilalle myös parhaan taloudellisen tuloksen. Taloudellinen optimi löytynee hieman alemmalta tuotantotasolta ja pienemmistä ruokintakustannuksista. Lähtökohtana on oltava tilalla olemassa olevat nurmen ja rehuviljan viljelymahdollisuudet sekä niiden kannattavuus. Kaikille tiloille sopivaa yleispätevää optimointiohjetta ei ole olemassa. Maitotilaneuvonnan tehtäväksi jääkin työkalujen kehittäminen tilakohtaisen taloudellisuuden suunnittelua ja toteutusta varten.

Nykyinen tukipolitiikka suosii korkeita lehmäkohtaisia tuotoksia ja tehokkuutta navetassa, maksetaanhan tuki maitolitrojen perusteella. Nurmituki sen sijaan on pinta-alapohjainen ja sen tehokkuuteen otetaan kantaa sallitun eläintiheyden kautta. Eläintiheydet taas on sovitettu koko EU:n olosuhteiden mukaan ja ovat siten liian pieniä tänne lyhyen kasvukauden alueille. Nykymuotoinen tukipolitiikka tarjoaa maitotiloille syötin, joka houkuttaa suureen ja tehottomaan nurmiviljelypinta-alaan sekä kalliilla ostoväkirehuilla aikaansaatuihin korkeisiin maitotuotoksiin. Näin on synnytetty yksi osatekijä, joka kasvattaa koko maan maitomäärää ja johtaa kansallisen maitokiintiön ylittymiseen. Ilman, että tilakohtainen taloudellinen tulos siitä paranisi.

Kirjoittaja on Valion alkutuotantojohtaja.