Tuija opettaa lehmät rauhallisiksi taputtelulla. Heikkiset ovat karjanjalostuksessa päätyneet yksinomaan friisiläiskarjaan.
Kuvat Taina Harmoinen

Sami Heikkinen urakoi kaivinkoneella ja muilla maatilan koneilla. Lisäksi hänellä on veljensä Pasin kanssa metsäkoneyritys.

Taina Harmoinen

Heikkiset palkittiin kultamitalilla
Laatumaidon tuottaminen edellyttää tarkkuutta ja osaamista

-Jos laadussa meinaa onnistua, niin kaikki tieto on oltava ylhäällä, enonkoskelaiset maidontuottajat Tuija ja Sami Heikkinen toteavat. Tarkat ohjeet eläinten hoitoon ovat olleet niitä tekijöitä, joilla on varmistettu tilan maidon pysyminen E-luokassa peräti 25 vuoden ajan. Tästä upeasta saavutuksesta he vastaanottivat Walter Ehrströmin kultamitalin Helsingissä 24.4.2002.

Itse asiassa ilman tilatankin epäonnistunutta korjausta 26 vuotta sitten olisi Heikkisten Pitkämäen tila saanut kultamitalin jo paljon aiemmin.

-Kyllä äitiä harmitti, että maidon laatuvirhe sattui tilatankin virheellisen korjauksen takia. Tilan aikaisemmalle omistajapolvelle kuuluu myös kunnia kultamitalista, sillä tila on ollut meidän omistuksessamme vasta vuodesta 1988 lähtien, Sami Heikkinen kertoo.

Hyvälaatuisen maidon tuottaminen on ollut tilalla selkeä tavoite. Heikkiset myöntävät tilalla eletyn viime vuoden lopulla jännittäviä aikoja ennen kuin varmistui 25 vuoden yhtäjaksoinen huippumaidon tuotanto.

Maidon laatu on varmistettu monella tavalla tilalla. Eläinten ruoka pitää olla hyvälaatuista. Solu- ja antibioottimaito imeytetään maapuhdistamoon, jotta se ei joudu takaisin pellolle kiertoon. Eläimien hyvinvointiin

kiinnitetään paljon huomiota ja hoito-ohjeet kirjataan tarkasti ylös. Siten ruokintaan ja lypsyyn ei tule virheitä ja myös lomittajien työ selkeytyy. Heikkisillä ovatkin olleet osaavat ja huolelliset lomittajat, joille he ovat kiitollisia hyvin suoritetuista lomituksista.

Karjanhoidosta päävastuun kantaa Tuija, sillä Samilla on veljensä Pasin kanssa metsäkoneyritys. Lisäksi hän urakoi kaivinkoneella ja muilla maatilan koneilla. Tuijan ja Samin apuna navetalla ovat tilan edelliset isännät, Samin isä Aimo ja Unto-setä. Samin äiti Sirkka hoitaa kotitaloutta. Heistä on suuri apu tilan töissä.

Heikkisten Pitkämäen tilalla asuu yhteistaloudessa kolme sukupolvea: Samin vanhemmat ja setä sekä Tuija ja Sami lapsiensa Marikan (17), Tomin (13) ja Teemun (12) kanssa.

Karjanjalostuksella huipputuotokseen

Heikkisten navetta on hyvin musta-valkoinen, sillä karjan rodussa on päädytty friisiläisiin. Lehmiä on 21 ja nuoren karjan kanssa eläinmäärä on yli 70. Viime kesän laajennuksen myötä lehmälukua on mahdollisuus nostaa 26:een.

-Karjanjalostus on yksi sydänasioista, Tuija Heikkinen toteaa. Siinä Heikkiset ovat onnistuneet, sillä lehmien keskituotos oli viime vuonna peräti 9 421 litraa maitoa, kun se tarkkailukarjoissa oli keskimäärin 7 907 litraa. Rasvaprosentti oli 3,93 ja valkuaispitoisuus 3,29. Keskipoikimisten määrä oli 2,7.

Eläinten hyvinvointi ykkösasia

Lehmillä on parsissa kumimatot, jotka lisäävät eläinten viihtyvyyttä. Kumimattojen takia sorkkien säännölliseen hoitoon pitää kiinnittää erityistä huomiota. Kuivikkeena parressa on kutteripurua.

-Kerran viikossa lehmät harjataan imurilla. Joka toinen viikko navetasta pyyhitään putket. Minulle parsien puhtaus on sydänasia. Kun itse viihtyy, niin myös eläimet viihtyvät navetassa, Tuija Heikkinen huomauttaa.

Viihtyisyyttä lehmille ja lypsäjälle tuo isännän navettaan asentama autostereoradio. Neljä kaiutinta varmistaa radion kuulumisen kaikkialla navetassa.

Heikkiset ovat opettaneet lehmät rauhallisiksi, joten niillä ei yleensä tarvitse käyttää potkunestäjiä.

-Hyvissä ajoin ennen poikimista hieho tuodaan pysyvälle paikalleen parteen. Parin viikon aikana ennen poikimista hiehon utareita kosketellaan, jotta se ehtii tottua poikimisen jälkeiseen lypsyyn, Tuija Heikkinen selittää.

Lehmien rauhallisuuden vuoksi lypsystä selviää neljällä lypsimellä tarvittaessa ihan hyvin yksinkin.

Kerran viikossa tehdään solukokeet, joiden perusteella määritellään lypsyjärjestys. Myös vetimien pyyhkimisjärjestys kirjataan lehmäkohtaisiin ohjetauluihin.

Heinät henkivakuutuksena

Karjan rehusta suurin osa saadaan tilan 54 peltohehtaarilta, josta 7 hehtaaria on metsälaidunta. Pellosta 11 hehtaaria on vuokrapeltoa. Valkuaista on jouduttu ostamaan ja naapureilta on ostettu viljaa. Toisaalta kuivaa heinää ja rehua on riittänyt myytäväksi.

ProAgria Maaseutukeskus Mikkelin maitotilaneuvoja Arja Venäläinen käy laatimassa kolme kertaa vuodessa lehmäkohtaisen ruokintasuunnitelman. Mittalypsyillä seurataan ruokintaan tarvittavia muutoksia. Lehmäkohtaiset ruokintaohjeet kirjataan ohjetauluihin. Ohjeiden perusteella kuka tahansa pystyy kampivaunulla ruokkimaan lehmät.

-Ruokinta pitää saada mahdollisimman tasaiseksi, jotta lehmä pysyy kunnossa erityisesti korkean tuotoksen aikana, Sami Heikkinen huomauttaa.

Jauhot ja tiivisteet annetaan lypsyjen ohessa kaksi kertaa päivässä. Niiden lisäksi lehmät ruokitaan puolitiivisteellä päivä- ja iltatarkistuksien yhteydessä.

Rehua ei esikuivateta, vaan se tehdään kelasilppurilla ja säilötään AIV-torniin.

-Kuivaheinällä on eläinten terveyden kannalta tärkeä merkitys. Olenkin sanonut lehmille, että heinä on teidän henkivakuutuksenne. Lähellä poikimista lisätään heinän määrää ja sitä annetaan myös heti poikimisen jälkeen enemmän, Tuija Heikkinen kertoo.