Numero 5 / 2009


Tekstit 5/09

Maito ja Me

Maitotilan eläinlääkäri

Edelliset numerot

Toimitus


Juha Nousiainen


Rehutohtorin vastaanotto

MMT Juha Nousiainen vastaa Rehutohtorin vastaanotolla lypsykarjan ruokintaa koskeviin kysymyksiin.
Lähetä kysymyksesi Maito ja Me -lehden toimitukseen os. Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio.
Toimituksen sähköpostiosoite: maitojame@valio.fi ja puh. 010 381 2045.

Urea ja maitomäärä alhaalla

Edellisessä Maito ja Me -lehdessä oli liian korkeista urea-arvoista. Meillä ongelma on päinvastoin. Urea on 20, korkeimmillaan ollut 23. Tuotos ei ole odotusten mukainen, rasva 4,45 ja valkuainen 3,50 sentään kohtalaiset.
 Tämän kevään säilörehussa D-arvo on 72, raakavalkuainen 16, maito- ja muurahaishappo 60. Lisäksi annetaan viljaa (2/3) ja puolitiivistettä (1/3) rehukonsulentin tekemän ruokintasuunnitelman mukaan. Ureatulos ja tuotos eivät vaan nouse, vaikka säilörehun pitäisi olla hyvää. Kokeilin lisätä puolitiivistettä ja vähentää viljaa, mutta ei auttanut. Mikä tässä tapauksessa olisi sellainen ruokintamalli väkirehulle, että maitomäärä ja urea saataisiin nousuun?


Maidon ureapitoisuuteen vaikuttaa kaikista eniten koko dieetin raakavalkuaispitoisuus. Kysyjän kuvaamalla ruokinnalla koko dieetin raakavalkuaispitoisuus on noin 16 prosenttia kuiva-aineessa, jos säilörehun raakavalkuaispitoisuus on mainitulla tasolla. Kysyjän kuvaamalla ruokinnalla maidon urea olisi 20–25 mg/dl, mieluummin lähempänä tasoa 25 mg/dl.

Eräs syy siihen miksi urea on hieman odotettua alempi voi olla se, että säilörehun raakavalkuainen ei vastaa analyysitulosta. Jos se esimerkin tapauksessa olisikin 14 prosenttia kuiva-aineessa, vaikutus maidon ureapitoisuuteen olisi arviolta 3–4 yksikköä alaspäin. Tässä tapauksessa ei tarvitse välttämättä tehdä mitään korjausta ruokintaan, koska koko dieetin raakavalkuainen olisi edelleen 15 prosenttia kuiva-aineessa.

On muistettava, että pötsin toiminnan kannalta riittävä ruokinnan valkuaistaso on 13–14 prosenttia kuiva-aineessa, ja tällöin maidon urea on tasolla 16–18 mg/dl. Pötsin toiminnan varmistava ruokinnan minimivalkuaispitoisuus ei tietenkään maksimoi maitotuotosta. Jos oletetaan, että säilörehun raakavalkuaispitoisuus on tuo esimerkin 16 prosenttia kuiva-aineessa, niin lähes maksimaalinen maitotuotos voidaan saavuttaa kun puolitiivisteen osuus väkirehusta on 2/3 ja viljan 1/3 väkirehun määrästä. Maidon urea tällä ruokinnalla pitäisi nousta välille 25–30 mg/dl, ehkäpä lähemmäksi 30 mg/dl. Jos tilalla on omaa viljaa ja sitä halutaan syöttää, voisi harkita rypsirouheen käyttöä puolitiivisteen sijasta, ja valkuaisruokinta olisi ehkä helpompi optimoida ja ruokinnasta tulisi todennäköisesti halvempi.

Onnistuneen ruokinnan tavoitteena ei ole mahdollisimman korkea maidon ureapitoisuus. Hyvän tuotoksen takaava ureapitoisuus riippuu eritoten siitä, mikä on säilörehun raakavalkuaispitoisuus. Jos se on vaikkapa tuo kysyjän mainitsema 16 prosenttia kuiva-aineessa, niin suositeltava maidon ureapitoisuus voisi olla 25–30 mg/ dl. Mutta jos säilörehun raakavalkuaispitoisuus onkin alhaisempi, vaikkapa 14 prosenttia kuiva-aineessa, niin urean tavoitetaso onkin 20–25 mg/dl.

On hyvin tärkeää että ruokinnassa käytetyt perusrehut, säilörehu erityisesti, on analysoitu huolella. Laboratorioon lähetettävään näytteeseen tulee sisällyttää edustavasti se rehu mitä lehmälle aiotaan syöttää. Suuresta laakasiilosta, josta syötetään useita kuukausia, voi olla järkevää ottaa useampi näyte, erityisesti jos raakaainenäytettä ei ole otettu korjuun yhteydessä.

 alkuun Tekstit 5/09 | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus