|
Rehutohtorin vastaanottoMMT Juha Nousiainen vastaa Rehutohtorin vastaanotolla lypsykarjan ruokintaa koskeviin kysymyksiin. Apila seosrehuruokinnassa
Puna-apila vaikuttaa jonkin verran maidon koostumukseen. Yleensä maidon pitoisuudet, erityisesti rasvapitoisuus, on hieman alhaisempi kuin puhtaalla heinäsäilörehulla. Toisaalta tätä kompensoi se, että litratuotos voi olla hieman suurempi, jolloin komponenttituotoksissa ei ole suurta eroa. Puna-apilan ehdoton hyvä puoli on, että se pehmentää maitorasvaa. Jos puna-apilapitoisen säilörehun laatu on oikein määritetty, ei seosrehun eli appeen koostamisessa ole mitään erityisiä ongelmia. Jos oletetaan, että ensimmäisen säilörehusadon D-arvo on 69 ja toisen 66 ja apilaa on puolet säilörehuseoksen kuiva aineesta, on optimaalinen väkirehun osuus appeessa noin 40 % – kuiva-aineesta laskettuna – 9 000 kilon tuotostasolla. Jos säilörehu olisi puhtaasti heinäkasveista peräisin, olisi optimaalinen väkirehuprosentti hieman korkeampi, karkeasti 45 %. Väkirehuna on tässä esimerkissä ohran ja kauran seos. Ero johtuu siitä, että apilan syöntipotentiaali on heinäkasveja parempi. Esimerkissä rypsin määrä on apilaa sisältävällä appeella noin 12 % ja puhtaalla heinäsäilörehulla 16 % kuiva-aineesta laskettuna. Apila sisältää selvästi enemmän kalsiumia kuin heinäsäilörehu. Tämän vuoksi appeessa ruokintakalkin määrää on vähennettävä. Sopiva määrä riippuu kuitenkin rypsin määrästä ja apilan osuudesta säilörehussa. Tämän vuoksi säilörehun laatu on aina analysoitava ennen reseptin suunnittelua. Korkeammasta kalsiumpitoisuudesta johtuen apilasäilörehu ei sovellu erityisen hyvin umpilehmille. Jos mahdollista, umpilehmille tulisi käyttää heinäsäilörehua, jossa D-arvo ei ole kovin korkea.
|
| |
Tekstit 5/08 | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |