Tuoteriskien hallinta on järjestelmällistä

Äskettäin vedettiin kaupoista ja kuluttajilta takaisin kaksi Valion ruokakermaerää niissä olleiden dioksiinikontaminaatioiden takia. Tapahtuma on sinänsä hyvin valitettava, sillä siitä syntyy ylimääräisiä kustannuksia ja se heikentää kuluttajien luottamusta Valion tuotteisiin. Vai heikentääkö sittenkään?

Tapahtunut on oiva esimerkki siitä, mitä hyötyä järjestelmällisestä laadunhallinnasta on.

Ihannetilanne olisi, että kaikki tuotteiden laatu-uhat pystyttäisiin eliminoimaan ennakolta. Mutta sataprosenttinen onnistuminen ei olisi edes uskottavaa, sillä elämään mahtuu aina yllätyksiä. Järjestelmällisen laadunhallinnan ensisijainen tehtävä on ennaltaehkäistä laatupoikkeamia. Mutta kun sellainen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin syntyy, pystytään laatujärjestelmän avulla selvittämään syyt tapahtuneeseen. Tässä vaiheessa toimintatapoja myös korjataan, ettei sama virhe pääse toistumaan.

Ongelman aiheuttaneen quarkumin, elintarvikkeissa yleisesti käytettävän sakeutusaineen, maahantuova yritys oli valittu huolella, kuten yleensäkin yritykset, joilta Valio ostaa erilaisia tuotteita. Sekä yrityksen toimintatapojen että laadunhallinnan on oltava kunnossa. Käytännössä quarkumiakin myyvä yritys osoittautuikin vastuulliseksi, sillä tieto dioksiinikontaminaatiosta saatiin Valioon juuri sieltä.

Dioksiinikontaminaatio havaittiin siis ensin raaka-aineesta, ei valmiista tuotteesta. Välittömästi tutkittiin, mihin ja milloin valmistettuihin tuotteisiin kyseisiä quarkumieriä oli käytetty. Ilman järjestelmällistä dokumentointia ja jäljitysjärjestelmää tämä toimenpide olisi ollut huomattavasti hankalampi. Kun tuote-erät oli yksilöity vedettiin loput tuotteet pois kaupoista, tapahtunut julkistettiin ja kuluttajia kehotettiin palauttamaan kyseiset ruokakermat.

Raaka-aineita ei voi jatkuvasti tutkia kaikkien mahdollisten kontaminaatioiden varalta tutkimusten suurten kustannusvaikutusten takia. On tehtävä riskianalyysi ja kohdistettava tutkimukset aineisiin, joissa riski on suurin. Dioksiini ei tähän riskiryhmään kuulunut, mutta todennäköisesti jatkossa sitäkin seurataan nykyistä tarkemmin.

Samantyyppisiä ongelmia ilmenee kotoisissakin ympyröissä. Tänä vuonna on antibioottijäämistä raakamaidoissa ollut viimevuotista enemmän riesaa. Tavallisesti antibioottikuorma saadaan pysäytettyä meijerin pihalle ennen maidon siiloon siirtämistä. Mutta silloin tällöin tapahtuu inhimillisiä virheitä, ja jos niitä sattuu useampia samanaikaisesti, voi lopputulos olla hyvinkin harmillinen. Näin kävi syyskuussa yhden antibioottimaitoerän kanssa. Kuormasta tehty antibioottitesti antoi jostakin, vielä tuntemattomasta syystä negatiivisen tuloksen, ja maito sai sen perusteella siiloon siirtoluvan. Myös siilosta tehty antibioottitesti oli negatiivinen, mutta kuorman maidosta hieman myöhemmin valmistunut varmistusanalyysi olikin positiivinen. Tällä välin maito oli ehtinyt jo prosessiin ja purkkeihin. Ja ensimmäiset purkit kauppaan. Tässäkin tapauksessa maidot vedettiin takaisin, mutta hintaa tälle operaatiolle tuli.

Rehellisyys, avoimuus ja nopea reagointi ovat hyvän laadun tae. Kun virhe huomataan, siihen on reagoitava heti. Ihmiset ymmärtävät, että tekevälle sattuu. Mutta salailua ei saa anteeksi eikä sitä, että sama virhe toistetaan useampaan kertaan.

EEVA BROFELDT
Kirjoittaja on Valion alkutuotantojohtaja.