Rehutohtorin
vastaanotto

MMT Juha Nousiainen vastaa Rehutohtorin vastaanotolla lypsykarjan ruokintaa koskeviin kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi Maito ja Me -lehden toimitukseen os. Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio. Toimituksen sähköpostiosoite: maitojame@valio.fi ja puh. 010 381 2045.

Paljonko säilörehua voi korvata viljalla?

Säilörehusato jäi niukaksi, mutta viljaa meillä päin on hyvin saatavilla. Kuinka suuri osuus lehmän rehuannoksesta voi olla viljaa ilman, että syntyy ongelmia. Käytettävissä on suunnilleen yhtä paljon ohraa ja kauraa eli ruokinnassa suhteessa 1:1.
Kotoiset rehut

Akuutti säilörehun puute ajaa monet maitotilat etsimään korvaavia rehustusvaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on väkirehun käyttöä lisäämällä vähentää karkearehun kulutusta, kun vain pidetään mielessä lehmän pötsin asettamat rajat. Lisättäessä kilo väkirehun kuiva-ainetta ruokintaan,
vähenee säilörehun syönti keskimäärin puoli kiloa kuiva-ainetta päivässä. Toisin sanoen ns. korvaussuhde on 0,5.

Lypsykarjojen keskimääräinen väkirehu-% lienee tällä hetkellä noin 45 % kuiva-aineen syönnistä. Tämä tarkoittaa 30 kilon päivätuotostasolla noin 7-10 kg kuiva-ainetta per päivä väkirehumäärää karkearehun laadusta
riippuen. Väkirehun osuus voi yleisesti omaksutun käsityksen mukaan vaihdella välillä 30–60% kuiva-aineen syönnistä.

Väkirehujen sisältämä viljan tärkkelys ja helppoliukoiset sokerit ovat suurina määrinä haitallisia pötsissä. Tärkkelys ja sokeri huonontavat karkearehun kuidun hyväksikäyttöä, voivat aiheuttaa puhaltumista ja hapanpötsiä, jonka seurauksena voi tulla mm. erilaisia sorkkaongelmia.

Tärkkelyksen maksimimääränä ruokinnassa pidetään 23–25 % kuiva-aineen syönnistä. Jos säilörehua on runsaasti (D-arvo 69) ja sitä täydennetään ohra-kaura –seoksella (1:1) ja rypsirouheella/- puristeella, tulee 30 maitokilon päivätuotoksella vilja-annokseksi 7-8 kiloa päivässä. Tällöin säilörehua kuluu noin 11,5 kg ka/pv ja viljan osuus reilut 30 %.

Maksimimäärä viljaa em. tärkkelyksen maksimisuosituksella olisi vastaavasti lähes 10,5 kg päivässä, eli lähes 45 % kuiva-aineesta. Säilörehua kuluisi noin kolme kiloa vähemmän kuiva-aineeksi laskettuna, eli selvittäisiin noin neljännestä pienemmällä säilörehumäärällä.

Tätä esimerkkiä suuremmat viljamäärät tulevat kysymykseen, jos lehmä on hyvin korkeatuottoinen (= syö paljon) tai jos säilörehun D-arvo on alempi. Kuitenkin käytännössä yli 12 kilon viljamääriin ei kannattane mennä,
koska mahdollisuudet ruoansulatushäiriöihin kasvavat.

Mikäli säilörehu ei kuitenkaan riitä, voi olki, kokoviljasäilörehu tai ostosäilörehu olla ainoat vaihtoehdot. Viljan osittainen korvaaminen ns. kuitupitoisilla väkirehuilla, kuten leikkeellä tai ohrarehulla, antaa mahdollisuuden hieman suurempien väkirehumäärien käyttämiseen.

Väkirehun jakaminen useammassa kuin 2 erässä päivässä tai osana seosrehua auttaa myös ylläpitämään pötsin normaalia toimintaa, kun
liikutaan väkirehun ja viljan käytön ylärajoilla.