Onnistumisia ja uhkia

Vuosi 2006 on ollut Valiolla tähän mennessä onnistunut sekä budjettiin että viime vuoteen verrattuna. Suuri osa onnistumisista on aikaansaatu pitkäjänteisellä työllä koko ketjussa tuottajalta kaupan hyllyyn. On myös sellaisia Valiosta riippumattomia syitä, jotka joskus menevät ennakoitua paremmin ja valitettavasti toisinaan heikostikin. Maitojauheen hinta on hyvä esimerkki. Se on pysynyt vakaana kuluvan vuoden, mutta saattaa piankin kääntyä päinvastaiseksi, asia jolle Valio ei itse voi juuri mitään.

Kuluva vuosi on ollut maidontuottajille suuressa osassa maata kuivuuden vuoksi ongelmallinen. Harvalla tilalla on talven rehutarpeesta varastossa riittävää määrää. Korvaavien rehujen hankinta on monesti varsin kallista, myös normaalista poikkeava ruokinta on useasti työläämpää. Näistä syistä sekä energian hinnan ja muiden pakollisten menojen noususta johtuen, uotantokustannukset ovat kasvaneet merkittävästi. Kuivuudesta johtuneeseen, normaalia paljon heikompaan nurmisatoon on valtion reagoitava esimerkiksi nurmeen kohdistuvalla yleiskorvauksella. Muut viljelykasvit eivät kärsineet kuivuudesta nurmen lailla.
Uskon, että myös muuta kustannusten nousua voidaan osittain korvata hieman viime vuotta korkeammalla jälkitilillä, ellei loppuvuosi tuota
negatiivisia yllätyksiä.

Tukimuutokset ja muut EU:n kautta tulevat uhat ovat jatkuvasti tuomassa uusia paineita. Ympäristötukiasiat on juuri saatu jonkinlaiseen järjestykseen. Ympäristötuen ehdot ovat valitettavasti sellaisia, ettei tukea saa ilman viljelijöiden lisäpanostusta. Toisin sanoen tuki muuttui tuen
saannin edellytyksistä tulevien kustannusten kompensaatioksi.
141-tuki on taas katkolla runsaan vuoden päästä ja alustavasti käydyissä keskusteluissa komissaari Mariann Fischer Boelin kanssa ei ole vielä mitään positiivista näköpiirissä. Jos näissä neuvotteluissa ei onnistuta, heijastunee se koko maan tukitasoon, kuten edelliselläkin kierroksella.
Tähän neuvotteluaikaan osuu Suomen hallituksen vaihtuminen, ja kenties poliittisen vastuunkantajankin vaihto, joka ei helpottane hyvän ratkaisun saantia. Lopullisten ratkaisuntekijöiden täytyy muistaa, ettei Suomella ole
mitään periksi annettavaa.

Kiintiökeskustelu on noussut taas Euroopassa esiin. Osa voimakkaista maidontuottajamaista olisi luopumassa kokonaan kiintiöistä. Suomen etu on ehdottomasti kiintiöiden säilyminen, jolla turvataan tuotantomahdollisuudet koko EU:n alueella. Myös uudet EU:n jäsenmaat saattavat olla kiintiöiden poistamisen kannalla, koska ne saivat melko pienet maakiintiöt liittymissopimuksessa.

Näitä uhkia on aina ollut olemassa. Me maidontuottajat olemme selvinneet niistä, ja selviämme vastakin. Onnekasta ja tuottoisaa talvikautta toivottaen.

ANTTI RAUHAMAA