Tasainen maidontuotanto myös 
laidunkauden lopulla on koko maitoketjun etu

Eri vuodenaikoina vastaanotettavat maitomäärät elävät ajan myötä. Tänä vuonna maitomäärä oli korkeimmillaan huhtikuun viimeisinä päivinä, takavuosina maitomäärän huippu osui juhannuspyhiksi. Vuoden vähämaitoisin kuukausi oli aiemmin marraskuu, nyt se on lokakuu.

Viime vuosina "ison kesän" puolelle siirryttäessä maitomäärä on alentunut jokseenkin suoraviivaisesti heinä-elokuun vaihteeseen mennessä. Elokuun lopulla maitomäärä on tilapäisesti hieman kohonnut pudotakseen jälleen tasaisesti aina lokakuun alkuun saakka. Pohjalukemissa, vuoden alhaisimmalla tasolla, se on pysytellyt lähes koko lokakuun ja alkanut kasvaa marraskuun alusta tasaisella vauhdilla tammikuun loppuun asti. Helmi-maaliskuun tasainen maidontuotanto tekee kasvupyrähdyksen huhtikuussa kohoten tällöin huippuunsa.

Vaikka maidontuotannossa on edelleenkin kausivaihtelua, ovat kausien väliset erot pienentyneet. Tapahtunut kehitys on edistänyt koko maitoketjun tehokkuutta ja taloudellisuutta. Joka vaiheessa maitotilalta tuotantolaitoksiin asti kapasiteetti joudutaan mitoittamaan vuoden suurimpien maitomäärien mukaisesti ja kustannuksia syntyy sitä enemmän mitä suurempi ero maidontuotannon huippumäärien ja määrältään tasaisten kuukausien välillä on.

Maidon lyhyen säilyvyysajan takia sen kausivaihtelun hallitseminen on hankalaa. Raakamaitona sitä ei pystytä lainkaan varastoimaan. Maidot on noudettava tiloilta joka toinen päivä ja meijerien siiloihin siirretty maito on prosessoitava muutaman tunnin sisällä. Lyhyen myyntiajan ns. tuoretuotteisiin käytettävä maitomäärä määräytyy päivätason kysynnän mukaan, mistä johtuen tuoretuotteiden valmistus ei voi joustaa tuotettujen maitomäärien mukaan. Meijeriteollisuuden joustajia ovatkin juustolat ja eritoten maitojauhetehtaat. Käytännössä siis kausivaihtelun takia joudutaan tuotannon huippumääriä varten pitämään yllä maidonkuivauskapasiteettia, jonka käyttöaste "normaaliaikoina" jää alhaiseksi. 

Kausivaihtelu aiheuttaa kapasiteetti- ja reititysongelmia myös maidon keräilyssä. Aina kun maitomäärät muuttuvat, kasvavat tai alenevat, joudutaan keräilyn reitityksiä jossain määrin muuttamaan. Maidon keräily ei ole kustannustehokasta, jos keräilyautot palaavat reiteiltään vajailla kuormilla. Keräilyreittien muutokset puolestaan poikivat muutostarpeita maitonäytteiden sekä tuote- ja tarvikemyynnin kuljetuksiin ja tietysti myös maitotilojen toimintaan.

Keskikesän maidontuotannon aleneminen ei johdu lehmien poikimisajankohdista. Normaalin maidontuotantokäyrän perusteella heinä-elokuun maitomäärien pitäisi olla selvästi korkeampia, mitä ne viime vuosina ovat olleet. Selitys löytyneekin keskikesän säiden aiheuttamista ilmiöistä. Mitä kuumempia ja kuivempia kesäkuukaudet ovat, sitä enemmän maitomäärät laskevat. Samalla laskee myös E-luokkaisten tuottajamaitojen määrä maidon solupitoisuuden nousun takia. 

Kesämaidon tuotantokustannukset ovat edullisesta nurmirehusta johtuen talviruokintaa alempia. Tuntuisi järkevältä tuottaa maitoa mahdollisimman paljon silloin, kun rehukustannukset ovat alhaisimmillaan ja maidon hinta vuoden keskihintaa korkeampi. Vastaus kesämaidon tuotantomäärien kasvattamiseen löytyykin hellekauden toimintatapojen muuttamisesta. Riittävän ja hyvänlaatuisen nurmirehun saanti edellyttää suunnitelmallista laidunten syöttöä ja hoitoa. Laidunrehun ruokinnallisen arvon alenemiseen pitäisi osata reagoida jo ennen maitomäärien alenemista.

EEVA BROFELDT
Kirjoittaja on Valion alkutuotantopäällikkö.